Eettinen osaaminen on mielestäni tärkein opettajan ydinosaamisalueista. Yksi eettisyyteen liittyvä teema on oikeudenmukaisuus. Se sisältää mm. vaatimuksen siitä, että opettaja ei suosi yksittäisiä oppilaitaan ja näin ollen kohtelee kaikkia tasapuolisesti ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Omassa harkkaluokassani oikeudenmukainen kohtelu oman opettajan puolelta toteutui hienosti. Huomasin kuitenkin itse oppitunteja seuratessa ja pitäessä, kuinka vaikeaa kaikkien tasapuolinen huomioiminen ja oikeudenmukaisuus voi välillä olla. Harkkajakson lyhyen keston takia kaikkiin oppilaisiin ei ehtinyt tutustua tasapuolisesti ja tahtomattaan joidenkin oppilaiden kanssa yhteistyö sujui paremmin kuin toisten ja näin myös joitain oppilaita huomioi enemmän kuin toisia.

 

Opettajilla on yksilöinä lisäksi yhteinen eettinen vastuu. Se ei toteudu ilman samoja arvoja ja sujuvaa yhteistyötä. Opetusharjoittelun aikana tuli todistettua, että erilaisia tyylejä toimia on yhtä monta kuin opettajaakin. Erilaisuus on ehdottomasti rikkaus, eikä siis ole missään nimessä tarkoitus ahtaa jokaista opettajaa samanlaiseen muottiin. Uutena harjoittelijana joidenkin opettajien erilaiset tavat toimia ja ohjata harjoittelijaa, aiheuttivat kuitenkin välillä ihmettelyä ja väärinkäsityksiä. Välillä olisin halunnut toimia eri tavalla oman harkkaluokkani oppilaiden kanssa, mutta koska harjoittelijan toiminta tapahtuu viimekädessä oman ohjaavan opettajan luomien sääntöjen ja toimintatapojen pohjalta, oli tämä usein mahdotonta. Se vaikeutti myös oman auktoriteettiaseman saavuttamista.

 

Eettiseen osaamiseen kuuluu myös rehellisyys itselle ja muille. Koska opetusharjoittelu on sananmukaisesti harjoittelutilanne, jouduin monesti myöntämään oman tietämättömyyteni ja virheeni niin itselleni kuin oppilaille ja muille opettajille. On hyvin opettavaista tulla kuudesluokkalaisen ”läksyttämäksi” sen jälkeen, kun olet ensin puhunut itsesi umpikujaan. Näissä tilanteissa on pohtinut, miksi ”kaikkitietävän” opettajan rooli on yhä niin tiukassa omassa päässä? Miksi täytyy loppuun asti yrittää esittää tietävänsä ja pahimmassa tapauksessa kääntää oma tyhmyys muiden tyhmyyden syyksi? Tunneilla pitäisi uskaltaa vielä paljon enemmän sekoittaa oppilaiden ja opettajien rooleja. Lapset tietävät monista asioista paljon enemmän kuin ensin voisi kuvitella, heille täytyy vain antaa tilaa kertoa. Ja tehdyt virheet ovat parhaita opettajia, erityisesti tämän sain harjoittelun aikana huomata.