Alla oleva teksti on äidinkielen 6-kurssilla kirjoitettu kirjallisuusessee, jossa pohditaan eri-ikäisten asemaa Kalevalan maailmassa.



Kalevalan nuoret ja vanhat

Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevala-eepoksessa on joukko vanhoja ja nuoria henkilöitä. Eepos kertoo paljolti konflikteista, erityisesti Kalevalan ja Pohjolan välillä. Minua kiinnostaa kuitenkin enemmänkin nuorten ja vanhojen välinen vastakkainasettelu. Joukahainen ja Väinämöinen kilvoittelevat, Lemminkäinen ja Pohjolan akka ja isäntä kahakoivat pariinkin otteeseen ja Kullervolla on kana kynittävänä Untamon kanssa.

Nuoremmat hahmot Kalevalassa on kuvattu keskenään hieman samankaltaisiksi. Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo ovat kaikki uhoavia pässinpäitä. He lähtevät vaarallisille ja joskus jopa kuolettaville sotaretkille. Lemminkäinen lähtee sotasille Pohjolan kanssa, koska häntä ei kutsuttu häihin. Nuoria naisia ei ole erityisen paljon, ja he yleensä ovat morsiamia ja miesten kilpailun kohteita.

Vanhemmat henkilöt, kuten Väinämöinen ja Ilmarinen – jotka ovat olleet jopa maailmaa luomassa – ovat tärkeässä asemassa Kalevalan muiden ihmisten silmissä. Väinämöistä kunnioitetaan ja pidetään suurena loitsijana. Vanhempien hahmojen välille muodostuu omanlaisensa kaava samalla tavalla kuin nuorempien välille. Väinämöinen, Ilmarinen ja Pohjolan akka ovat kaikki kunnioitettuja ja taikavoimiltaan vahvoja henkilöitä. Kalevalan vanhat ovat viisaita, maltillisia ja mietteliäitä, he ovat nuorempien vastakohtia ominaisuuksiltaan ja luonteeltaan.

Kalevalan tarinaan kuuluu paljon naisten havittelua. Nuoremmat ovat naisten keskuudessa paljon halutumpia mutta vähemmän arvostettuja äitien keskuudessa. Äidit arvostavat vanhempia kosijoita, mikä tulee esille esimerkiksi Väinämöisen ja Ainon tarinassa. Lemminkäinen palaa Pohjolasta paljain käsin vaimonhakureissulta. Vanhemmat ovat epätoivoisempia kosinnoissaan, he eivät halua kuolla yksin. Kalevalan vanhemmat miehet eivät ole naisten keskuudessa yhtä haluttuja – vaikka ovatkin arvostetumpia kosijoita äitien silmissä. Se tulee esille esimerkiksi Väinämöisen ja Ainon tarinassa. Nuorten ja vanhojen vastakkaisuus näkyy myös tätä kautta.

Joukahaisen ja Väinämöisen yhteenotossa tulevat nuoruuden ja vanhuuden molemmat puolet hyvin esille. Joukahainen nuorena henkilönä hakee rajojaan ja haastaa Väinämöisen lähes turhan takia. Joukahainen tuppautuu Väinämöisen eteen ja pakottaa hänet mittelöön. Väinämöinen yrittää rauhallisena miehenä ratkaista asian puhumalla, vaikka luultavasti tietää, että hän voisi helposti kirota Joukahaisen suohon heti. Silti hän turvautuu siihen vasta tarpeen tullessa.

Lemminkäisen ja Pohjolan isännän kamppailu kuvastaa myös erinomaisesti Kalevalan vanhojen ja nuorten vastakkainasettelua. Kun Lemminkäinen saapuu Pohjolaan vihaisena siitä, että häntä ei kutsuttu häihin, hän käyttäytyy äkkipikaisesti ja järjettömästi. Pohjolan isäntä taas käyttäytyy aluksi rauhallisemmin mutta Lemminkäisen provosoinnin vuoksi hänkin menettää hermonsa samoin kuin Väinämöisen ja Joukahaisen tapaamisessa tapahtuu. Lemminkäisen ja Pohjolan isännän yhteenotto on lähestulkoon sama tarina kuin Väinämöisen ja Joukahaisen, mutta tällä kertaa nuori voittaa vanhan. Lemminkäinen voittaa Pohjolan isännän fyysisessä ottelussa erityisesti. Nuorempien henkilöiden fyysisyyttä painotetaan yleensä enemmän mutta vanhemmat kuvataan sanallisesti taidokkaammiksi.

Kalevala on monitasoinen teos, ja yksi sen teemoista on nuoruus ja kuinka uusi korvaa vanhan. Päähenkilö Väinämöinen korvataan teoksen lopussa Karjalan kuninkaalla hänen vastaväitteistään huolimatta. Lemminkäinen herätetään kuolleista, kun hänen äitinsä auttaa häntä. Ketään vanhaa henkilöä ei herätetä kuolleista. Lemminkäinen tappaa Pohjolan isännän ja auttaa Väinämöistä ja Ilmarista voittamaan Pohjolan akan.

Kullervon nuoruus on pilalla, koska häntä vanhempien ihmisten valinnat tekivät hänestä orjan Ilmariselle. Kullervo tappaa Ilmarisen vaimon ja kostaa Untamolle. Kullervo saa ympärillään vain tuhoa aikaan. Kullervo edustaa kaltoin kohdeltua nuoruutta, hänen tekonsa kostautuvat hänelle itselleen mutta myös vanhemmalle sukupolvelle. Lemminkäinen sen sijaan edustaa hyvin kohdeltua nuoruutta, sillä hänen äitinsä tukee häntä aina, ja hänen tekonsa auttavat jopa Väinämöistä ja hänen oma tarinansa päättyy onnellisesti.

Veikko Laaninen, 2A