Ihon uloin kerros on marraskesi. Se muodostuu kuolleista soluista. Kun olet ollut kauan uimassa tai saunassa, voit esimerkiksi kantapäästä raaputtaa varovasti kynnelläsi vanhinta marraskeden osaa pois. Marraskettä pidetään joskus myös orvaskeden osana.

Marraskeden alla on orvaskesi, jossa syntyy uusia soluja, sillä iho kuluu koko ajan. Orvaskedessä on soluja, jotka tuottavat Auringon valon vaikutuksesta tummaa väriainetta. Tätä ilmiötä kutsutaan ruskettumiseksi.

Orvaskeden alla on verinahka ja sen alla rasvakerros.

Ihon pinnalla on enemmän tai vähemmän karvoja. Karvankohottajalihakset supistuvat esimerkiksi silloin kun siirrytään nopeasti lämpimästä kylmään. Joillakin karvat nousevat pystyyn myös kun hän pelästyy jotakin.

Talirauhaset tuottavat ihoa suojaavaa rasvamaista talia. Jos talirauhanen tukkeutuu ja tulehtuu sinne päässeiden bakteerien takia, syntyy finni.

Iho aistii monia asioita. Ihon pinnalla on eri hermosolut kylmän, kuuman, paineen ja kivun aistimiselle. Näitä aistimia on eri määrä ihon eri kohdissa. Sormenpäissä on aistimia paljon, selässä vain vähän. Kokeilepa aistia selän ihollasi sinne luokkakaverisi kirjoittamaa pientä kirjainta! Ei oikein onnistu, mutta sormenpää aistii pienempiäkin asioita.

Verisuonet tuovat ihon soluille happea ja sokeria. Ne osallistuvat myös kehomme lämmön säätelyyn. Kun ihmisellä on kuuma, verisuonet ovat isoina ja verta virtaa paljon ihon pinnalla. Samalla lämpöä haihtuu elimistöstä pois hikirauhasten kautta. Kun on kylmä, verisuonet ovat pienenä eikä lämpöä karkaa elimistöstä pois.