Energian riittävyyden ohella ravinnontuotannon riittävyys on maailman merkittävimpiä ongelmia.

Tulkitse alla olevaa taulukkoa! Miten peltoalan määrä asukasta kohden ja peltojen tuottavuus ovat muuttuneet?

peltojen pinta-ala ja tuotanto

Vuosi	Peltoa ha/hlö	Viljasadon määrä kilogrammaa/hehtaari (kg/ha), hehtaari on esim. 100 m * 100 m
1960	0,37	1 400 kg
1985	0,25	2 700 kg
2010	0,2	3 900 kg

Maapallon väkiluku kasvaa edelleen vauhdilla, mutta viljelyyn soveltuva ala ei kasva. Monilla alueilla on uhkana, että erityisesti ilmastonmuutoksen myötä eroosio syö entisiäkin viljelymaita. 1960-luvun alussa viljelymaata oli henkeä kohden laskettuna lähes kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin. Viljelymenetelmien tehostuminen, koneistuminen ja tuottavammat lajikkeet ja karjarodut ovat turvanneet toistaiseksi, että ruokaa tuotetaan riittävästi, mutta rajattomasti ei näin voi tapahtua.

Tällä hetkellä ruokaa tuotetaan enemmänkin kuin maailman väestö tarvitsee. Siitä huolimatta maailmassa on yli 700 miljoonaa aliravittua. Tämä johtuu suurelta osin ravinnontuotannon epätasaisesta jakautumisesta. Osassa maapalloa kärsitään ylituotannon ongelmista, kun taas esimerkiksi itäisessä Afrikassa ruoasta on ajoittain huutava pula. Ruokapulaan voi olla syynä myös ruoan hinta ja vääristynyt tuotanto. Jos alueen maatalous tuottaa esimerkiksi tupakkaa, puuvillaa ja kahvia, ruoka on ostettava muualta.

Maailmanmarkkinahintojen voimakas heilahtelu voi tällöin aiheuttaa nälkäongelmia tuottoisillakin alueilla. Biopolttoaineilla on omat etunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Niihin sisältyy myös ongelmia. Jos esimerkiksi sokeriruo'on ja öljypalmun tuotantoa lisätään, se tarkoittaa sademetsien hävittämistä. Hyöty jopa itse hiilidioksidikuorman kannalta jää kyseenalaiseksi, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutettavasta vahingosta.

Ravinnontuotantoon sisältyy paljon myös eettisiä ongelmia. Tuotannolta vaaditaan jatkuvasti lisää tehokkuutta, mikä tarkoittaa eläintuotannossa ahtautta ja vaikeuksia hoitaa eläimiä kunnolla. Valtavat määrät sikoja, nautoja ja kanoja elää oloissa, joissa pääsee tuskin lainkaan liikkumaan, saati toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistä. Yhä lisääntyvä tietämys eläinten tietoisuudesta ja älyllisistä kyvyistä antaa aihetta kyseenalaistaa, onko eläinten kasvattaminen teuraaksi ensinkään hyväksyttävää.

Toinen eläinravinnon ongelma on, että se heikentää ravinnon riittävyyttä. Esimerkiksi suomalainen peltohehtaari voi tuottaa perunaa 30 tonnia vuodessa. Karjalle syötettäessä suunnilleen tuo peltohehtaari tarvitaan yhden lehmän ruokkimiseen. Suoraan kasviravintona pellot pystyvät siis ruokkimaan selvästi suuremman ihmisjoukon. Samalla edistettäisiin ilmastonmuutoksen torjuntaa, sillä eläinravinnon kasvatus on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja.


Sikojen tehotuotanto on eettisesti ongelmallista. Kuvassa luomusika.

​