Sähkömagneettinen induktio tarkoittaa ilmiötä, jossa muuttuva magneettikenttä synnyttää johdekappaleeseen sähkökentän.
Lenzin laki ilmaisee johdinsilmukkaan syntyvän induktiovirran suunnan: "Induktion vaikutukset ovat sellaiset, että ne pyrkivät vastustamaan muutosta, joka ne aiheuttaa."
Johdinsilmukkaan indusoituvan sähkövirran suunta on siis sellainen, että sen synnyttämä magneettivuo kumoaa osittain ulkoisen magneettivuon muutoksen.
Johdinsilmukkaan tai käämiin indusoituva jännite e noudattaa induktiolakia: [[$ \quad e=-N\dfrac {\Delta \Phi}{\Delta t} $]]
Magneettivuo [[$ \Phi $]] on magneettivuon tiheyden [[$ B $]]ja sille kohtisuoran poikkipinta-alan tulo: [[$ \Phi =BA $]].
Magneettivuon muutosnopeus [[$ \dfrac {\Delta \Phi}{\Delta t} $]] voidaan laskea hetkellisesti magneettivuon derivaattana ajan suhteen.
Induktiojännite synnyttää suljetussa virtapiirissä sähkövirran Ohmin lain mukaisesti.
Erikoistapauksena induktiosta on magneettikentässä liikkuvaan johtimeen indusoituva jännite: [[$e=lvB\sin \alpha$]]
v on nopeus ja [[$\alpha$]] nopeuden ja magneettivuon tiheyden välinen kulma. l on johtimen liikkeeseen nähden poikittainen pituus.
Johdekappaleeseen, kuten metallilevyyn, indusoituu pyörrevirtoja, kun sen läpäisevä magneettivuo muuttuu. Pyörrevirrat ovat induktion aiheuttamaa elektronien liikettä. Pyörrevirrat aiheuttavat Lenzin lain mukaan esimerkiksi liikkuvan johdekappaleen liikkeen hidastumista.
