20. Vanha testamentti – Jumalan ja valitun kansan dialogia
Tiivistelmä
- Vanha testamentti on sama kuin juutalaisten Raamattu.
- Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa Vanhan testamentin nähdään olevan Jumalan ja valitun kansan välistä dialogia ja johdatusta kohti luvattua maata.
- Kristinuskossa Vanhan testamentin nähdään sisältävän myös viittauksia tulevaan vapahtajaan, Jeesukseen.
Vanhan testamentin merkitys
Ennen kuin kirjoitustaito yleistyi, ihmisillä oli tapana kertoa erilaisia myyttejä ja tarinoita vaikkapa iltaisin nuotion ääressä. Tällä tavalla perheen vanhimmat siirsivät tärkeää perimätietoa nuoremmille sukupolville. Osa kertomuksista saattoi olla opettavaisia, osa lähinnä viihdettä. Jotkin näistä kertomuksista olet varmasti kuullut itsekin.
Sana testamentti tarkoittaa liittoa. Vanha testamentti tarkoittaa liittoa, jonka Jumala teki valitun kansansa, israelilaisten, kanssa. Uudella testamentilla taas viitataan liittoon, jonka Jumala teki Jeesuksen kautta koko ihmiskunnan kanssa. Raamatussa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta kuvataan kertomuksen keinoin.
Suurin osa Vanhan testamentin aineistoista on sellaista, joka siirtyi ja säilyi sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona vuosisatojen ajan. Vasta noin vuonna 1000 eKr. kirjoitustaito tuli tunnetuksi israelilaisten keskuudessa ja leirinuotioilla omaksuttuja kertomuksia alettiin kirjoittaa muistiin. Tällöin syntyivät vanhimmat Vanhan testamentin teksteistä ja osia Mooseksen kirjoista ja psalmeista. Koko juutalaisten raamatun syntyminen kesti yli 800 vuotta, sillä nuorimmat tekstit kirjoitettiin vasta vuonna 165 eKr.
Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin hepreaksi, muutamaa arameankielistä katkelmaa lukuun ottamatta. Kirjoja on yhteensä 39. Ne on kirjoitettu yleensä eri vaiheissa ja useiden kirjoittajien toimesta.
Ikuisia kertomuksia
Vanha testamentti on eräällä tapaa kerroksellinen, koska monet asiat, etenkin Mooseksen kirjoissa, on kirjoitettu kahteen kertaan. Tämä kuvastaa juuri kirjoitusten vaiheittaista syntymistä.
Tekstit sisältävät runoutta, vanhoja myyttejä ja sotaisia heimohistorioita. Jumala nähdään sitä kautta välillä lempeänä ja rakastavana, välillä hurjana, vihaisena ja kostonhaluisena ihmisen tottelemattomuutta kohtaan.
Vanha testamentti alkaa alkukertomuksilla, jotka ajoittuvat muinaiseen aikaan. Ensin on luomiskertomus, jossa Jumala luo maan seitsemässä päivässä, tekemällä työtä kuusi päivää ja lepäämällä seitsemännen päivän.
Kertomuksen mukaan Jumala loi aluksi maan hyväksi ja asetti sitä varjelemaan ja hoitamaan kaksi ensimmäistä ihmistä, Aatamin ja Eevan. Ihmiset Jumala loi kertomuksen mukaan omaksi kuvakseen. Kertomuksella nähdään olevan tärkeitä sanomia. Ensinnäkin Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Toiseksi Jumala loi ihmisen hyväksi, jolloin kaikilla ihmisillä on ihmisarvo. Kaikki on luotu Jumalan kuviksi, olipa hän mies tai nainen, musta tai valkoinen, sairas tai terve.
Syntiinlankeemuskertomus käsittelee hyvän ja pahan ongelmaa. Ihminen sai luomisen jälkeen elää puutarhassa ja paratiisissa. Kaikki muu puutarhassa oli sallittua paitsi omenan syöminen puutarhan keskellä kasvavasta hyvän ja pahan tiedon puusta.
Puutarhassa lymyilevä käärme kuvastaa pahaa, joka viettelee ihmisen kiusaukseen – maistamaan kiellettyä hedelmää. Ihmisellä oli mahdollisuus valita hyvän ja pahan väliltä, ja hän valitsi pahan.
Aatami ja Eeva viettelyksen äärellä.
Myös kertomus vedenpaisumuksesta kuvastaa sitä, miten ihmisen pahuus uhkaa kaikkea elävää. Ihmisen pahuus lisääntyy niin paljon, että Jumala katuu hänen luomistaan. Jumala päättää hävittää ihmiset, jättämällä kuitenkin jäljelle viisaan miehen Nooan perheineen. Nooa saa tehtäväkseen rakentaa arkin tulvaa vastaan, ja sen avulla hänen perheensä ja joukko eläimiä pelastuu.
Vedenpaisumuskertomus osoittaa, että Jumala vihaa vääryyttä. Jumala kuitenkin haluaa tämän jälkeen edelleen pitää huolta luomakunnastaan. Hän toivoo kuitenkin, että ihmiset noudattavat hänen tahtoaan. Jumala haluaa sopia liiton kansansa kanssa.
Raamattu kertoo, kuinka Aabraham sai Jumalalta tehtävän johtaa kansaa kohti luvattua maata. Aabraham oli yksi juutalaisten kantaisä eli patriarkka. Kertomukset patriarkoista käsittelevät ihmisten toiveiden ja Jumalan suunnitelmien kohtaamista.
Arkin tuli turvata luomakunnan jatkuminen vedenpaisumuksen jälkeen.
Profeettoja, runoja ja rakkautta
Vanhan testamentin kirjat voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: historiakirjat, profeettakirjat sekä runo- ja viisauskirjalliset teokset.
Vanhassa testamentin yksi tärkeimmistä profeetoista eli Jumalan ohjeiden välittäjistä on Mooses. Hän nousi israelilaisten johtajaksi ja johti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Mooseksen elämästä on myös tehty elokuvia ja animaatioita, joista tunnettu on mm. Egyptin prinssi.
Vanha testamentti alkaa viidellä Mooseksen kirjalla, jossa on mukana alkukertomukset sekä kertomus matkasta kohti luvattua maata. Todellisuudessa Mooses ei ole kirjoittaja, vaan kertojia on useita. Mooseksen kirjoihin sisältyy myös Vanhan testamentin yksi kohokohta, jossa Jumala antaa Mooseksen kautta ihmisille kymmenen käskyä elämän ohjenuoraksi.
Vanhassa testamentissa on myös lukuisia muita opettavia kertomuksia, kuten se, kuinka pieni ja hento Daavid lyö taistelussa jättiläismäisen Goljatin. Tunteita käsitellään eri tavoin. Job on Jumalaa kunnioittava mies, jonka uskoa Jumala koettelee raskain keinoin. Jobista tulee esimerkki siitä, kuinka vahva usko voi olla.
Elämänohjeita ja viisauksia löytyy psalmeista ja sananlaskuista. Näiden mukaan viisas ihminen on rehellinen, toisia rakastava ja totuutta Jumalan ohjeilla tavoitteleva ihminen. Tyhmä ihminen taas on itsekäs, laiska ja harkitsematta toimiva. Rakkautta Vanhasta testamentista löytyy eri paikoista, mutta erityisesti Laulujen laulu on kauniilla ajatuksilla höystettyä rakkausrunoutta.
”Tule rakkaani! Tule kanssani kedolle,
tule hennapensaiden keskelle yöksi!
Aamulla lähdemme viinitarhoihin
katsomaan, joko viiniköynnös versoo
ja nuput aukeavat,
joko kukkii granaattiomenapuut
Siellä annan sinulle rakkauteni.
Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan,
kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme,
uudet ja vanhat.
Rakkaani, sinulle olen ne säästänyt.”
(Laul. 7:12–13)
Suhde muuhun historiaan
Maailmankuva oli Vanhan testamentin kirjoittamisen aikaan hyvin erilainen kuin nykyään. Vasta löytöretkien aikaan ja uuden ajan kynnyksellä siirryttiin maakeskeisestä aurinkokeskeiseen maailmankuvaan. Vanhan testamentin aikaan maapallon ajateltiin siis olevan kaiken keskipiste ja se hahmoteltiin muodoltaan litteäksi.
Alku- ja patriarkkakertomusten todenperäisyyttä ei voi tarkastella historiantutkimuksen keinoin. Kuninkaiden ajalta lähtien olevaa kerrontaa voi sitä vastoin verrata muihin historiallisiin lähteisiin ja arkeologian löytöihin. Kuningas Salomon hallituskauden jälkeen koko valtakunta hajosi kahtia, Pohjoiseen Israelin ja eteläiseen Juudean kuningaskuntaan. Valtakunta joutui tuhon partaalle, kun assyrialaiset hyökkäsivät 700-luvulla eKr. Israeliin ja veivät sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen. Babylonia puolestaan valtasi 500-luvulla Juudean ja vei puolestaan sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen.
Israelilaiset joutuivat kansana tuon neljänsadan vuoden aikana historiansa pahimpaan koetukseen, jopa pahempaan kuin toisen maailmansodan aikana. Vanhassa testamentissa onkin ajatuksia tulevasta messiaasta, vapahtajasta, joka johdattaa kansan kohti parempaa huomista. Kristityt kokevat, että viittaukset messiaaseen ja vapahtajaan, ovat ilmoitus Jeesuksesta, Jumalan pojasta.
