Taimikosta on huolehdittava luontaisen uudistamisen tai metsänviljelyn jälkeen. Taimikon varhaishoitoon kuuluu heinittymisen ja vesoittumisen estäminen. Heinittymistä voidaan torjua mekaanisesti niittämällä tai tallaamalla heinät taimien ympäriltä. Kilpailun vähetessä puiden taimien kasvu nopeutuu. Samalla torjutaan myyrätuhoja ja sienitauteja.

Vesovat lehtipuut (koivu, haapa, leppä, pihlaja) kasvavat havupuita nopeammin, ja taimikko vesakoituu vähitellen. Vesakon perkauksia tehdään vesurin ja raivaussahan avulla.

Harvennuksella tarkoitetaan hakkuuta, jossa taimikkovaiheen ohittaneesta metsästä poistetaan osa puista. Harvennuksen tavoite on kasvatettavan puuston elinvoimaisuuden turvaaminen. Ensimmäisiä harvennuksia männylle tehdään vesakon perkauksien yhteydessä, jolloin taimien tiheys harvennetaan sopivaksi. Kasvamaan jätetään elinvoimaisimmat puut.

Metsän monimuotoisuutta harvennuksissa huomioidaan jättämällä säästöpuita, lehtipuita, keloja ja yksittäisiä tuulenkaatamia puita.

Toinen harvennus tehdään mäntymetsissä, kun tarkoituksena on kasvattaa hyviä runkopuita. Vielä päätehakkuuvaiheenkin lähestyessä voidaan harventaa, jos se edesauttaa luontaista uudistamista tai jos tarkoituksena on kasvattaa laadukasta ja järeää tukkipuuta.

Lannoituksen avulla nopeutetaan puuston kasvua. Lannoituksia ajoitetaan siten, että niiden aikaansaama kasvulisäys hyödynnetään harvennus- tai päätehakkuuvaiheessa. Taimien alkukehitystä lannoitus ei merkittävästi paranna.


Jättöpuuryhmillä pyritään parantamaan tulevan talousmetsän monimuotoisuutta.