Elektronisieppaus

Elektronisieppaus on läheistä sukua beeta⁺ -hajoamiselle. Kummassakin heikko vuorovaikutus muuttaa protonin neutroniksi. Elektronisieppauksessa ei kuitenkaan emittoidu positronia, vaan vuorovaikutukseen osallistuu sisimmältä elektronikuorelta yksi elektroni, joka häviää. Yleensä elektronisieppaus esiintyy, kun ytimen neutroni-protoni -suhde on liian pieni, mutta energiaa liian vähän positronin lähettämiseen ytimestä.

Esimerkiksi berylliumin isotooppi Be-7 hajoaa elektronisieppauksen kautta litiumin isotoopiksi Li-7:

[[$ \quad ^7_4\text{Be} +{^{\ \ \ 0}_{-1}\text{e}} \rightarrow {^7_3\text{Li}}+\nu $]]

Ytimessä protoni ja elektroni yhdistyvät neutroniksi, ja samalla vapautuu neutriino.

Elektronisieppauksen reaktioyhtälö yleisellä tasolla on

[[$ \quad ^A_Z \text{X}+{^{\ \ \ 0}_{-1}\text{e}}\rightarrow {^{\ \ \ \ \ A}_{Z-1}\text{Y}}+\nu $]]

Spontaani fissio

Jotkin raskaimmista atomiytimistä hajoavat alfahajoamisen sijaan kahdeksi kevyemmäksi ytimeksi ja mahdollisesti nopeiksi neutroneiksi. Syntyvien ydinten kokoa tai neutronien määrää on vaikea ennustaa laskennallisesti. Kunkin spontaanilla fissiolla hajoavan isotoopin hajoamisreaktio tulee selvittää tapauskohtaisesti lähdekirjallisuudesta.

Esimerkiksi uraanin U-238 isotooppi voi hajota joskus alfahajoamisen sijaan myös spontaanin fission kautta:

[[$ \quad ^{238}_{\ \ 92}\text{U}\rightarrow {^{145}_{\ \ 56}\text{Ba}}+{^{90}_{36}\text{Kr}}+3\cdot {^1_0\text{n}} $]]

Hajoamisreaktiossa syntyy barium-90 isotooppi, krypton-36 isotooppi sekä kolme vapaata neutronia.