Alla olevat lähteet kertovat Suomen kansalaissodasta vuonna 1918.
Tutki lähteitä ja mieti perustellen:

A. Minkä tyyppisiä lähteet ovat?
B. Miksi kyseinen lähde on syntynyt?
C. Mitä lähteet kertovat sodasta?
D. Mitkä lähteistä ovat luotettavimpia / epäluotettavimpia?
E. Miten lähteitä voidaan käyttää hyväksi historiantutkimuksessa?

Lähde 1 
Tamperelainen 16-vuotias Helmi Haapanen kertoo:
”Heti valloituksen jälkeen oli Tampereen kaupunkia kauhea katsella. Lähdin äidin kanssa kaupungille 7. päivä huhtikuuta, kun taistelut olivat ohi. Minne ikinä katsoimmekin, niin näimme vain hävityksen jälkiä ja savuavia raunioita.(…). Hirveintä kuitenkin oli katsella hevosten raatoja ja ihmisten ruumiita. Katuojissa, seinänvierillä ja porttikäytävissä oli kuolleiden punaisten ruumiita. Valkoiset olivat korjanneet omien sotilaittensa ruumiit pois. Jäljellä oli vain punaisten ja kaupunkilaisten ruumiita. Siellä täällä oli ruumiita kerätty kasoihin. Tamperelaisia naisia ja lapsia vaelsi kaduilla etsimässä miehiään ja isiään. Hämeenkadulla näimme, miten joku äiti kulki kolmen lapsen kanssa ja tarkasti jokaisen ruumiin. Sitten hän lyyhistyi yhden ruumiin päälle. Hillittömästi itkien hän jäi siihen makaamaan. Pienet lapset seisoivat vieressä. Kun lapset tunsivat isänsä, hekin alkoivat itkeä. Yritimme lohduttaa naista, mutta ei meistä paljon apua ollut.”
(Helmi Haapasen kansalaissota, s. 79–80, toim. Helmin sisarenpoika Pertti Rajala, 1997)

Lähde 2 
Väinö Linna kirjoittaa Täällä Pohjantähden alla -teoksessaan:
”Kuolemaankin totuttiin. Teloitettavat tottuivat. Harvoin tapahtui mitään näytelmiä. Hiljaisina, vailla eleitä he lähtivät vaivaistalolta kiväärimiesten välissä ”mäkeen”. Muualla, asutummissa maissa, panevat ihmiset toisiaan ”seinää vasten”, mutta harvaan asutussa Suomessa teloitettavat vietiin ”mäkeen”. Jonkun sanottiin huutaneen ammuttaessa: ”Eläköön vallankumous”, mutta useimmiten kuului karsserikopeista öisin virrenveisuuta. Montulla katsottiin teloittajia enimmäkseen silmät täynnä synkkää vihaa viimeiseen saakka. Ja samanlaisin silmin ampujat tuijottivat tähtäimien yli, jotka huonosti näkyivät kevätyön hämärässä. Ei huudettu eikä näytelty. Katsottiin vain puolin ja toisin, sillä tämä viha oli oikeata suomalaista vihaa. Niin kuin suolampi: musta, kylmä, syvä ja samea. ” (Täällä Pohjantähden alla s. 605–606, 1960).


Lähde 3
Valokuva – Kadulle jääneitä. Tampere huhtikuussa 1918.


Lähde 4 
Historiantutkija Heikki Ylikangas kirjoittaa:
”Tällä hetkellä voidaan sanoa, että likimain kaikki punaisten tekemät murhat ja tihutyöt on kaivettu päivänvaloon. Hävinneitä on rangaistu oikeustoimin ja syrjimällä. Sitä vastoin voittaja on kieltäytynyt tunnustamasta omaa syyllisyyttään tekoihin, jotka ylittävät sotilaallisen välttämättömyyden. On ainoastaan myönnetty, että veritekoja ja laittomuutta tapahtui. Silti ne on tulkittu lähinnä yksittäistapauksiksi tai pelkästään punaisten hirmutekojen provosoimiksi.(...).Näin on rakennettu peittelyn ja salailun linnoitus huonon omantunnon vaientamiseksi.” (Tie Tampereelle, s. 521–522, 1993)
​
Lähde 5

Arkistofilmi - Suomen vapaussota 1918