Vilkkaan kesän jälkeen syksy on valmistautumista talveen. Talven lähestyessä olosuhteet muuttuvat monin tavoin. Päivän valoisa aika lyhenee, minkä seurauksena kasvien mahdollisuus yhteyttäminen vähenee. Päiväaktiivisilla eläimillä on vähemmän aikaa hankkia tarvitsemaansa ravintoa. Lämpötila alenee, mikä myös vähentää kasvien yhteyttämistä. Niin sanottu kasvukausi, eli aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on asettunut +5 °C:n yläpuolelle, päättyy eteläisimmässä Suomessa lokakuun lopulla, ja pohjoisimmassa jo syyskuun alussa.

Vaihtolämpöisten eläinten liikkuminen ja elintoiminnot hidastuvat. Tasalämpöisillä eläimillä kuluu yhä enemmän energiaa ruumiinlämmön ylläpitämiseen.

Syksyllä lehtipuut ottavat lehdissä olevat tärkeät aineet varastoon runkoon ja lopulta pudottavat lehtensä. Tästä seuraa värikäs ruska. Ennen talven tuloa muodostuvat uudet silmut seuraavaa kevättä varten. Havupuilla neulaset ovat monivuotisia ja säilyvät talven yli.

Syksyllä muuttolinnut muuttavat etelään. Selkärankaiset vaipuvat horrokseen ja karhu menee talviunille. Syksyn aikana metsä hiljenee asteittain. Monet kasvit kuihtuvat pois ja vihreys katoaa ennen talven tuloa.

Syksyllä on kuitenkin yksi eliöryhmä, joka vasta aloittaa lisääntymiskautensa kesän lopulla syksyn alkaessa. Tämän eliöryhmä on sienet. Sienille syksyn kosteus on tärkeää. Sienet ovat kesän aikana kasvattaneet sienirihmastoa maan uumenissa.

Syksyllä sateiden lisääntyessä rihmastoista kasvaa itiöitä tuottavia itiöemiä, joiden avulla sienet lisääntyvät. Talven tullen myös sienten itiöemät kuolevat pois.

Monet sienet kasvattavat itiöemiä syksyllä.