Sähkömagnetismin historian ensimmäisiä askelia olivat H.C. Örstedin havainnot virtajohtimen magneettisuudesta. Yhteys sähköstä magnetismiin herätti hypoteesin käänteisestä ilmiöstä: voisiko magneetin avulla synnyttää sähkövirtaa? Michael Faraday osoitti hypoteesin todeksi muutamia vuosia myöhemmin syksyllä 1831. Sähkövirran syntyminen on induktioksi kutsuttu dynaaminen prosessi, joka edellyttää muutosta magneettikentässä.

Sähkömagneettisella induktiolla on paljon sovelluksia. Sähköntuotanto voimalaitoksen generaattorissa perustuu induktioon, kuten myös induktiolieden tai metallinpaljastimen toiminta. Myös sähkömagneettiset aallot syntyvät ja etenevät induktion periaatteiden mukaisesti, mikä luo perustan langattomalle viestinnälle yhteiskunnassamme. Päinvastaiseen suuntaan sovellettuna, muodostamalla sähkövirralla muuttuvia magneettikenttiä saadaan aikaan moottoreita ja monia muita koneita.

1892 julkaistu piirustus Michael Faradayn vuoden 1831 koejärjestelystä sähkömagneettisen induktion tutkimiseksi. Käämi A on kytketty paristoon. Kun käämi on paikallaan, sähkövirtaa ei havaita käämissä B, mutta kun käämi A liikkuu käämin B suhteen, sähkövirta havaitaan galvanometrissä G.