Metsäpeura on Suomessa arvioitu silmälläpidettäväksi lajiksi, eikä se enää kuulu uhanalaisiin lajeihin. Metsäpeuran tarina on kuitenkin varsin mielenkiintoinen.

Vielä ennen 1800-lukua metsäpeuraa esiintyi laajalla alueella Suomessa. Se oli tärkeä riistaeläin. Metsästyksen vuoksi metsäpeuran kanta väheni 1800-luvun loppuun mennessä. Lopulta metsäpeura rauhoitettiin Suomessa vuonna 1913, kun se oli ehtinyt jo kadota maamme lajistosta.

Kymmenien vuosien poissaolon jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla metsäpeuroja vaelsi Suomeen itärajan takaa silloisesta Neuvostoliitosta, mutta kannan elpyminen oli aluksi hidasta. Kuitenkin jo 1980-luvulla metsäpeuroja oli Suomessa jo yli 500 yksilöä. Metsäpeuroja siirrettiin aikanaan muutamia yksilöitä Suomenselän alueelle, jonne on muodostunut elinvoimainen kanta. Nykyisin metsäpeuroja elää erityisesti Kainuussa. 

Ihminen on vuosisatojen aikana vaikuttanut voimakkaasti metsäpeuran esiintymiseen. Suomella on erityisasema metsäpeuran suojelussa, sillä lajia tavataan maailmanlaajuisesti nykyisin vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Metsäpeuran selviytymishistoria on perusesimerkki siitä, miten lajin luokittelu on muuttunut häviämisvaaran mukaan ja miten uhanalaisuutta tarkastellaan alueellisesti valtion sisällä. Tämänhetkisenä luokituksena on "silmällä pidettävä", vaikka maailmanlaajuisesti levinneisyysalue ei ole laaja eivätkä yksilömäärät ole suuret.

Metsäpeura katosi ja palasi valtaamaan asemaansa takaisin.