Metsä muuttuu lajistoltaan vuosikymmenien aikana. Metsän lajiston muutosta ajan kuluessa kutsutaan sukkessioksi. Suomessa metsän sukkessioon palo- tai hakkuuaukeasta täyteen mittaansa kasvaneeksi ikimetsäksi kuluu noin 100–200 vuotta.

Metsäpalon tai avohakkuun jälkeen valoa on paljon. Lämpötilan vaihtelu on suurta: esimerkiksi kesäyönä aukealla voi olla kylmä mutta päivällä kuuma. Näissä olosuhteissa menestyvät niin sanotut pioneerilajit, jotka ovat nopeasti leviäviä valokasveja. Esimerkiksi maitohorsma ja metsälauha ilmestyvät pian peittämään kasvittomia alueita. Myös vadelma, pajut ja koivut leviävät nopeasti.

Korkeampina kasveina ne alkavat varjostaa varhaisempia pioneerilajeja, jotka alkavat vähitellen väistyä. Näin alun heinikkovaihe muuttuu pensaikoksi, jossa lehtipuut vallitsevat ylempää kasvillisuuskerrosta.

Maalaus: Suomen metsiä kaskettiin yli sata vuotta sitten. Kaskeamisessa metsä poltettiin ja syntyneellä aukealla viljeltiin mm. viljaa ja naurista. Eero Järnefelt (1863-1937): Raatajat rahanalaiset / Kaski.

Lehtipuiden suojassa myös havupuiden taimet alkavat nousta. Pensaikko muuttuu vähitellen sekametsäksi. Tässä vaiheessa kasvien lajirunsaus on suurimmillaan.

Suomen olosuhteissa havupuut menestyvät yleensä lehtipuita paremmin. Niiden etuna on, että niiden neulaset ovat ikivihreitä, joten ne pääsevät yhteyttämään heti, kun kevään lämpöä, valoa ja kosteutta on riittävästi. Myös kuivuuden sieto on havupuilla parempi, etenkin männyllä. Suomen metsien sukkessiossa käy useimmiten niin, että sekametsässä havupuut alkavat viedä enemmän alaa, ja vähitellen metsä muuttuu havumetsäksi. Jos maaperä on hiekkainen, paikalle kehittyy männikkö. Kosteammilla moreenimailla kuusesta tulee valtapuu.

Vanhassa kliimaksivaiheen metsässä muutokset ovat vähäisiä. Tuoreissa kangasmetsissä kuusten varjossa menestyvät vain varjoa sietävät kasvit, kuten kerrossammal ja mustikka. Mäntyvaltaisissa metsissä hitaasti kehittyvät jäkälät alkavat muodostaa mattoja. Yksittäiset pystyyn kuolleet tai kaatuneet puut muodostavat elinympäristön monille lahopuita hyödyntäville lajeille, kuten kääville ja koloissa pesiville linnuille.


Metsän kehitys hakkuuaukeasta tai paloaukeasta havupuumetsäksi, josta voidaan kaataa tukkipuita, kestää 80–200 vuotta.

Kasvillisuuden muuttuessa sukkession myötä myös eläimistö muuttuu. Heinikkovaiheen eläimistöä ovat esimerkiksi metsä- ja peltomyyrä sekä niittykirvinen. Pensaikossa viihtyvät esimerkiksi metsäjänis ja pajulintu.

Sekametsässä on paljon eri ravintokasveja, minkä vuoksi niitä syöviä kasvinsyöjiä ja edelleen petoja on myös runsaasti. Esimerkiksi rastaat, peippo ja hirvi ovat sekametsissä yleisiä eläimiä. Kliimaksivaiheessa on erilaisia kolopesijöitä ja suureksi kasvaneita puita ravintona tai pesäpaikkoina hyödyntäviä eläimiä. Esimerkiksi hippiäinen, käpytikka ja metso ovat kliimaksivaiheen lajeja.

Metsän sukkession vaiheet

Vaihe	Kasvillisuus, esimerkkilajeja	Eläimistö, esimerkkilajeja	Muuta
hakkuu- tai paloaukea	nopeasti leviäviä heiniä, maitohorsma	avoimen ympäristön lajeja, niittykirvinen	vuorokauden lämpötilavaihtelut suuria
Pensaikko	vadelma, pajut	pajulintu, keltasirkku	Koivun taimet alkavat vallata alaa.
sekametsä	koivu, haapa	peippo, rastaat, runsas lajisto	Puut kasvavat nopeasti.
havumetsä	mänty	metsäkirvinen	Aukea muuttuu havumetsäksi noin 50 vuodessa.
kliimaksimetsä (ikimetsä)	yleensä kuusi	tikat, hippiäinen	puiden kasvu erittäin hidasta