Selkärangattomista hyönteisistä vain pieni osa on talvella aktiivisia. Toki pakkasillakin lumella liikkuu hyönteisiä ja maaperässä punkkeja.

Ne ovat muuttaneet syksyllä ravintovarastojaan "jäänestoaineeksi", joka estää jääkiteiden muodostumista. Muodostuessaan jääkiteet rikkoisivat solurakenteita ja eläin kuolisi.

Suurin osa hyönteisistä on kylmänhorroksessa, jolloin niiden aineenvaihdunta on äärettömän hidasta.

Metsässä selkärangattomat hyönteiset talvehtivat lajista riippuen munana, toukkana, kotelona tai kylmähorrostavat aikuisena erilaisissa maan halkeamissa, karikkeen ja sammalen seassa tai erilaisissa kylmältä eristävissä koloissa.


Lapin kesän runsaista hyönteismääristä ei ole talvella tietoakaan. Hyönteiset talvehtivat yleensä munana, toukkana tai kotelona.

Päivän pituus ja lämpö säätelevät hyönteisten heräämistä. Kärpäsiä voi nähdä hereillä aurinkoisina ja lämpiminä kevättalven päivinä.

Keväällä varhain lentävät nokkosperhoset ovat talvehtineet aikuisina. Mitä enemmän heräilyjä on ollut talven aikana, sitä heikommat ovat selviytymismahdollisuudet.

Jos lämpötilat vaihtelevat talven mittaan, kuluu eläimen energiasta suuri osa heräilyihin kevääseen mennessä. Tasaisen kylmä talvi olisikin paras metsän pienimpien eläinten selviytymisen kannalta.