Osallistuin varhaiskasvatuksen eTwinning-seminaariin Jyllannissa, Etelä-Tanskassa. Seminaarin aiheena oli teknologia ja leikkisä oppiminen varhaiskasvatuksessa, mutta tutustuimme pitkälti myös luontokasvatukseen tanskalaisessa varhaiskasvatuksessa.

Kolmipäiväisen seminaarin ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa Myrthuegårdin luontokouluun, joka on perustettu jo 1972. Alun perin se oli ollut maatila, joka ostettiin luontokoulua varten. Tilan sijainti oli ihanteellinen, sillä se sijaitsee Unescon maailmanperintökohteessa. Aluksi paikka toimi apurahojen ja lahjoitusten turvin, kunnes se alkoi niittää mainetta ja nyt se tulee toimeen myymällä luontokoulupalveluja päiväkodeille, kouluille ja aikuisryhmille. Luontokoulun henkilökuntaan kuului mm. varhaiskasvatuksenopettaja, luokanopettaja ja biologi.

Esbjergin kunta on lähtenyt mukaan maatilan luontokoulun kehittämiseen, sillä sen omat päiväkodit olivat liian pieniä lapsiryhmille ja osa lapsiryhmistä sijoitettiin aina luontokouluun, jolloin päiväkodin tilat riittivät paikallaoleville lapsille. Vielä tälläkin hetkellä Myrthuegårdin lähellä olevalla luonnonsuojelualueella viettää jatkuvasti osa Esbjergin lapsiryhmiä aikaansa. Ideana on, että aina yksi ryhmä päiväkodista viettää luonnossa kolme kuukautta ja sitten vaihdetaan toiseen ryhmään. Kuljetusta varten on henkilökunnalle aikoinaan hankittu ammattikuljettajan ajokortteja, mutta koska osa henkilökunnasta siirtynyt muualle töihin joudutaan kuljetukset osin ostamaan muualta.

Tällä hetkellä luontokoulu on liittynyt muiden leirikouluja ja teemapäiviä järjestävien alueellisten paikkojen kanssa yhteen ja toimii omana yksikkönään. Myrthuegård tarjoaa lähinnä luonto- ja tunnekasvatusta, mutta muista sen sisaryrityksistä voi saada opetusta esim. keskiaikaan, kivikauteen tai robotiikkaan.

Luontokoulussa pääsimme luentojen lisäksi koettamaan erilaisia varhaiskasvatukselle suunnattuja toimintatuokioita metsässä ja pelloilla, sekä kokeilemaan ryhmäytymis- ja tunnetaitoja kehittäviä leikkejä.

Torstaina aloitimme tutustumalla kunnallisiin päiväkoteihin. Tarjolla tutustuttavaksi oli kolme eri päiväkotia, joista sai tutustua vain yhteen. Onneksi seminaariimme osallistui myös kasvattajia kaikista näistä päiväkodeista, joten pääsimme kuulemaan myös niiden talojen toiminnasta, joissa emme voineet vierailla.

Itse tutustuin Vognsbøl børnehusiin, joka oli melko uusi liikuntaan ja luontokasvatukseen panostava päiväkoti. Päiväkodissa oli tällä hetkellä 60 lasta alle 3-vuotiaiden ryhmissä ja 100 lasta 3-6-vuotiaiden ryhmissä. Tanskassa 6-vuotiaat syksyllä kouluun menevät lapset siirtyvät huhtikuussa koululle esikouluun kesän ajaksi ja ryhmiä aletaan täyttämään uudelleen huhtikuusta lähtien. Erityisesti tutustumisesta jäi mieleen loistavat ulkotilat, joissa oli otettu huomioon turvallinen liikkuminen, sisätilojen oppimisympäristöjä korostava käyttö, kaikkien alle kolmevuotiaiden nukkuminen ulkona vaunuissa ja meidän Päikkyämme vastaava Aula-järjestelmä.

Puolilta päiviltä siirryimme kunnan ammattikorkeakoulun tiloihin, missä varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen johtaja Jesper Wiese esitteli heidän koulutustaan ja Mette Lindkær, Esbjergin kunnan varhaiskasvatusjohtaja esitteli Tanskan varhaiskasvatusta.

Seminaarin Keynote-puhuja Smriti Vasistha käsitteli teknologiaa etwinning-ympäristössä. Luentonsa lisäksi hän esitteli erilaisia sovelluksia, joita voi käyttää eTwinning- projekteissa.

Loppupäivä yliopistolla käytettiin ryhmätöihin, joissa oli tarkoitus käyttää myös meille esiteltyjä sovelluksia. Ryhmätyöt jatkuvat tulevaisuudessa eTwinning-projekteina, jotka toteutetaan tämän talven aikana. Omaan ryhmääni kuului itseni lisäksi osallistujia Puolasta, Liettuasta ja Tanskasta ja niinpä minä sain tuoda mukanani Orivedelle eTwinning-projektin yhdelle päiväkodeistamme.

Illasta teimme vesisateessa lauttamatkan Fanøn saarelle ja tutustumiskierroksen siellä paikallisen oppaan johdolla. Illan päätteeksi nautimme loistavan illallisen Krogaard-nimisessä ravintolassa.

Perjantaina jatkoimme tiiviisti ryhmätöidemme tekoa ja lopuksi pääsimme esittelemään ne toisillemme. Yhdeltä seminaari päättyi, otimme mukaamme eväspussit ja suuntasimme kohti Suomea. Kolmen tiiviin päivän ajan oli ollut mahdollisuus keskustella muiden maiden varhaiskasvattajien kanssa, vertailla työtämme, pedagogiikkaa, järjestelmiä jne. Ohjelma oli monipuolinen, mutta parasta olivat kohtaamiset ja se, miten hyvin meidät saatiin ryhmäytymään ja tekemään yhteistyötä toistemme kanssa. Torstai-iltana ei olisi uskonut, että ryhmä oli tutustunut toisiinsa vasta keskiviikkona.