Pajan aluksi palautettiin mieleen runoihin liittyviä asioita. Pajassa kerrattiin yleisimpiä runotyyppejä, etsittiin loppusointuja ja puhuttiin runon osista. Pohdimme yhdessä, että runoja on hyvin monenlaisia. Alustuksen jälkeen ohjeistettiin ryhmissä toteutettava roskarunon tekeminen. Oppilaat saivat vapaasti valita ryhmän, jossa työskentelivät.

Roskarunojen tekemisessä sai käyttää keräämistään roskista löytyviä sanoja, etsiä tabletilla haluamansa roskan tai käyttää opettajan keräämiä kuvia erilaisista roskista ja niissä olevista sanoista. Roskista löytyvät sanat olivat osa runoa, mutta myös muita sanoja sai käyttää.

Oppilaat pohtivat erityisesti runon teemaa ja sanomaa, joka liitettiin kestävän kehityksen teemaan. Lähestymistapoja oli monenlaisia. Osa halusi kirjoittaa runon enemmän räpin muotoon ja sekin oli sallittua. Valmis runo kirjoitettiin A4-kokoiselle paperille käsin ja paperille sai piirtää myös runoon liittyvän kuvan. Valmiit runot kiinnitettiin värilliselle pohjapaperille ja laitettiin esille koulun käytävälle.

Nopeimmat ryhmät tekivät lisätehtävänä sattumarunoutta (esim. Värinautit).

Lopuksi käsittelimme ryhmittäin erilaisia kulutusväittämiä ja keskustelimme väittämistä. Väittämät olivat Eko-Elmerin materiaalista. Jokaisen oppilaan piti yrittää perustella oma mielipiteensä asiaan. Väittämiä olivat esimerkiksi seuraavat:

• Palautan aina paristot keräyspisteeseen, enkä heitä niitä roskiin.
• Minua ei haittaa, vaikka kaatopaikat kasvavat suuriksi, Suomessahan riittää maata.
• Käytän mieluummin paperikäsipyyhkeitä kuin pyyhin käteni kangaspyyhkeeseen.
• Jätteiden vähentäminen on hyvä asia, ja haluan opetella kierrätystä.
• Haluan aikuisena suojella ympäristöä, vaikka se vaatisi minulta uhrauksia.