​Tunturi-Lapin eteläisimmissä osissa tunturien alaosat ovat havumetsää. Kosteilla alueilla kasvaa kapeita kuusia ja kuivissa kangasmaastoissa jyhkeitä mäntyjä. Tunturi-Lapin pohjoisimmissa osissa kuusen ja männyn sijaan tunturien alaosissa kasvavat tunturikoivikot. Tunturikoivu on hieskoivun muoto, joka muistuttaa ulkoisesti omenapuuta mataluuden ja käyräoksaisuuden takia.

Tunturikoivikkoa.

Tunturikoivikossa kasvaa monia varpuja, kuten vaivaiskoivu ja variksenmarja, ja jäkälistä poronjäkäliä paikoin laajoina esiintyminä. Tunturikoivu on metsänrajapuu, sillä tunturikoivikon yläpuolella kasvaa varvikkoa ja vain yksittäisiä puita. Puurajan yläpuolella on paljakka. Se on karua aluetta, jossa ei kasva puita.

Paljakkaa on eri tyyppejä. Alapaljakassa kasvaa useita metsäkasveja. Monet Suomen tunturit eivät alapaljakkaa korkeammalle ylläkään. Keskipaljakassa olosuhteet ovat karummat, ja metsäkasvit eivät siinä enää menesty. Luoteis-Enontekiön tuntureiden ylimmät osat ovat tämäntyyppistä paljakkaa. Paljas maa hallitsee näkymää ja kasvillisuutta on laikuittain. Tyypillisiä kasveja ovat esimerkiksi sielikkö, uuvana ja riekonmarja.

Pelkästään sammalien ja jäkälien valtaamaa yläpaljakkaa on Ruotsin ja Norjan tunturialueilla. Suomessa Haltin lakiosat ovat yläpaljakan tyyppistä aluetta, mutta siellä kasvipeitteen vähyys johtuu osaksi mm. kivilajista.

Tunturikasvillisuus muuttuu tunturikoivikosta matalampikasvuiseksi kasvillisuudeksi. Norja, Joatka.