Rooman valtakunta oli laajentunut 200-luvulle saakka, jolloin se eli loistokauttaan. Rooma alkoi kuitenkin heikentyä eikä se enää saanut valloitettua uusia alueita. Armeijan ylläpitäminen ja sotiminen veivät erittäin suuria rahamääriä ja verotuksen tuottamat rahavirrat alkoivat pikkuhiljaa ehtyä.

Rooman kimppuun hyökättiin monella seudulla koko ajan ja armeija oli pulassa. Kun taloudellinen tilanne heikkeni, seurasi siitä pula elintarvikkeista ja tavaroista roomalaisissa kaupungeista. Rooman rahan arvo romahti ja tuotteiden hinnat nousivat. Orjia ei saatu enää lisää valloitusten loputtua. Tästä seurasi pula työntekijöistä.

Ihmisten tyytymättömyys kasvoi ja ympäri valtakuntaa puhkesi levottomuuksia. Elinolosuhteiden huonontuessa myös kulkutaudit lisääntyivät ja kuolleisuus kasvoi.

Konstantinus Suuri perusti Rooman valtakunnalle uuden pääkaupungin 300-luvulla. Kaupungin nimeksi tuli Konstantinopoli. Uusi pääkaupunki alkoi vahvistua. Vuonna 395 Rooman valtakunta jaettiin Itä- ja Länsi-Roomaan. Itä-Roomaa kutsuttiin Bysantiksi ja sen pääkaupunki oli Konstantinopoli. Länsi-Rooman pääkaupunki oli edelleen Rooma.

Bysantti oli vahva valtio. Kristinuskosta tuli ajan myötä sen ainoa virallinen uskonto. Bysantin asukkaat pitivät itseään roomalaisina, vaikka he puhuivatkin kreikkaa. Länsi-Rooma heikentyi koko ajan.

Aasiasta tulleet hunnit hyökkäsivät 400-luvulla Länsi-Roomaan.Roomalaiset joutuivat pakenemaan sotajoukkojen tieltä. Monet muutkin kansat joutuivat pakenemaan hurjien hunnien tieltä pois. Tätä ilmiötä kutsutaan kansainvaelluksiksi. Rooma heikentyi entisestään. Rooma poltettiin ja ryöstettiin jo 400-luvun alkupuolella. Vuonna 476 Rooman kaupunki tuhoutui lopullisesti, kun germaanit syöksivät vallasta keisari Romulus Augustuluksen. Itä-Rooma eli Bysantti säilyi kansanvaellusten kuohuista huolimatta vuoteen 1453 saakka.