Keskiaika

KERTAUS ke 31.3.

Kertauksessa on kaksi (2) vaihtoehtoa.

1) perinteinen kertauskoe kysymyksineen

2) keskiajalle sijoittuva aikalaisen tarina


VALMISTAUTUMINEN

Lue jakson tekstit pedanetistä. Kerratessa olennaisinta on pohtia:

Milloin oli keskiaika? Miksi sen sanotaan olleen juuri silloin?
Mitkä olivat keskiajan neljä säätyä? Miten heidän elämänsä erosivat?
Mitä olivat ristiretket? (Miksi-milloin-ketkä-minne-seuraukset?)
Millainen oli kirkon vaikutus keskiajalla? Millainen oli keskiaikainen kaupunki/kylä? Millaista elämä oli siellä ja miksi?

Viimeistä kysymystä pohtiessasi voit myös esimerkiksi miettiä:

Millaista oli tavallisen ihmisen elämä? Minkälaisia asioita keskiajalla tapahtui?
Miten ajanjakson tapahtumat vaikuttivat erilaisten ihmisten elämään?

Sinulla saa olla kertauksessa A5-kokoinen lunttilappu.

Jos haluat, voit kertauskokeen sijasta kirjoittaa tarinan.

Keskiajalle sijoittuva AIKALAISEN TARINA:

Kirjoitetaan tarina matkasta keskiaikaisessa Suomessa.


1. VALITSE KESKIAJALTA YKSI SINUA KIINNOSTAVA HENKILÖ
Henkilö voi olla historiallinen tai itse keksimäsi henkilö, joka todella olisi voinut elää valitsemallasi ajanjaksolla (hallitsija, sotilas, virkamies, talonpoika, lapsi, kauppias, pappi, jne). Henkilö voi olla todellinen tai täysin keksitty.
Mieti tarkasti, minkälaista valitsemasi henkilön elämä olisi voinut olla.

2. SUUNNITTELU
Suunnittele tarina, jossa eläydytään valitsemaksesi henkilöksi.

Hyödynnä tarinassasi seuraavia apukysymyksiä:
*Mitä näit?
*Mitä kuulit?
*Millaisissa paikoissa vierailit?
*Mitä teit elämäsi aikana? Miksi?
*Mitkä asiat vaikuttivat elämääsi?
*Miten koit asiat?

Ota huomioon seuraavat asiat:
*aikajärjestys
*tapahtumien oikeat suhteet
*syyt ja seuraukset
*kokonaisuuden hahmottaminen
*eläytyminen

Mieti tarinan tapahtumat etukäteen!
Esim. Päähenkilön esittelyä, alkutilanteen kuvailua, tapahtumia, jännitys tiivistyy, huippukohta ja ratkaisu, tarinan lopettelu.

JUONIKAAVIO



3. KIRJOITTAMINEN

Muista, että tarinasi sijoittuu keskiajalle. Tarinan luot/keksit itse!
Voi olla helpompi kirjoittaa, jos valitsemasi henkilö on minä-kertojana. 

Tarkista kirjoituksestasi oikeinkirjoituksen perusasiat: isot alkukirjaimet, yhdyssanojen kirjoittaminen ja vuorosanojen kirjoittaminen. 

Lue tekstisi rauhassa läpi ja mieti kappalejakoa. Kerro yhdessä kappaleessa yhdestä asiasta. Selkeä kappalejako helpottaa tarinan lukijaa.

Lue tekstisi vielä ääneen, mieti samalla sanavalintojasi. Tarkista samalla virikkeiden pituus.

Keskiaika-jakso

Kotitehtävä: Lue tämänpäiväinen teksti.

ma 15.3.2021 Tavoitteet ja kansikuva
ti 16.3.2021 Keskiajan maailma (noin v. 500-1500) Milloin oli keskiaika? Miksi sen sanotaan olleen juuri silloin?
ke 17.3.2021 Keitä keskiajalla eli? UE/ET-tunnin aikana pidetty pääainetunti: Kirkko ja luostari
to 18.3.2021 Keskiajan kaupankäynti​ 
pe 19.3.2021 Arabialainen maailma kukoisti keskiajalla

ma 22.3.2021 Kaarle Suuren valtakunta
ti 23.3.2021 Kristinusko näkyy kaikessa
ke 24.3.2021 Ritarit puolustivat heikompia ja UE/ET-tunnilla Keskiajan legendoja - Totta vai tarua?​​
to 25.3. - pe 26.3. Elämää keskiajalla

ma 29.3.2021 Musta surma​ (lukustrategioiden harjoittelua)
ti 30.3.2021 Kausijuhlan videointi, kertaukseen opiskelu ja lunttilappujen teko
ke 31.3.2021 JAKSOKERTAUS
to 1.4.2021 MUUTTO

ti 16.3.2021 Keskiajan maailma (noin v. 500-1500)

Keskiaika oli vuosina 500-1500

Keskiajaksi kutsutaan noin tuhannen vuoden mittaista ajanjaksoa antiikin ajan eli vanhan ajan ja nykyajan välissä. Yksinkertaistetusti keskiaika oli noin vuosina 500-1500. Keskiaika alkoi Rooman valtakunnan läntisen puolen rappeutumisesta ja päättyi nykyajan alkuun. Keskiaikaa seurannutta ajanjaksoa kutsutaan siis nykyajaksi. Keskiajan loppuvaiheessa ihmisten ajattelutapa muuttui uusien keksintöjen, löytöretkien ja uskonpuhdistuksen (eli katolisen kirkon jakaantumisen) myötä. Nykyaikaa kutsutaan myös toisilla sanoilla esimerkiksi uudeksi ajaksi ja renesanssiksi. Siitä opimme lisää seitsemännellä luokalla.

Keskiajan päättymishetkeä ei voida määritellä tarkasti. Eurooppa ei herännyt eräänä aamuna ja yhtäkkiä havainnut keskiajan päättyneen. Keskiajan ihmiset eivät edes tienneet elävänsä keskiaikaa. Omasta mielestään he elivät nykyaikaa. Useimpien nykytutkijoiden mielestä keskiaika alkoi joskus 400–600-luvuilla ja päättyi joskus 1300–1500-luvuilla.


Keskiaika alkoi Rooman kahtia jakaantumisesta

Rooman valtakunta jakaantui kielen ja kulttuurin perusteella kahteen osaan Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan. Länsi-Rooma ei pysynyt yhtenä valtakuntana. Kansainvaellusten myötä Länsi-Rooma jakaantui monille eri kansoille ja hallitsijoille. Entisen yhtenäisen Rooman valtakunnan alueelle Länsi-Eurooppaan syntyi suuri joukko pieniä valtakuntia. Hajaantuneessa Länsi-Euroopassa katolinen kirkko oli kaikille tärkeä.

Itä-Euroopassa Rooman valtakunta jäi elämään Bysanttina. Bysantti pysyi roomalaisena keisarikuntana läpi keskiajan aivan sen loppuun saakka. Bysantin asukkaat puhuivat kreikkaa ja sen kirkkoa sanottiin ortodoksiseksi kirkoksi. Bysantin pääkaupunki oli mahtava Konstantinopoli, joka oli erinomaisella kauppapaikalla.

Rooman perintö ei kadonnut

Rooman jakaantumisesta huolimatta antiikin kulttuuri ei hävinnyt. Vaikka germaaniheimot hävittivät monet alueet Länsi-Roomassa, toisilla alueilla kuten Bysantissa eli Itä-Roomassa elämä jatkui kuten ennenkin. Antiikinaikaisia tekstejä luettiin Bysantin lisäksi mm. luostareissa ja arabialaisessa maailmassa. Länsi-Euroopassa antiikin kulttuuria, kuten olympialaisia ja gladiaattoritaisteluita ei kuitenkaan arvostettu keskiajalla.


Keskiajalla viljeltiin maata

Keskiaika voidaan jakaa varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan ja myöhäiskeskiaikaan. Jo antiikin aikana enemmistö ihmisistä oli saanut toimeentulonsa maanviljelystä, mutta varhaiskeskiajalla Euroopasta tuli maatalousyhteiskunta. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä viljeli maata. Kylää ympäröivät pellot oli jaettu talojen kesken kapeisiin sarkoihin, joita kyläläiset yhdessä viljelivät. Kylässä työskentelivät myös käsityöläiset, kuten sepät, kirvesmiehet ja ruukuntekijät.

Keskiajan eurooppalainen maailma oli pieni. Ihmisten elämänpiiri rajoittui kotikylään. Keskiajan lopulla eli myöhäiskeskiajalla kauppiaat ja merenkulkijat yhdistivät maailman yhdeksi suureksi kauppasuhteiden verkoksi.

Katso halutessasi video

ke 17.3.2021 Keitä keskiajalla eli?

Aamun kahoot-kertaus

Ihmiset jaettiin neljään säätyyn

Keskiajalla sääty tarkoitti tarkasti määrättyä asemaa yhteiskunnassa. Jokainen ihminen kuului johonkin säätyyn. Kirkon asema oli vahva, ja säätyjako perustuikin sen määräyksiin. Kirkon mukaan kaikki oli Jumalan luomistyön tulosta ja Jumalan määräyksestä jokaisella oli oma paikkansa yhteiskunnassa.

Kirkko jakoi ihmiset kolmeen säätyyn: rukoilevaan papistoon, taistelevaan aatelistoon ja työtä tekeviin talonpoikiin. Myöhäiskeskiajalla syntyi myös neljäs sääty, porvaristo.

Papit olivat yhteiskunnan huipulla

Kirkon mukaan papisto oli muiden säätyjen yläpuolella. Papiston asema oli hyvä. Heidän ei tarvinnut maksaa veroja.

Papistoon kuuluivat papit sekä luostareissa asuneet munkit ja nunnat. Heidän tehtävänään oli rukoilla, hoitaa jumalanpalveluksia ja opettaa kansalle kristinuskoa. Lisäksi papisto valvoi, etteivät ihmiset tekisi syntiä.

Papistoon turvauduttiin erityisesti sairauden ja kuoleman kohdatessa. Köyhä talonpoikakin saattoi nousta papistoon, jos hänellä oli mahdollisuus käydä koulua.

Aatelisto oli rikasta väkeä

Papiston lisäksi myös aateliston asema oli hyvä. Heidänkään ei tarvinnut maksaa veroja.

Aateliston hyvä asema perustui kuninkaalta saatuihin maa-alueisiin. Alussa kuninkaan antama maa-alue oli henkilökohtainen. Tämä tarkoittaa, että kun maa-alueen saanut aatelinen kuoli, palautui alue takaisin kuninkaalle. Aateliset saivat kerätä omistamansa alueen verot itselleen.

Maa-alueita saaneista aatelisista muotoutui vähitellen keskiajan rikkain sääty. Rikkaat aateliset eivät menneet naimisiin alempiin säätyihin kuuluvien kanssa.


Talonpoikien asema oli kehno

Heikoimmassa asemassa olivat talonpojat. Heitä oli noin 90% ihmisistä. Suomen ulkopuolella osa talonpojista eli maaorjuudessa. Loput talonpojista olivat ns. vapaita miehiä.

Talonpoikien elämä oli pääosin raskasta työtä, ja he elivät vaatimattomissa taloissa. Talonpoikien tehtävänä oli tehdä töitä, tuottaa ruokaa kaikille yhteiskunnan jäsenille ja maksaa veroja. Talonpojat alistuivat asemaansa, sillä he uskoivat säätyjaon olevan Jumalan määräämä ja aatelisto suojeli heitä vaaran uhatessa.

Talonpoikien lapset kuuluivat talonpoikaissäätyyn, eikä heillä ollut yleensä mahdollisuutta nousta ylempiin säätyihin.

Katso halutessasi video Linnanherroista ja talonpojista

Porvarit

Porvaristoon kuuluivat kauppiaat ja käsityöläiset. Kauppiaat myivät ostamiaan tavaroita, kuten suolaa, koruja, aseita ja kankaita. Käsityöläisiä olivat esimerkiksi suutarit, sepät ja ruukuntekijät.

Katso halutessasi videoita Turun linnassa asuneista keskiajan ammattilaisista

Kirkko ja luostari

UE/ET-tunnin aikana pidetty pääainetunti:

~Ora et labora, rukoile ja tee työtä.~

Keskiajalla monet ihmiset halusivat omistaa koko elämänsä Jumalalle ja rukoukselle. He asuivat luostareissa, rukoilivat ja tekivät työtä.

Luostarit ovat yhä munkkien ja nunnien asuinpaikkoja. Kun nuori mies tai nainen tulee munkiksi tai nunnaksi luostariin, hän lupaa totella luostarin johtajaa sekä antaa köyhyyden, siveyden ja kuuliaisuuden lupauksen. Hänen pitää auttaa lähimmäisiään, rukoilla ja tehdä työtä. Kokeile halutessasi, mitä eri luostarilupaukset käytännössä tarkoittavat.

Keskiajalla munkit kokoontuivat rukoillakseen jumalanpalveluksiin monta kertaa päivässä ja jopa keskellä yötä. Luostarin tärkein rakennus olikin kirkko. Päivisin munkit tekivät ahkerasti töitä puutarhassa, työpajoissa ja lukukammiossa. Luostareissa mm. kirjoitettiin, käännettiin, tehtiin taidetta, viljeltiin sekä hoidettiin köyhiä ja sairaita. Munkkien käännös- ja jäljennystyön ansiosta monet antiikin tekstit ovat säilyneet näihin päiviin saakka.

Luostareilla oli suuri merkitys keskiajalla. Ne toimivat kirjastoina, kouluina, majataloina ja sairaaloina. Lisäksi ne olivat pyhiinvaeltajien turvapaikkoja. Luostareiden toiminta oli siis sen aikaista sosiaalihuoltoa. 

Tutustuimme hieman Heinävedellä sijaitseviin Valamon ja Lintulan ortodoksiluostareihin.

Kirjoita vihkoosi luostareista ja piirrä kuva.

Vinkkejä:
Selitä sanat luostari, munkki ja nunna.
Mitä tarkoittaa "ora et labora?" Pohdi, mitä työtehtäviä sinä hoitaisit luostarin asukkina mieluiten?
Mitä hyötyä luostareista oli ympäristössä asuville ihmisille?
Keksi kolme syytä, miksi
a) keskiaikaisessa luostarissa olisi mielenkiintoista elää.
b) et haluaisi elää keskiaikaisessa luostarissa.

to 18.3.2021 Keskiajan kaupankäynti

Aamun Kahoot-kertaus 

YLE Areenan Keskiajalla keksittyä -jakso Linnanherrat ja talonpojat


Raha otettiin uudelleen käyttöön

Antiikin aikana kaupankäynti oli ollut vilkasta, mutta Rooman tuhoutumisen jälkeen kaupankäynti loppui lähes kokonaan. Keskiajan alkupuolella ihmiset elivät omavaraistaloudessa eli tekivät lähes kaiken tarvittavan itse.

Maataloudessa tehtiin 800-luvulla merkittäviä keksintöjä. Yksi tärkeimmistä keksinnöistä oli pyöröaura, jonka avulla maanviljelijät pystyivät kyntä­mään aiempaa suuremman peltoalan lyhyemmässä ajassa. Muita varhaisen keskiajan neronleimauksia ovat metalliset hevosenkengät ja länget. Niiden avulla hevonen pystyy helpommin ja vahingoittumatta vetämään huomattavasti suurempia kuormia. Uusien keksintöjen ja ilmaston lämpenemisen johdosta sadot kasvoivat ja ruokaa riitti myytäväksi asti. Kaupankäynnin vilkastumisen ansiosta raha otettiin vähitellen uudelleen käyttöön.

Porvarit hallitsivat kaupunkeja

Suuri osa kaupunkien asukkaista oli kauppiaita ja käsityöläisiä eli porvaristoa. Hyvien satojen vuoksi aatelisto ja papisto vaurastuivat. Siksi kirkolla oli rahaa rakennuttaa entistä hienompia katedraaleja. Aatelisto puolestaan osti käsityöläisten tekemiä kankaita ja vaatteita entistä enemmän. Näin myös monista porvareista tuli varakkaita ja arvostettuja.

Samaa käsityötä harjoittavat porvarit liittyivät ammattikunniksi. Ammattikunnat valvoivat jäsentensä ammattitaitoa, pitivät jäsentensä puolta ja sopivat hinnoista. Ammattikunnilla oli omat sääntönsä, joilla varmistettiin hyvä maine. Ammattitaito opittiin ensin oppipoikana ja sitten kisällinä mestareiden pajoissa. Lopulta mestarit saivat harjoittaa itsenäisesti ammattiaan.

Kaupungit kasvoivat

Maatalouden tehostumisen ansiosta väkiluku kasvoi, koska ruokaa riitti yhä useammalle. Kaupungit alkoivat uudelleen kasvaa vähitellen ja niitä perustettiin lisää, kun kaupankäynti voimistui. Uusia kaupunkeja syntyi erityisesti vesireittien äärelle. Nopeat ja helpot vesireitit olivat tärkeitä kauppateitä, sillä keskiajalla maantiet olivat enimmäkseen vain kapeita ratsupolkuja ja niitäkin oli vähän. Itämeren ympärillä oli ainakin 70 hansakaupunkia.

Suola oli tärkein kauppatavara

Hansakaupungeilla oli yksinoikeus suolan myyntiin. Se oli tärkeintä kauppatavaraa, sillä liha, kala ja voi pilaantuvat helposti jollei niitä suolata. Suomalaiset ostivat saksalaisilta hansakauppiailta suolan lisäksi esimerkiksi metallituotteita kuten rautaa. Saksalaisten lähtiessä paluumatkalle Turun satamasta, laivojen ruumissa oli suomalaisia turkiksia, puurasiota, voita, suolattua lihaa ja kalaa. Kaupankäynnin voimistuessa myös kiinnostus ylellisyystuotteisiin kuten koruihin ja viineihin sekä kaukaisten maiden eksoottisiin tuoteisiin, kuten silkkiin ja mausteisiin lisääntyi.



Kuuntele halutessasi selitystä keskiajan kaupunkielämästä.

pe 19.3.2021 Arabialainen maailma kukoisti keskiajalla


Islamilaisen valtakunnan synty


Keskiajalla Arabian niemimaan kuumalla hiekka-aavikolla vaelsi paimentolaisia eli beduiinejä etsien karjalleen vettä sekä laidunmaata. Eri heimot olivat kiistoissa keskenään, koska heillä ei ollut yhteistä hallitsijaa. Palvottiin aurinkoa ja kuuta, ja lisäksi paimentolaisilla oli epämääräinen tieto Allahista, yhdestä jumalasta. He pitivät Abrahamia, Moosesta ja Kristusta profeettoina, jotka Allah oli lähettänyt opettamaan kansaa.

Aavikon halki kulki tärkeitä kauppareittejä, joita pitkin karavaanarit toivat Intiasta ja Kiinasta saakka erilaisia tavaroita keitaiden kauppapaikoille. Arabit olivat kiinnostuneita myös tieteestä ja Bagdadiin rakennettua ”Viisauden taloa” voidaankin kutsua maailman ensimmäiseksi yliopistoksi.

Tuohon aikaan Mekassa sijaitsi temppeli, jossa säilyttiin taivaasta pudonnutta mustaa kiveä Kaabaa. Pyhiinvaeltajat kiersivät temppeliä ja suutelivat kiveä vuosittain yhdistetyllä pyhiinvaellus- ja kauppamatkallaan. Pyhä Kaaba oli ainoa yhdysside kaikkien arabialaisten kesken. 

Yksi noista 600-luvun Arabiassa eläneistä karavaanarikauppiaista oli nimeltään Muhammed. Hän ajatteli, että oli yksi jumala, Allah. Muhammed näki ilmestyksiä, joissa Allah puhui hänelle. Seuraajat kokosivat saamansa ohjeet pyhäksi kirjaksi nimeltään Koraani. Muhammedin kannattajia kutsutaan muslimeiksi ja hänen 600-luvulla perustamaansa uskontoa islamiksi.

Uuden uskonnon avulla Muhammed yhdisti arabiheimot ja alle sadassa vuodessa arabit valloittivat alueen, joka ulottui idässä Kiinan rajoille ja lännessä Espanjaan saakka, entistä Rooman valtakuntaakin suuremmaksi.

Suvaitsevaiset muslimit halusivat oppia muilta

Muslimien valloittamilla alueilla eläneet juutalaiset ja kristityt saivat tunnustaa omaa uskontoaan, harjoittaa omia tapojaan ja pitää jopa omat lakinsa. Lisäksi arabialaiset olivat innokkaita oppimaan muilta kansoilta. Esimerkiksi Intiasta arabit oppivat yksinkertaisen tavan kirjoittaa numeroita nollan avulla ja toivat muunmuassa sen taidon Eurooppaan. 0123456789. Keskiajan arabialais-islamilainen kulttuuri olikin länsimaista kulttuuria korkeatasoisempi aina 1200-luvulle saakka. Näin länsimainen sivistys, tiede ja taide, hyötyivät vierasuskoisista valloittajistaan.

Ilman arabeilta saatua oppia olisi Euroopan kuuluisten 1600-luvun tiedemiesten työ ollut mahdotonta. Erityisesti arabien matematiikka, tähtitiede ja lääketiede olivat keskiajalla hyvin korkealla tasolla. Keskiaikaa kutsutaankin islamin kulta-ajaksi. Arabit käänsivät omalle kielelleen kreikkalaisten tiedemiesten kirjoituksia. Näitä eurooppalaiset munkit käänsivät luostareissa latinan kielelle satoja vuosia myöhemmin. Arabien ansiosta paljon antiikin tietoa siis säilyi ja siirtyi takaisin Eurooppaan.

Tieteen lisäksi arabien keskuudessa kukoistivat myös taide, maanviljely ja Välimeren kauppa. Arabit rakensivat kauniita taloja ja olivat taitavia musiikissa. Kitara alun perin arabialainen soitin. Arabit olivat myös arvostettuja sadunkertojia. Esim. Aladdinin taikalamppu ym. lensivät taikamatollaan myös Eurooppaan. Arabit kastelivat viljelyksiään ja he kasvattivat paljon erilaisia kasvilajeja. Lisäksi Välimeren kauppa vilkastui arabien ansiosta ja arabit toivat kaukoidästä Eurooppaan erityisesti uusia mausteita ja kankaita.

 

Esimerkkejä arabien Eurooppaan välittämistä keksinnöistä:

Sanomalehdet, kirjat (Kiinassa 700-luku, Eurooppaan 1400-luku),
arabialaiset numerot (1200-luku),
saippua (Eurooppaan 700-luku),
hajuvedet (Eurooppaan 1200-luku),
peili (Eurooppaan 1100-luku),
haarukka (Eurooppaan 1300-luku),
jalustin (Eurooppaan 700-luku),
alkoholin tislaus (1100-luku),
kompassi (Kiinassa 200 eaa. Viikingeillä 1000-luku),
mekaaniset kellot (Kiinassa 700-luku, Euroopassa keskiajalla)
Lisäksi silmälasit, monet hedelmät, mausteet, sohva, karahvi, kahvi sekä vapaa-ajan pelit kuten shakki ovat peräisin arabeilta.
Shakki on itse asiassa persian kieltä ja tarkoittaa kuningasta ja matti on taas arabiaa ja tarkoittaa kuollutta.



ma 22.3.2021 Kaarle Suuren valtakunta

Eletään 700-luvun Euroopassa. Nykyisen Ranskan alueilla oli syntynyt mahtava frankkien valtakunta. Valtakunnan taitava ja voimakas hallitsija oli kuningas Kaarle Suuri.

Kaarle Suuren unelmana oli tehdä maastaan muinaisen Rooman veroinen valtakunta, suuri ja sivistynyt. Kaarle halusi sivistyneen kansan ja arvosti tieteitä. Hän piti tärkeänä opiskelua ja koulutusta, vaikka ei itse koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan. Kaarle Suuri määräsi, että luostareiden olisi aloitettava opettaa kansalle luku- ja kirjoitustaitoa, joiden avulla kansakunta vahvistuisi.

Kaarle hallitsi aluksi nykyisen Ranskan alueella olevaa frankkien valtakuntaa. Hän laajensi maataan sodilla niin, että siihen lopulta kuului Keski-Eurooppa, Pohjois-Italia ja osa Espanjaa. Näin Kaarle Suuresta tuli Euroopan ensimmäinen suurvaltajohtaja.

Kaarle jakoi valtakuntansa kreivikuntiin ja pani kreivit valvomaan näitä alueita. Lisäksi Kaarle teki yhteistyötä katolisen kirkon johtajan Paavin kanssa. Yhteistyön ansiosta Euroopan pääuskonnoksi alkoi vakiintua kristinusko. Joulupäivänä v. 800 Paavi kruunasi Kaarle Suuren keisariksi.

Kaarle Suuri hallitsi vuodesta 768 vuoteen 814 saakka. Kaarle Suuri oli kuninkaana yli 45 vuotta.

Kaarle Suurta pidetään Euroopan isänä ja kuoltuaan hänestä tuli legenda. Kun Kaarle kuoli, hänen seuraajansa jakoivat maan kolmeen osaan. Näistä syntyisivät myöhemmin Ranska, Saksa ja Italia. Ranska ja Saksa pitävät Kaarle Suurta maansa perustajana.

Kertausvideo

ti 23.3.2021 Kristinusko näkyy kaikessa

Uskonto yhdistää

Keskiajan aikana kristinusko levisi koko Eurooppaan. Ihmiset eivät kokeneet olevansa eurooppalaisia vaan kristittyjä. Uskonto yhdisti heitä. Jokaisen ihmisen piti noudattaa kristinuskon oppeja säädystä riippumatta. Ne jotka toimivat kirkon oppien vastaisesti, suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Kukaan ei saanut olla heidän kanssaan tekemisissä. Henkilöitä, jotka eivät olleet kristittyjä kutsuttiin pakanoiksi. Pakanoita saatettiin vainota, eikä heillä ollut samoja oikeuksia kuin kristityillä.

Kirkko kerää veroja

Ihmiset maksoivat veroja kirkolle. Jokainen antoi tuloistaan kymmenesosan kirkolle. Kirkon veroja kutsuttiin kymmenyksiksi. Maanviljelijä esimerkiksi luovutti joka kymmenennen viljasäkillisen kirkolle. Verotuloilla kustansi pappien elämisen, rakensi kirkkoja sekä auttoi köyhiä ja sairaita.

Ristiretket

Tausta: Keskiajan ihmisen uskonnollisiin tapoihin kuului pyhiinvaellusmatka Jerusalemiin. Jerusalem sijaitsi arabien valtakunnassa. Muslimit alkoivat alkoivat vainota pyhiinvaellukselle menneitä kristittyjä 1000-luvulla. Kristityt pelkäsivät uskontonsa olevan vaarassa. He lähtivät valloittamaan Jerusalemia takaisin.

Taistelua uskonnon puolesta kutsutaan ristiretkeksi. Nimitys on tullut kristinuskon tunnuksesta rististä. Monet ristiretkeläiset käyttivät ristiä vaatteissaan. Paljon tavallisia ihmisiä lähti vaeltamaan tuhansien kilometrien matkaa kohti Jerusalemia. Noin 200 vuoden aikana tehtiin yhdeksän ristiretkeä. 

Ihmiset osallistuivat ristiretkille monenlaisista syistä. Osa syistä oli uskonnollisia. Katolisen kirkon johtaja, eli Paavi, innosti kristittyjä lähtemään sotaan. Hän lupasi lähtijöiden kaikki synnit anteeksi. Monia kiinnosti Raamatun tapahtumapaikkojen näkeminen. Osa halusi olla hyviä kristittyjä. Uskonnollisten syiden lisäksi oli muita syitä. Muutamat ritarit lähtivät ristiretkelle, jotta he saisivat mainetta, ryöstösaalista tai valloitettavia alueita.

Ristiretkillä oli eurooppalaisille sekä kielteisiä että myönteisiä seurauksia. Ristiretket aiheuttivat paljon kärsimystä. Tuhansia miehiä kuoli jo ennen määränpäätä. Kärsimys oli turhaa, sillä Jerusalemia ei saatu koskaan pysyvästi vallattua. Myönteistä oli, että ristiretkien ansiosta kaupankäynti vilkastui. Vielä sitäkin tärkempää oli se, että ristiretkeläiset oppivat arabeilta ja toivat tiedon Eurooppaan. Arabialaiset olivat tuolloin monissa asioissa eurooppalaisia edistyneempiä. Ristiretkien seurauksena esimerkiksi paperin valmistustaito ja nollan käyttö levisivät Arabiasta Eurooppaan.

ke 24.3.2021 Ritarit puolustivat heikompia

Alkuvideo: Yle Areenan Ritarit (keskiajalla keksittyä)

Tausta:
Keskiajalla sodittiin paljon. Euroopan tilanne oli sekava. Alueita hallitsi useita kuninkaita ja ruhtinaita, jotka kiistelivät maista keskenään. Kansat vaelsivat paikasta toiseen etsien turvaa ja viikingit tekivät ryöstöretkiä eri puolille Eurooppaa. Katolinen kirkko oli omalta osaltaan syypää keskiajan sotaisuuteen, koska se halusi järjestää verisiä ristiretkiä vieraille maille, joissa ei kristinuskoa noudatettu. Ritarilaitos syntyi kuningas Kaarle Suuren määräyksestä. Hän käski aatelisia taistelemaan joukkoihinsa sotaretkilleen.

Keitä ritarit olivat?

Ritarit olivat ratsumiehiä, jotka taistelivat kuninkaiden ja ruhtinaiden puolesta. Voidaan sanoa, että ritarit olivat koulutettuja ammattisotureita. Ritarit olivat ratsuinensa ja kalliine haarniskoinensa ja miekkoinensa ylivoimainen vastus tavallisille sotilaille.

Monista ritareista tuli myös lääninherroja. Lääninherroina ritareilla oli oikeus jakaa oikeutta ja rangaistuksia alueillaan, mutta samalla heidän tuli puolustaa alueensa asukkaita uhkaajia vastaan.

Miten ritariksi pääsi?

Ritariksi saattoi keskiajalla tulla monella eri tavalla. Varhaiskeskiajalla periaatteessa kuka tahansa, joka omisti ritarin varusteet ja hevosen, saattoi ryhtyä ritariksi. Käytännössä kuitenkin ainoastaan aatelisilla ja rikkailla kauppiailla oli varaa varustaa itsensä ritariksi.

Aatelispoikien koulutus ritareiksi alkoi 7-vuotiaana. Lapsi lähetettiin ritarin tai lääninherran linnaan koulutettavaksi. Tuolloin nuoresta aatelispojasta tuli hovipoika, joka opetteli ratsastamaan, voimistelemaan, miekkailemaan ja taistelemaan ilman aseita. Pojan piti harjaantua kohteliaaseen kurinalaiseen käytökseen ja ritarillisin tapoihin.

Koulutus oli intensiivistä aina 13-15-vuotiaaksi asti, jolloin poika voitiin nimetä aseenkantajaksi. Aseenkantaja sai miekan, kilven, haarniskan ja oman hevosen. Tämän jälkeen nuori aseenkantaja seurasi herraansa taistelukentälle, turnajaisiin ja metsästysretkille huolehtien herransa tavaroista. Linnan pihalla he harjoittelivat fyysisiä harjoituksia, jotta he jaksaisivat liikkua raskaissa ritarin varustuksissa.

Aseenkantajat voitiin lyödä ritareiksi aikaisintaan 21-vuotiaana. Ennen ritariksi lyöntiään aseenkantajan oli osoitettava taitonsa, kelpoisuutensa ja kunniallisuutensa. Ritariksi lyönti suoritettiin usein joko taistelukentällä, kirkossa tai turnajaisten yhteydessä.

Mikä oli ritarin tehtävä?

Ritariksi lyömisseremoniassa ritari lupasi noudattaa ritarien kunniasäännöstöä eli puolustaa heikkoja ja sorrettuja miekan voimalla ja taistella kristinuskon puolesta. Ritarin tärkein tehtävä oli siis taistella oikeuden puolesta vääryyttä vastaan, auttaa ja suojella heikompiaan sekä puolustaa kristinuskoa.

Mitä turnajaiset olivat?

Sotimisen lisäksi ritarit pitivät yllä sotataitojaan taistelemalla turnajaisissa. Turnajaiset olivat ylhäisön ja ritariston suosiossa ollut taistelunäytös. Niissä taistelivat haarniskoidut ratsumiehet, joilla oli aseistuksena peitsi tai miekka. 

Turnajaiset olivat paitsi suosittua viihdettä, myös nuorille ritareille tärkeä tilaisuus opetella taistelussa tarvittavia taitoja ja edistää omaa ammattiuraansa. Turnajaiset olivat hyvin vaarallisia, ja oli tavallista, että niiden osallistujia loukkaantui vakavasti tai kuoli. Turnajaisissa menestyneet ritarit saivat osakseen kunniaa ja katsomossa istuneiden linnanneitojen suosion.

 

Jeanne d'Arc

Jeanne d’Arc

Jeanne d’Arc oli nuori tyttö, joka syntyi ja varttui 1400-luvulla 100-vuotisen sodan aikana Pohjois-Ranskassa. Pohjois-Ranska oli tuolloin englantilaisten hallussa.

Jeanne kuuli ääniä. Äänet kehottivat Jeannea menemään naapurikaupunkiin armeijan komentajan ­puheille ja kertomaan tälle, että hänet oli valittu Ranskan pelastajaksi. Jeanne ilmoitti hänelle haluavansa tavata kruununprinssi Kaarlen, mutta komentaja ei ottanut häntä vakavasti.

Jeanne d’Arcin elämä muuttui, kun hän ennusti Ranskan armeijan kärsivän tappion taistelussa Orléansin lähistöllä sijaitsevassa kylässä. Ennustus kävi ­toteen, ja ranskalaiset hävisivät taistelun. Kun armeijan komentaja kuuli Jeannen ennustaneen taistelun lopputuloksen oikein, hän päätti auttaa tyttöä ja järjestää tälle pääsyn kruununprinssin hoviin.

Mieheksi pukeutuneena Jeanne lähti kuuden ritarin saattamana taivaltamaan 500 kilometrin matkaa Ranskan halki pieneen Kaarlen luokse. Välttääkseen vihollisen seurue matkasi enimmäkseen öisin, ja koko ajan Jeanne piilotti naiselliset avunsa miesten vaatteisiin, jotteivat ne herättäisi ritarien kiinnostusta. Jeanne oli ­luvannut äänille pysyä koskemattomana neitsyenä niin pitkään kuin Jumala sitä haluaisi, ja sulautuakseen paremmin sotilaiden joukkoon hän myös leikkasi hiuksensa miesten tapaan.

Yksitoista päivää kestäneen matkan jälkeen Jeanne saattajineen saapui Kaarlen luokse. Kaarle otti hänet vastahakoisesti vastaan. Huhut enkelien kanssa kommunikoivasta neidosta olivat kantautuneet prinssin korviin, ja hän suhtautui tyttöön epäillen. Aikana, jolloin lukemattomat ihmiset väittivät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, prinssi ei ­ollut kuullut yhdestäkään, joka olisi ­oikeasti osannut tehdä ihmeitä.

Jeanne oli kuitenkin toista maata. Hän oli nöyrä ja vaatimaton mutta uskoi vankkumatta omiin kykyihinsä ja ilmestyksiinsä. Jeanne pyysi kruununprinssiä varustamaan hänelle ­armeijan, jonka avulla hän voisi ratsastaa vapauttamaan Orléansin kaupungin.

Kuultuaan, mitä neidolla oli sanottavanaan, Kaarle päätti ottaa riskin. Jeanne sai Kaarlelta soturin varusteet, sotajoukon ja ilmeisesti myös sotilaallista koulutusta. Tiettävästi Jeannella ei ollut armeijassa virallista arvoasemaa, mutta hän oli taisteluhengennostattaja, henkinen johtaja. Lopulta 17-vuotias Jeanne d’Arc ratsasti 3  500 sotilaan armeijan kärjessä piiritettyyn Orléansin kaupunkiin, jossa ­hänet otettiin riemuiten vastaan. Kun he ­näkivät maineikkaan neidon ratsastavan ohi, tämän hento ulkomuoto ei kuitenkaan lainkaan vastannut heidän mielikuvaansa pelottavasta sotapäälliköstä.

Jeannen läsnäolo ja voitonvarmuus valoivat ranskalaissotilaisiin rohkeutta, ja pelkäämättä he seurasivat viiriään kantavaa neitoa aina uuteen rynnäkköön. Orléansin neitsyestä ja hänen liljoin kuvioidusta viiristään tuli voiton symboleita. Useiden voittojen jälkeen Jeanne kuitenkin haavoittui, jäi vastustajien vangiksi ja joutui oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäynti oli epäreilu. Alusta lähtien oli selvää, että koko oikeudenkäynnillä oli ­vain yksi tavoite: saada Jeanne d’Arc tuomittua kerettiläisenä. Jeannella ei ollut puolustusta. Aluksi hän ei edes tiennyt, mistä häntä syytettiin. Maaliskuussa hänelle esitettiin 80 kohdan syytelista, joka hupeni vähitellen kahteentoista.

Jeanne kertoi kuulustelijoilleen, että hän oli ilmestyksissä kuullut viestejä taivaasta. Kuulustelijat eivät kuitenkaan uskoneet hänen selityksiään. Heidän mukaansa äänet olivat valhetta ja peräisin paholaisesta. Miesten vaatteisiin pukeutuminen oli syyt­­tä­jien mukaan varma osoitus Jeannen ­harhaoppisuudesta. Naiset eivät käyt­täneet miesten vaatteita, sellainen oli ­jumalanpilkkaa.

Jeanne d’Arc tuomittiin kuolemaan, johdatettiin roviolle ja poltettiin. Jeanne d’Arcin kuolemaa seuranneina vuosisatoina moni ylisti hänen rohkeuttaan ja sinnikkyyttään.

Jeanne d'Arc oli historiallinen henkilö, joka mainitaan useissa aikalaislähteissä ja jonka kirjoittamia kirjeitä Ranskan ja Englannin kuninkaille on säilynyt. Jeanne d'Arcin kohtalo on maailmanhistorian tunnetuimpia oikeusmurhia.
Polttotuomion perusteet olivat olleet liian hataria. Jo kuollut Jeanne armahdettiin ja hänen maineensa puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Katolinen kirkko julisti Jeanne d’Arcin pyhimykseksi vuonna 1920. Ranska juhlii häntä kansallispyhimyksenään.




POHDI:
Onko Jeanne todellinen henkilö vai legenda?
Mihin keskiajan tapahtumaan Jeannen tarina liittyy?
Miksi Jeanne tuomittiin kuolemaan?

Robin hood

Pohdi:
Oliko Robin hood todellinen henkilö?
Mihin keskiajan tapahtumaan hänen tarinansa liittyy?
Kertokaa jotain Robin Hoodista.

Piispa Henrik ja talonpoika Lalli

 

 


POHDI:
Olivatko Lalli ja Henrik todellisia henkilöitä?
Mihin keskiajan tapahtumaan tarina liittyy?
Miksi Suomeen tehtiin ristiretkiä?

Kuningas Arthur

Kuningas Arthur

Arthur-myytti sai alkunsa noin 1 500 vuotta sitten. Vuosisatojen mittaan sotakenttien sankari muuttui legendaariseksi kuninkaaksi. Monet historioitsijat ovat yrittäneet selvittää, kuka todellisuuden Arthur oli ja onko hän ylipäätään ollut olemassa. Arthurin jäljille päästäkseen etsintä pitää aloittaa brittien varhaishistoriasta, suunnilleen niiltä ajoilta, kun roomalaiset miehittivät Englantia.

Roomalaishallinnon aikaan Britanniassa oli noudatettu roomalaisia lakeja, ja roomalaiset olivat rakentaneet sinne teitä ja opettaneet kelttiaristokraatit kirjoittamaan ja lukemaan latinaa. Roomalaiset olivat myös tuoneet mukanaan tiukan sotilaskurin, joka oli siihen asti ollut melko tuntematonta alati keskenään kahinoiville kelttiklaaneille.

Kun roomalaiset lähtivät, he jättivät brittialamaisensa suojattomaksi joka puolelta uhkaavia vihollisia vastaan. Vihollisten hyökkäykset olivat niin massiivisia, että britit anelivat kahdesti apua Roomasta. Roomalaisilla oli kuitenkin riittävästi tekemistä omien ongelmiensa ja eloonjäämisensä kanssa, joten brittien oli vain taisteltava yksin maahan tunkeutuvia vihollislaumoja vastaan.

Arthurilla on kolme mahdollista esikuvaa. Tarinat kelttisankari ”Artorius dux bellorumista” ja menestyksekkäistä sotapäälliköistä, kuten Lucius ­Artorius Cas­tuksesta ja Riothamuksesta, ovat todennäköisesti päätyneet walesilaisten ja englantilaisten sankarilauluihin, joita bardit ja tarinankertojat ovat pitäneet hengissä ja levittäneet eteenpäin. Vasta satoja vuosia myöhemmin tarinat on kirjoitettu muistiin, ja niitä on käännetty edestakaisin eri kielten välillä.

Lähes jumalallisesta Arthurista syntyi monia legendoja, mutta vasta englantilaisen papin vuonna 1135 ilmestynyt teos ”Britannian kuninkaiden historia” esitteli ensimmäisen kerran yhtenäisen tarinan Arthurista. Kaikkien valtakunnan kuninkaiden joukosta Geoffrey osoitti nimenomaan Arthurin kaikkein mahtavimmaksi, ja hän kuvaili yksityis-kohtaisesti kuninkaan elämää aina tämän epätavallisesta sikiämisestä alkaen.

Geoffreyn Arthur-tarinasta tuli keskiajalla äärimmäisen suosittu. Ihmiset ihastuivat sen värikkäisiin kuvauksiin taikuudesta, intohimosta ja petoksesta. Teoksesta tuli esikuva kaikille tuleville Arthur-kertomuksille, joissa Geoffreyn kertomusta kehitettiin edelleen. Uskotaan, että kirjailija Geoffrey halusi antaa briteille heidän oman Kaarle Suurensa, ja siksi hän yhdisteli vanhoja tarinoita luodakseen uskottavan, väkevän kuninkaan.

Keskiajalla kukaan ei epäillyt, etteikö Arthur olisi ollut todellinen henkilö, ja hänen elämästään alettiin etsiä jälkiä. Kuitenkin huolimatta arkeologien, historioitsijoiden, kirjallisuustutkijoiden ja harrastajien sitkeistä yrityksistä löytää todisteita Arthurista hänen arvoituksensa on edelleen vailla vastausta. On olemassa vain uskomuksia sotapäälliköstä, josta tuli kuningas ja brittiläisen monarkian kantaisä. Taru on kuitenkin synnyttänyt paljon kuolematonta kirjallisuutta aiheesta.

Tarukuningas on satoja vuosia ollut osa brittien identiteettiä. Kun monet muut sankarit ovat vaipuneet vähitellen unholaan, Arthuria ympäröivä salamyhkäisyys on pitänyt hänen tarinansa elossa 1 500 vuotta – ja varmistanut hänen paikkansa historiassa.

POHDI:
Oliko Arthur todellinen henkilö?
Miten Arthurin tarina liittyy keskiaikaan?
Selaile kirjaa Arthurin pyöreän pöydän ritareista.

Pyhä Yrjänä

 


Pohdi:
Oliko Yrjänä todellinen henkilö?
Miksi Yrjänän tarinasta tuli niin suosittu keskiajalla?

to 25.3. - pe 26.3. Elämää keskiajalla

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä