Soilla on vähemmän kasveja kuin metsissä. Lajeja voi olla paljonkin, mutta ne ovat suurelta osin pieniä sammalia ja matalia saroja, ruohoja ja varpuja. Etenkään kosteimmilla soilla suurikokoisemmat puut ja pensaat eivät menesty.

Kasvien elämää vaikeuttavat suolla monet tekijät. Vetisessä ympäristössä hapesta on pulaa, mistä erityisesti kasvien juuristot kärsivät.

Hapen niukkuuden vuoksi hajotustoiminta on hidasta, joten kuolleesta kasviaineksesta ei vapaudu ravinteita kasvien käyttöön. Ravinteet ovat sitoutuneena turpeeseen.

Turve itsessään on hapanta, mikä myös vaikeuttaa kasvien ravinteiden saantia. Märässä ympäristössä myös talvinen jäätyminen tuo omat vaikeutensa. Vesi laajenee jäätyessään, jolloin märkä turve liikkuu ja rikkoo kasvien juuria ja maavarsia. Tämä haittaa erityisesti suurikokoisia kasveja, joiden juuristot syvemmällä. Niitä haittaa myös se, että turpeen eristäessä lämpöä tehokkaasti jäätynyt suo sulaa keväällä hitaasti.

Kihokki selviää karulla turpeella ottamalla ravinteita hyönteisistä.

Suo ei ole kasvien kannalta yhtenäinen kasvualusta. Soilla elää vedenpinnan korkeuden suhteen eri tavoin sopeutuneita kasvilajeja. Kuivimmilla mätäspinnoilla kasvuolot voivat muistuttaa metsien olosuhteita. Niillä kasvaa usein pitkiä maavarsia muodostavia saroja ja varpuja. Esimerkiksi suokukka, suopursu ja tupasvilla ovat tyypillisiä mätäspintojen lajeja.

Hiukan kosteampaa, 5–20 cm:n korkeudella vedenpinnasta olevaa, suon tasoa kutsutaan välipinnaksi. Siinä ravinteiden saanti on helpompaa, mutta kasveja haittaa märkyys ja vedenpinnan vaihtelu. Välipinnan kasvilajeja ovat esimerkiksi karpalo ja monet pienikokoiset sarat, kuten riippasara. Rimpipinnaksi kutsutaan kaikkein märintä suon tasoa. Siinä kasvaa pääasiassa lähes kokonaan veden peitossa kasvavia rahkasammallajeja. Myös jotkut ruohot ja sarat ovat sopeutuneet kasvamaan märillä rimpipinnoilla. Tällainen laji on esimerkiksi raate.

SUON PINNAT

Pinta	Olosuhteet	Kasvillisuus, esimerkkilajeja
mätäspinta	Suon kuiva osa, olosuhteet muistuttavat metsää.	Saroja, suokukka, tupasvilla
välipinta	5–20 cm korkeudella vedenpinnasta, märkyys ja vedenpinnan korkeuden vaihtelut haittaavat kasvien kasvua.	karpalo, kihokki, maariankämmekkä
rimpipinta	Suon märin osa.	vehka, raate, rahkasammalet

​​