8.11.2023 Erasmus+ -vaihdossa Italiassa



Haluaisitko mennä vaihtoon kokemaan uutta ja pelottavaa? Say no more! Tässä tekstissä kerron omista kokemuksistani Italiassa ja annan neuvoja mahdollisille seikkalua himoaville opiskelijoille.
 
Olen ollut nyt vaihdossa nyt kaksi kuukautta Aostassa, Italiassa. Pastaa on syöty paljon ja minua on uhkailtu ananaksen laittamisesta pitsan päälle. Cappucinoa ei saa juoda kahdentoista jälkeen, carbonara tehdään munilla, ei kermalla. En edes uskalla keittää pastaa muille syötäväksi täällä, sillä minut todennäköisesti jahdataan pois.
 
Sain ensimmäisen tiedonhipusen vaihdosta oppilaanohjauksen tunneilla ja lisäinformaatiota sain Erasmus-infotilaisuudesta, jolloin iskoin paksuun kallooni idean, että menen vaihtoon. Vaihtoon meneminen oli kovin houkutteleva idea ja halusin tietää lisää mahdollisuudesta. Tämä mielessä keskustelin oppilaanohjaajan ja vaihtovastaavan kanssa.
 
Ensimmäisenä ajatus oli mennä vaihtoon kahdeksi kuukaudeksi Ranskaan, mutta muutin mieleni viime hetkellä ja halusin sittenkin mennä koko vuodeksi. Vaihtovastaava työskenteli hiki hatussa löytääkseen isäntäperhettä minulle. Minua ei olisi haitannut pitää kaduilla pystyssä kylttiä "LOOKING FOR A FAMILY", mutta tämä idea ei ollut kaikkein mieluinen järjestäjälle. Kirjoitin monta esittelyteksiä ja jopa kuvasin nolon esitysvideon, jonka poistin heti jälkeenpäin.
 
Ranskassa isäntäperhettä ei putkahtanut esiin, joten minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko mennä Espanjaan tai Italiaan. Nämä mielessä tarkastelin Google Mapsistä ensin Espanjaa ja en ollut kovin vakuuttunut. Sitten suuntasin silmäni Italian Aostaan ja näin isoja vuoria, wautsi! Tämä vakuutti minut täysin ja tein päätökseni. Aostassa oli (mahdollisesti uhkailtu) isäntäperhe valmiina ottamaan minut siipiensä suojaan.
 
Lukio -opintoja ei tarvitse tehdä vuoden pituisella vaihdolla. Jos olisi pitänyt, olisin kuollut siihen paikkaan. Italialainen koulu on kovin erilainen verrattuna Suomeen, täällä enimmäisosa oppitunneista on suullisia ja yksipuolisia. Vietän oppituntini kuunnellen kieltä ja tekemällä minulle annettuja esitelmiä. Luokassa ihmiset puhuvat toisilleen paljon ja kukaan ei jää nurkkaan yksin, paitsi minä. Varsin pidän nurkista, ne ovat turvallisia. Vitsi. Olen saanut kavereita ja tällä hetkellä oleskelen todella mukavassa luokassa enimmäkseen koulupäivistäni; minulla on hauskaa.
 
Hienointa vaihdossa ovat olleet isäntäperheen koirat ja vuorien näkeminen joka päivä. Superihana isäntäperheeni koostuu äidistä, kolmesta pojasta ja kahdesta koirasta, joiden nimet ovat Bred ja Zara. Nauroin kun kuulin nimen ensimmäistä kertaa.Odotan tältä vaihdoltani uusia muistoja ja ystäviä ja eniten haluan oppia ranskaa.
 
Kielen puolesta olen käynyt italian tunneilla ja kokemus ei ole ollut paha, ne ovat hauskoja. Italiaa en ennen osannut muuta kuin ciao ja grazie. Nykyään ymmärrän keskusteluja, mutta en oikein osaa puhua kieltä. Kielen ymmärtämistä helpottaa sen samanlaisuus ranskaan ja englantiin.
 
Kulttuurin erilaisuuksista ensimmäisenä tulee mieleen ihmisten ystävällisyys. Italialaiset ovat todella ystävällisiä, todella erilaisia kuin suomalaiset. Vastaantulevat ihmiset hymyilevät minulle ja luokkatoverit taputtelevat selkään. Kulttuuriin sisältyy myös maksamaan tarjoutuminen. Hostäitini maksaa paljon asioita puolestani, vaikka taistelen vastaan. Esimerkiksi hän ostaa minulle kahvia ja kroisantteja sekä maksaa ravintolakäynnillä osuuteni. Jos kieltäydyt liian paljon, ihmiset tulkitsevat sen epäkohteliaisuutena, joten olen jo laittanut valkoisen lippuni pystyyn. Kaikki täällä on paljon halvempaa kuin Suomessa. Toinen asia on, että jalkakäytävät ovat hyvin pieniä, hädin tuskin kaksi ihmistä mahtuu kävelemään vierekkäin kadulla. Täällä on löyhempi ote tupakan polttamisesta, harvoissa paikoissa se on kielletty.
 
Muita kulttuurishokkeja ovat olleet käsisuihkun puute ja suolaton voi. Kuten sanoin, käsisuihkua ei ole olemassa täällä, vaan ihmiset käyttävät bideetä, joka on kuin pönttö, jossa on hana. Omasta kokemuksestani keksintö on todennut itsentä tehottomaksi, mutta ehkäpä en käytä sitä oikein. En kuitenkaan uskalla kysyä. Toisena oleva suolaton voi oli shokki: voita ei täällä edes käytetä niin paljon, lähes ollenkaan. Kaikkeen käytetään öljyä: salaattiin, leivän päälle, leipomiseen, voitelemaan kuolleita sukulaisia... kaikkialle. Olen yrittänyt valmistaa suomalaisia ruokia täällä, mutta lopputulos ei ole samanlainen pääosin voin suolattomuuden takia.
 
Suosittelen jokaiselle oppilaalle harkita vaihtoon menemistä, mutta se ei ole ihan kaikille. Siihen tarvitsee rohkeutta ja mielikuvitusta. On vaikeaa hyväksyä toisen maan erilaisuuksia ja koti-ikäväkin nakertaa mieltä. Itse ikävöin eniten salt & vinegar -sipsejä, siskoni kissoja, kavereitani ja kahvia, mutta en kadu valintaani. En todellakaan, kun kerran sain tilaisuuden mennä toiseen maahan asumaan ilmaiseksi. Kahvista puhuttaessa, Italiassa se on pienin asia ikinä. Pikkiriikkinen muki asetetaan eteesi kun tilaat kahvin. Saatat ajatella: "onko tämä jokin vitsi" mutta ei, tämä on todellisuutta. Harvat kahvit ovat yhtä isoja täällä kuin Suomessa.
 
Jatko-opintojen kannalta vaihto on kaikille hyödyllinen kokemus. Vaihdon aikana olen oppinut uusia kieliä, ongelmanratkaisutaitoja ja tavannut monenlaisia ihmisiä. Työn kannalta olen saanut uusia yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Kokemuksesta olen oppinut, että on hyvä ottaa riski ja mennä minne maailma vie. Tällaista mahdollisuutta en tulisi saamaan uudestaan elämässäni, paitsi jos myisin sieluni paholaiselle.
 
Terveisiä Italiasta! 

- Ava