Metsän puut ja muu kasvillisuus suojaavat maanpintaa eroosiolta. Maaperään tunkeutuvat juuret sitovat maaperän kerroksia niin, että vesi ja tuuli eivät saa helposti kivennäismaalajeja tai eloperäisiä maalajeja liikkeelle.

Metsät lisäävät ilman kosteutta. Kasvien lehdistä ja neulasista virtaa ilmarakojen kautta vettä ulos samalla kun hiilidioksidia siirtyy lehden sisään. Veden vapautuminen ilmakehään on haihduttamista. Kasvia tämä virtaus viilentää auringon säteilyn ollessa voimakasta. Metsät lisäävät pohjaveden muodostumista ja tasaavat pohjaveden pinnan vaihteluita. Kasvillisuuspeitteet estävät sadevesiä virtaamasta valtoimenaan.

Kaupunkien ilmassa on runsaasti leijuvaa ja laskeutuvaa pölyä. Metsät suodattavat pölyä aktiivisesti ilmavirtojen heiketessä, ja pölyaineksia laskeutuu kasvillisuuden pinnalle. Metsät myös estävät ilmavirtauksien kulkua ja muodostavat passiivista suojavaikutusta. Epäpuhtaudet jäävät metsän tuulen puolelle tai voivat kohota metsän reunan yli ja laskeutua metsän taakse tuulen suojan puolelle. Rakennetun ympäristön suunnittelussa otetaan huomioon metsien merkitys melun vaimentajana. Havupuut vaimentavat melua lehtipuita heikommin, mutta Pohjolan oloissa havupuut toimivat paremmin ympärivuotinen vaimennustarve huomioon ottaen.

Hiilidioksidin sitomiskyky on tärkeä metsien tehtävä. Kun puut sitovat hiilidioksidia, ne hidastavat ilmaston lämpenemistä. Nuoret metsät ovat tehokkaita hiilen sitojia kasvun lähdettyä vauhtiin. Vanhat metsät ovat enemmänkin hiilen varastoja, ja niiden häviämisessä hiiltä vapautuu ilmakehään huomattavasti.

​
Metsien monet merkitykset.