2. Ihmisoikeudet ja -velvollisuudet
Tiivistelmä
- Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä kaikkialla.
- Ihmisoikeusjulistus tehtiin YK:n toimesta vuonna 1948.
- Ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa melko hyvin. Kansainvälisiä ongelmia ovat mm. sodat, ihmiskauppa ja sananvapauden rajoittaminen.
Oikeuksia vai velvollisuuksia?
Toisinaan uutisia lukiessa törmää sanaan "ihmisoikeus". Oletko koskaan kuullut niistä? Useimmiten ihmisoikeuksista puhutaan juuri silloin kun niitä on rikottu. Mistä siis on kyse?
Ihmisoikeudet ovat oikeuksia, jotka koskevat poikkeuksetta jokaista ihmistä. Näitä ovat mm. oikeus elämään, syrjinnän kielto, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus, oikeus työhön ja opetukseen, oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe sekä oikeus turvapaikkaan. YK-liitto (Yhdistyneiden kansakuntien liitto) määrittelee ihmisoikeuksia seuraavasti:
Ihmisoikeudet ovat:
- yleismaailmallisia eli universaaleja. Ne kuuluvat saman sisältöisinä kaikille maailman ihmisille ja ovat voimassa kaikkialla.
- luovuttamattomia. Niitä ei voida poistaa keneltäkään, ei edes henkilön omalla päätöksellä.
- toisiinsa liittyviä ja toisistaan riippuvia. Yhden oikeuden edistämisellä on suotuisia vaikutuksia muiden oikeuksien toteutumiseen. Vastaavasti yhden oikeuden loukkaus vaikuttaa usein kielteisesti muiden oikeuksien toteutumiseen.
- perustavanlaatuisia. Vain kaikkein tärkeimmät oikeudet on nimetty ihmisoikeuksiksi.
Ihmisoikeudet tarkoittavat samalla velvollisuuksia sekä jokaiselle meistä että valtiovallalle. Tämä meiltä nykyihmisiltä toisinaan unohtuu. Esimerkiksi syrjinnän kieltäminen velvoittaa meidät toimimaan kaikkia kohtaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti ikään, sukupuoleen, taustaan ja sosiaaliseen tilanteeseen katsomatta. Mikäli emme toimi näin, valtiovallalla on velvollisuus tutkia rikkomukset ja rangaista niistä.
Valtiolla on velvollisuus edistää oikeuksien toteutumista. Joskus esimerkiksi valtion köyhyyden takia kansalaisten oikeus opetukseen saattaa olla vaakalaudalla. Suomessa on myös velvollisuus auttaa pahassa hädässä olevaa. Vaikean eettisen ongelman muodastavat kaupunkien keskustoissa olevat kerjäläiset, koska usein heidän toimintaansa saattaa liittyä ihmiskauppaa, eikä annetuista rahoista mahdollisesti päädy kuin pieni osa heille itselleen.
Jokaisella ihmisellä tulisikin olla ihmisarvo, joka on tasa-arvoinen ja tasavertainen kaikkien kanssa, riippumatta ihmisen taustasta tai asuinpaikasta. Tämän ajatuksen toteutumiseen ihmisoikeudet ja niihin liittyvät velvollisuudet viime kädessä pyrkivät. Silloin jokaisella olisi oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään.
Ihmisoikeuksia pystytään turvaamaan perustuslakien, alueellisten ja kansainvälisten sopimuksien, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuimien avulla. Suomen ihmisoikeustilannetta pidetään kansainvälisesti katsoen hyvänä.
Korona-aika aiheutti kuitenkin ison haasteen myös oman maamme ihmisoikeustilanteelle, koska terveysturvallisista syistä jopa perustaviin ihmisoikeuksiin jouduttiin kajoamaan. Korona jylläsi aluksi pahiten pääkaupunkiseudulla, ja siksi ihmisten liikkumisenvapautta piti rajoittaa. Alueelle ei saanut mennä eikä sieltä saanut poistua kuin erityisen painavista syistä, kuten mennäkseen läheistä perheenjäsentä tapaamaan.
Ihmisoikeuksien historiaa
Toisen maailmansodan kauheudet nostivat esiin tarpeen tehdä yleismaailmallinen sopimus kaikkia ihmisiä koskevista oikeuksista. Nykyinen järjestelmä pohjautuu vuonna 1948 laaditulle YK:n yleismaailmalliselle ihmisoikeuksien julistukselle. Kaikista kulttuureista on löydettävissä yhteisiä piirteitä ja periaatteita, joilla pyritään takaamaan jokaiselle ihmiselle turvallinen ja hyvä elämä.
Alkuperäisen julistuksen täydennyksiä ovat muun muassa vuonna 1984 laadittu kidutuksen kieltävä sopimus, vuoden 1979 naisten oikeuksia koskeva sopimus sekä vuonna 1989 julkistettu lasten oikeuksien sopimus.
Tähän sopimukseen länsimaat yrittivät vedota, kun Venäjä perusteetta hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Ongelmana on kuitenkin se, että myös Venäjä on YK:n jäsen, eikä yksimielistä tuomiota kyetty sen ja Venäjän kumppanimaiden toppuuttelun vuoksi tekemään.
Ihmisoikeustilanne Suomessa
Kansainvälisissä ihmisoikeuksien vertailuissa Suomi pärjää melko hyvin. Suomikin on kuitenkin saanut moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Parannusehdotuksia on tullut esimerkiksi aseistakieltäytyjien asemasta, pitkittyneistä oikeudenkäynneistä sekä turvapaikanhakijoiden kohtelusta.
Viime vuosien aikana erityisesti maahanmuuttajien tilanne Suomessa on jakanut mielipiteitä. Toisaalta kulttuurien vuorovaikutus nähdään rikastuttavana, ja maahanmuuttajat helpottavat joitakin ammattialoja vaivaavaa työvoimapulaa. Toisaalta monet kokevat maahanmuuttajat uhkana työttömyyden lisääntymisen kannalta, ja pelko rikollisuuden lisääntymisestä herää herkemmin.
Ajankohtaista keskustelua on herännyt myös uskonnonvapaudesta. Ihmisellä on vapaus uskoa tai olla uskomatta. Toisinaan puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta uskonnonvapaudesta. Positiivisessa uskonnonvapaudessa jokaisella on oikeus uskoa, kuulua uskonnolliseen yhteisöön ja ilmaista omaa uskoaan. Negatiivisessa uskonnonvapaudessa taas jokaisella on oikeus olla osallistumatta oman vakaumuksen vastaiseen uskonnon harjoittamiseen.
Ihmisoikeuksien toteutuminen maailmalla
Ihmisoikeuksien toteutumista valvoo YK:n ihmisoikeusneuvosto. Jokaista erillistä sopimusta kuten sananvapauden toteutumista valvoo erityinen valvontakomitea. Jos ongelmia huomataan, niistä valvontakomissio pyytää lisäselvitykset ja antaa parannusehdotuksia.
Monissa maissa on kuitenkin vallalla perinteitä ja lakeja, jotka rikkovat ihmisoikeuksia vastaan. Suuria ongelmia aiheuttavat esimerkiksi kuolemanrangaistusten salliminen, kidutus, pakkotyö, sananvapauden rajoittaminen ja viime vuosina kansainvälisesti otsikoihin noussut ihmiskauppa.
YK:n listaamiin ihmisoikeuksia parantaviin kehitystavoitteisiin kuuluvat mm. seuraavat:
- äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen
- peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille
- sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen
- lapsikuolleisuuden vähentäminen
- odottavien äitien terveydentilan parantaminen
- hiv/aids:in, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu
- ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen
- globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle.
Tavoitteiden toteutuminen edellyttää tehokasta kehitysapua ja avun kanavoimista oikeisiin kohteisiin. Lisäksi tavoitteiden toteutumisessa apuna ovat oikeudenmukainen kaupankäynti ja globalisaation eli maapalloistumisen hallinta.
Kansanvainot
Ihmisoikeusjulistuksen mukaan kaikki ovat samanarvoisia riippumatta kansallisuudesta ja uskonnosta. Ihmiskunnan historiasta löytyy kuitenkin järkyttäviä ihmisoikeusloukkauksia, joissa jokin kansa on joutunut vainon kohteeksi juuri uskontonsa, kansallisen tai sosiaalisen syntyperänsä vuoksi. Vainon kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat, Turkin kurdit ja armenialaiset, Bosnian serbit, Australian aboriginaalit sekä Neuvostoliiton inkerinsuomalaiset. Kansanvainoissa vainon kohteeksi joutunut kansanryhmän jäsen menettää omaisuutensa, oikeutensa, työpaikkansa, kulttuurinsa, yhtenäisyytensä ja lopulta myös henkensä.
Myös Ukrainan sodassa on monen tutkijan mukaan kyse kansanvainoista ja kansanmurhasta, kun Veänäjän hirmuhallitsija Vladimir Putin on antanut sotakoneistonsa tuhota silmittömästi myös siviilikohteita ja sairaaloita ja laajentanut hyökkäyksen koskemaan koko maata, vaikka aluksi sotaoperaation piti rajoittua vain Itä-Ukrainaan.
Kuuluisimpia kansanvainoja on toisen maailmansodan aikainen juutalaisten holokausti. Vuosien 1941 ja 1945 välillä kuusi miljoonaa juutalaista tapettiin natsien ja heidän liittolaistensa toimesta. Antisemitismillä eli juutalaisvastaisuudella oli ennen toista maailmansotaa pitkä historia Euroopassa. Taisteluni-kirjassaan Adolf Hitler korosti arjalaisen rodun ihannetta, jolle elinehtona oli juutalaisen rodun tuhoaminen. Myös muita “rodun puhtautta” uhkaavia ihmisryhmiä kuten romaneja, homoseksuaaleja ja kehitysvammaisia tapettiin järjestelmällisesti. Vainoihin osallistui sekä natsipuolueen jäseniä että puolueen ideologiaa kannattavia siviilejä.
Holokaustin merkitys varoituksena meille on suuri. Varoituksena se ei kuitenkaan ole riittänyt, sillä kansanvainoja on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeenkin. Holokaustin ja muiden kansanvainojen muistaminen on tärkeää. Kansanvainoihin ajaneiden tapahtumien huomaaminen ajoissa ja niihin puuttuminen saattavat estää äärimmäisen pahuuden uusiutumisen.
“Kuinka upeaa onkaan, että ihmisen ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa muuttamaan maailmaa.”
Anne Frank
