Ra halusi opettaa ihmisille egyptiläisille, miten maassa eletään ja miten uutta maata voidaan käyttää hyväksi joka vuosi. Sitä varten Ra kutsui apureikseen kaksi muuta jumalaa, Osiriksen ja tämän vaimon, Isiksen. Ra kertoi heille, että heidän tulisi mennä maan päälle ihmisinä ja opettaa ihmisille kaikki mitä heidän tarvitsi tietää elämisestä Egyptissä.

Ennen tätä Egyptissä eli ihmisiä pienissä heimoissa, jotka liikkuivat paikasta toiseen metsästäen. Heimojen väliset erimielisyydet päätyivät usein sotiin ja verenvuodatukseen. Eräänä päivänä kaksi matkaajaa, mies ja nainen, tulivat heimojen luokse. He tekivät jotain, mitä nämä ihmiset eivät olleet koskaan nähneet: mies soitti onttoa bambukeppiä, johon oli kaiverrettu reiät, ja nainen lauloi. Ihmiset kuulivat musiikkia ensimmäistä kertaa elämässään. Se oli Osiriksen ja Isiksen soittamaa jumalallista musiikkia, jota ihmiset kuuntelivat ihmeissään ja ihastuksissaan. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan hyökkäävänsä heitä vastaan. Osiris ja Isis puhuivat heille ja kaikki ihmettelivät heidän viisauttaan, joka tuntui yli-inhimilliseltä. Yksi heimo toisensa jälkeen halusi Osiriksen ja Isiksen kuningasparikseen ja kohta heidän ei tarvinnut sotia enää keskenään.

Uusi elämä alkoi. Ihmiset rakensivat taloja kukkuloiden päälle, jotteivät ne huku tulvan tullen. Osiris opetti heidät viljelemään vehnää ja ohraa, mutta myös pellavaa. Isis opetti, kuinka pellavaa voi kehrätä langaksi ja kutoa kankaaksi, josta saattoi ommella vaatteita. Miehet pukeutuivat valkoiseen pellavahameeseen ja naiset pitkiin, tiukkoihin ja valkoisiin pellavamekkoihin.

Osiris opetti ihmiset käyttämään joen tulva-aluetta, mutta myös kaivamaan ojia ja kanavia, jotta ihmiset saattoivat tehdä peltoja myös kauemmaksi. He saattoivat kastella maata myös kauempana, joten sielläkin saattoi kasvattaa ruokaa.

Osiris ei opettanut heille vain ruoan ja vaatteiden valmistuksesta, vaan muutakin. Siellä missä joki haarautui suistoksi, eli käsivarren sormien välissä, maa oli niin märkää ja soista, ettei sillä voinut kasvattaa ruokaa tai pellavaa. Mutta jotkin muut kasvit kasvoivat laajasti tuolla suoalueella ja ne olivat ruokoja ja kaisloja, jota kutsuttiin papyrukseksi. Kaislat olisivat olleet muuten varsin hyödyttömiä, jos ei kuningas Osiris olisi näyttänyt, että ne voi leikata ja uloimman, kovan kuoren ottaa pois. Kovan kuoren alla oli pehmeämpi kuori, joka poistettiin pitkinä ohuina suikaleina. Nämä ohuet suikaleet aseteltiin varovaisesti vierekkäin puiselle alustalle ensin pitkittäiseksi riviksi tiiviisti yhteen, jonka päälle laitettiin toinen kerros ohuita suikaleita vaakasuoraan yhtä tiiviiksi levyksi. Sitten kaislalevyjen päälle kaadettiin vettä ja sitä iskettiin pienillä oksilla, kunnes jälkellä oli pelkkä ohut valkoinen levy. Levy kuivatettiin. Tästä papyruksesta tuli maailman ensimmäinen paperi.

Kun Osiris oli opettanut ihmisiä tekemään paperia, hän opetti ihmiset kirjoittamaan siihen. Hän teki mustetta sekoittamalla nokea arabikumiin, joka oli liiman kaltainen aine ja sai noen pysymään papyruksessa. Hän kirjoitti kaislalla, joka oli halkaistu vinottain teräväksi. Osiris ei ollut kirjoitusta kuten me tiedämme, eikä nuolenpääkirjoitusta kuten Babyloniassa, vaan Osiris opetti ihmisille hieroglyfejä, kuvakirjoitusta. Jokainen kuva merkitsi sanansa ensimmäistä kirjainta. Esimerkiksi sana "re" tarkoitti suuta ja sana "at" höyhentä, joten jos ihminen halusi kirjoittaa "ra", hän piirsi vain suun ja höyhenen, ja vielä varmentaakseen, että tarkoitti valon jumalaa, piirsi perään auringon.



Charles Kovacs, mukaeltu suomennos Elina Tanner