Päätehakkuun (uudistushakkuu) menetelmiä ovat avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu sekä kaistalehakkuu. Avohakkuita tehdään nykyään harvoin ja yleensä metsänviljelyä varten.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi talousmetsissä uudistettaville aloille jätetään säästöpuita ja täysin käsittelemättömiä metsän osia.

Kaistalehakkuuta käytetään Pohjois-Suomessa laajoilla kangasmetsien alueilla. Metsä hakataan aukeaksi kaistaleittain, ja pystyyn jätettävä reunametsä jää siemenpuustoksi.

Kaikille päätehakkuumenetelmille yhteinen piirre on talousmetsän tasalaatuisuuden ylläpitäminen. Hakkuutähdettä, kuten oksia ja kantoja, kerätään hakkuualueilta, jolloin lahoavaa ainesta jää metsään niukasti.

Hakkuutähteestä tehtävä hake on Suomessa yksi keskeisiä bioenergianlähteitä. Tuoreen hakkuutähteen kerääminen on haitallista metsän kannalta, koska sen mukana poistuu metsästä ravinteita. Päätehakkuun jälkeen talousmetsän kierto jatkuu luontaisella uudistamisella tai metsänviljelyllä.