Jotta nykyistä koulukulttuuria voi ymmärtää, on ensin ymmärrettävä historiaa. Koska koulu on yhteiskunnan luoma instituutio, on siellä opiskeltavien asioiden taustalla yhteiskunnassa vallalla olevat ajatukset, totuudet ja rakenteet. Maailma on muuttunut paljon isovanhempiemme, vanhempiemme ja jopa omista alakouluajoista. Muistan, että olen itse vielä leikkinyt alakoulussa leikkiä ”Kuka pelkää mustaa miestä?” ja tämä oli täysin normaalia ja hyväksyttävää. Järvinen ja Kolbe (2012) kertovat kirjassaan 30-50 vuotiaiden suomalaisten koulukokemuksista. Punaisena lankana kirjoittajien kokemuksissa kuuluu erilaiset luokkataustat. Nämä syntymässä saadut pelikortit heijastuvat ihmisten elämään alusta loppuun saakka. Suomessa luokkaeroista on aina vaiettu, vaikka niitä esiintyy yhä edelleen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset menevät suurella todennäköisyydellä itsekin korkeakouluun, kun taas esim. maahanmuuttajalapset joutuvat taistelemaan mahdollisen köyhyyden lisäksi vielä vieraan kulttuurin ja kielen kanssa. Järvisen ja Kolben (2012, luku Luokkaretken alkusanat) kirjassa Mari Käyhkö mainitsee, että ihmisten olisi syytä luopua valheellisesta illuusiosta, jossa meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat menestyä elämässä.

 

Onneksi muutosta kuitenkin tapahtuu, vaikkakin nykyaikana välillä myös liian nopeasti. Salminen (2012) muistuttaa historian merkityksestä ja siitä, että kouluinstituutio ja tavat toimia ovat rakentuneet monen eri aikakauden antamien vaikutteiden tuloksena. Ne ovat hyvin pysyviä ja suuria rakenteita, joilla on vankka pohja yhteiskunnassa. Siksi pedagogiikka ei tätä muutosta yksin pysty tekemään. Opettajilla on kuitenkin suuri valta ja vastuu muutoksessa kouluarjen tasolla. Monet muutosehdotukset ovat sidottuja rajallisiin resursseihin, mutta opettajien välisessä, sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on ratkaisun avaimet (Salminen 2012). Yhteistyön merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa.

 

Media vaikuttaa myös nykyajan koulumaailmaan paljon. Yhteiskunnalliseen keskusteluun on lähes jokaisen helppo osallistu anonyymisti sosiaalisessa mediassa. Muistan muutamia vuosia sitten tapahtuneet kouluampumiset, joita puitiin mediassa laajasti. Myös koulukiusaaminen on usein otsikoissa. Kyseessä on vakavat tilanteet, joiden ehkäisyä on syytäkin pohtia. Kunkin kriisin poistamiseksi on kuitenkin usein lähes yhtä monta ratkaisua kuin on ratkaisijaakin. Siksi onkin hyvä pohtia, kenen ehdoilla edetään? Koulutuksen suunnittelun ja päätöksenteon taso ei ole sama kuin koulujen arkisen toiminnan taso ja oppilaan kokemus (Salminen 2012, luku 11).

 

Lähteet:

Järvinen, K. & Kolbe, L. 2012. Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja.

Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.