21. Uusi testamentti – ennustukset toteutuvat
Tiivistelmä
- Uusi testamentti erottaa kristinuskon juutalaisuudesta.
- Uusi testamentti sisältää Jeesuksen elämästä ja opetuksista kertovat neljä evankeliumia sekä monia kirjeitä.
- Lisäksi teoksessa kerrotaan alkuseurakunnan synnystä sekä maailman lopun ajan tapahtumista.
Uusi testamentti – ihmisten ja Jumalan uusi liitto
Uusi testamentti erottaa kristityt ja juutalaiset toisistaan, koska kristittyjen mukaan se kertoo uudesta liitosta Jumalan ja ihmisten välillä – liitosta, jonka Jeesus avasi ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan koskemaan kaikkia maailman ihmisiä. Uuden testamentin tärkein sanoma onkin evankeliumi eli ilosanoma Jeesuksesta ihmiskunnan pelastajana.
Jeesuksen oma Raamattu oli Vanha testamentti, eikä hän itse kirjoittanut mitään ylös kokemuksistaan tai opeistaan.
Kirjallista esitystapaa eivät tarvinneet myöskään Jeesuksen opetuslapset liikkuessaan ja opettaessaan seurakunnissa. Oppi välittyi aluksi suullisena perimätietona, jota myöhemmin alettiin kirjoittaa muistiin. Sen syntytapa on samankaltainen Vanhan testamentin kanssa.
Paavalin kirjeet vanhinta ainesta
Rooman valtakunnassa tapahtui 60-luvulla jKr. mullistuksia, joista seurasi juutalaisten kapina. Tämä epäonnistui, ja näin myös kristityt joutuivat hajaantumaan ympäri laajaa Rooman valtakuntaa. Varsinainen apostolinen aika päättyi tähän. Pelkkä muistitieto ei enää riittänyt, vaan tapahtumia piti kirjata ylös.
Uuden testamentin keskeinen sisältö kerrotaan evankeliumeissa, jotka kertovat Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Vanhin evankeliumeista on Markuksen evankeliumi, joka syntyi 60-luvun lopulla. Kirjoittajasta ei kuitenkaan ole varmuutta. Myös muut evankeliumit, Matteus, Luukas ja Johannes, syntyivät noin vuoteen 100 mennessä.
Luukas kirjoitti evankeliumin jatkoksi myös teoksen Apostolien teot, joka kertoo evankeliumin leviämisestä Jeesuksen kuoleman jälkeen ja alkuseurakunnan syntymisestä. Teoksen päähenkilöinä ovat Pietari ja Paavali. Perimätiedon mukaan nämä kristittyjen alkuseurakunnan johtajat surmattiin Roomassa.
Uuden testamentin vanhinta ainesta ovat Paavalin kirjeet. Entinen kristittyjen vainoaja, Paavali, kirjoitti perustamilleen seurakunnille kirjeitä, joista ensimmäiset on kirjoitettu noin 50 jKr. Kaikki kirjeet eivät ole Paavalin itsensä kirjoittamia, vaan osa on laitettu hänen nimiinsä.
Uusi testamentti päättyy Johanneksen ilmestykseen, joka on kirjoitettu 90-luvulla jKr. Kyseessä saattaa olla sama kirjoittaja kuin Johanneksen evankeliumissa, mutta varmuutta asiasta ei ole. Teos käsittelee Johanneksen kokemaa ilmestystä maailman lopun ajan tapahtumista ja uuden maan synnystä.
Uuden testamentin nuorimpana kirjoituksena pidetään Pietarin kirjettä noin vuodelta 150 jKr. Kyseessä ei siis voi olla apostoli Pietarin kirje. Kaikki Uuden testamentin kirjat ovatkin syntyneet noin 100 vuoden kuluessa. Kaikki uuden testamentin kirjat on alun perin kirjoitettu kreikaksi.
Jeesus täytti odotukset
Uuden testamentin evankeliumin sanoma koskee kristittyjen mukaan kaikkia ihmisiä eikä vain valittua kansaa. Tästä huolimatta Jeesus ei kirjoitusten mukaan tullut kumoamaan Vanhaa testamenttia tai sen kymmentä käskyä ja ennustuksia vaan tiivistämään sanoman yhteen muotoon – kultaiseen sääntöön. Muistatko vielä tämän?
”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on laki ja profeetat." (Matt. 7:12)
Jeesus arvostelikin kultaisen säännön vastaisesti toimivia lainaoppineita ja kirjaviisautta omaksuneita fariseuksia. Jeesus halusi yhteyteensä kaikki ihmiset, myös syntisimmät, mitä juutalaiset oppineet eivät hyväksyneet. Jeesus korosti, että lain ulkoinen noudattaminen ei riitä, jos oma sisin on paha. Tässä kiteytyy se ero, miten juutalaiset ja kristityt suhtautuvat tarkkoja ohjeita sisältävään Vanhaan testamenttiin. Kristinuskon mukaan Uusi testamentti ja sen sisältämät Jeesuksen opetukset tarjoavat avaimet Vanhan testamentin lukemiselle.
Jeesus korosti toisten auttamisen hyvettä.
Lisätietoa: Raamatun kirjat
