Koulumaailmassa hyvinvointi voidaan erotella kolmen tekijän kesken: opettajan hyvinvointi, oppilaan hyvinvointi ja kouluyhteisön hyvinvointi. Kaikki kolme ryhmää ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa ja siksi yhdenkin tekijän pahoinvointi vaikuttaa negatiivisesti muihin. Hyvinvoinnin osatekijät voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun hyvinvointiin/elämänlaatuun (Kepler-Uotinen 2020). Tärkeintä on tiedostaa hyvinvoinnin olevan dynaaminen eli jatkuvasti muutoksessa oleva ilmiö, johon erilaiset elämäntilanteet ja haasteet vaikuttavat läpi ihmisen elämän. On siis täysin normaalia, että ihmisen elämässä tulee kausia, kun hyvinvoinnissa on puutteita.

 

Vuoden 2015 Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuoret ovat tyytyväisiä elämäänsä (Välijärvi 2017). Suomalaispojat kokevat elämänsä kuitenkin myönteisemmin kuin tytöt, vaikka osaamisessa pojat jäävät tytöistä jälkeen. Tyytyväisyyteen vaikuttavat yhteenkuuluvuuden tunne koulussa, vapaa-ajan liikunta, koulukiusaamisen määrä, suoritusmotivaatio ja opettajilta saatu kohtelu. Suomessa yhteenkuuluvuuden merkitys tyytyväisyyteen oli suuri ja huolestuttavaa onkin, että se on heikentynyt selvästi vuosien 2003 ja 2015 välillä. Myös oppilaiden suoritusmotivaatio oli vertailumaiden alhaisimpia. Siksi yhteenkuuluvuuteen, hyvän ilmapiirin luomiseen ja oppilaiden motivoimiseen tulee kiinnittää kouluissa erityisesti huomiota (Välijärvi 2017). Koska koulu on ensisijaisesti oppilaita varten, on heidän ajatuksilleen ja tunteilleen annettava tilaa ja roolia vaikuttaa. Oma pyrkimykseni opettajana on osoittaa oppilaalle olevani hänelle samaan aikaan turvallinen, rajoja luova aikuinen sekä luotettava ja hänen elämästään aidosti kiinnostunut ja hänen elämäänsä ymmärtävä ystävä.

 

Mediassa on viime vuosien aikana ollut lukuisia esimerkkejä burnoutin kanssa kamppailevista työikäisistä, perusterveistä aikuisista. Työuupumusta tapahtuu ammatista riippumatta ja milleniaaleja kutsutaan jo burnout-sukupolveksi. Olen myös itse opiskelijana ollut monesti jaksamiseni äärirajoilla. Uupumisesta kärsii usein ahkera ja tunnollinen, työhönsä voimakkaasti sitoutunut ja vastuuta haaliva ihminen (Kepler-Uotinen 2020). Jotta uupumisesta koituvat ikävät seuraukset pystyy välttämään, on tärkeää osata edistää omaa työhyvinvointiaan. Niin opettajan työssä kuin muissakin ammateissa jaksamisen ja innostamisen tukeminen on erityisen tärkeää. Vapaa-ajan merkitystä ei voi liiaksi korostaa ja siksi työtehtävien tuomista kotiin on pyrittävä välttämään mahdollisimman paljon. Mielekkäät harrastukset (erityisesti liikunta), toimivat ihmissuhteet ja palautuminen vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Erityisesti opettajan työssä valmistelun ja tuntien suunnitteluun käytettävää aikaa ei ole rajattu mitenkään ja siksi epätäydellisyyden hyväksymistä ja rajan vetoa on syytä harjoitella. Turvaope-podcastissa (2020), työterveyspsykologi Arto Pietikäinen esitti tärkeän ajatuksen ja ohjenuoran: ”On turhaa käyttää aikaa ja vetää köyttä niiden asioiden kanssa, joihin ei voi vaikuttaa. Siksi on opeteltava välittämään vain niistä asioista, joihin voi vaikuttaa.”

 

Kouluyhteisön hyvinvointi kattaa kaiken sen, mihin kouluyhteisö vaikuttaa. Yksi tähän kuuluva tekijä on koulun olosuhteet, joka tarkoittaa koulun fyysisisä tiloja. Viime vuosina uutisissa on ollut paljon juttua sisäilmaongelmaisista kouluista ja niiden vaikutuksista oppilaiden ja henkilökunnan terveydentilaan. Selvää on, että tällaiset olot vaikuttavat negatiivisesti hyvinvointiin. Positiivisia vaikutuksia taas lisäävät esimerkiksi monipuoliset välituntialueet ja -välineet, jotka kannustavat oppilaita liikkumaan. Toisena tekijänä kouluyhteisön hyvinvoinnissa on itsensä totuttamisen mahdollisuudet. Hyvinvointiin erityisen vahvasti vaikuttavat merkityksellisyyden tunne yhteisössä ja onnistumisen kokemukset. Oppilailla tämä tarkoittaa esimerkiksi tehtävien ja läksyjen onnistumista (oppilaan taitotaso huomioitu) ja opettajilla yhteistyö ja avun saaminen kollegoilta. Kolmas tekijä sisältää kaikkien kouluyhteisössä vaikuttavien ihmisten väliset sosiaaliset suhteet. Yksi näistä suhteista on kodin ja koulun välinen yhteistyö. On tärkeää ymmärtää, että vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa kasvatuksesta, jota koulu tukee opetustehtävänsä ohella. Siksi yhteistyökäytäntöjä on tärkeää muuttaa pois ajatuksesta, jossa koulu tiedottaa ja huoltaja kuuntelee. Lapsen hyvinvointi edellyttää kodin ja koulun säännöllistä ja tasavertaista vuorovaikutusta ja yhteistyötä (Nurmi & Helenius 2013). Viimeinen kouluyhteisön hyvinvoinnin osatekijä on yleinen terveydentila. Myös tässä moniammatillinen yhteistyö korostuu. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajien, lääkäreiden, fysioterapeuttien ja psykologien merkitys kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on korvaamaton.  

Lähteet:

Kepler-Uotinen luento, 2020. POMM1002-Hyvinvointioppiminen.

Nurmi, U & Helenius, J. 2013. Opettajan, huoltajan ja oppilaan roolit yhteistyössä. Reissuvihkosta dialogiin. Ideoita kodin ja koulun yhteistyöhön, 36-37.

Turvaope-podcast 2020. Opettajan työssä jaksaminen. Saatavilla: https://radiopublic.com/turvaope-6NqrRy/s1!28d0a

Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. Saatavilla: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/04/tiedote-2017-04-19-12-28-54-913449