Induktiolaki
Silmukkaan indusoitunut jännite ja Lenzin laki yhdistetään induktiolaiksi eli Faradayn laiksi.
[[$\qquad e=-\dfrac{\Delta\Phi}{\Delta t}$]]
Jännitteen negatiivinen etumerkki ilmentää Lenzin lakia. Se muistuttaa, että silmukkaan indusoituvan virran muodostama magneettikenttä vastustaa induktion aiheuttanutta ulkoisen magneettivuon muutosta. Jos kyseessä on silmukan sijaan käämi, jossa on [[$N$]] kierrosta, induktiolaki saa muodon:
[[$ \qquad e=-N\dfrac {\Delta \Phi}{\Delta t} $]]
Magneettivuon muutos voi johtua eri syistä. Magneettivuon tiheys voi muuttua, kuten sauvamagneetin liikkuessa kohti tai poispäin renkaasta. Vastaavasti silmukka voi liikkua magneettikentässä kohtaan, jossa magneettivuon tiheys on pienempi tai suurempi. Myös silmukan koko eli pinta-ala voi muuttua, kuten luvun aluksi tarkastellussa tilanteessa. Pinta-ala tarkoittaa kentälle kohtisuoraa pinta-alaa, joten myös silmukan kääntyminen kentässä indusoi siihen jännitteen. Videolla näet esimerkkejä näistä tilanteista.
Induktiolaki (Faradayn laki)
Kun [[$N$]]-kierroksisen johdinsilmukan lävistävä magneettivuo [[$ \Phi $]] muuttuu, siihen indusoituu jännite
[[$ \qquad e=-N\dfrac {\Delta \Phi}{\Delta t} $]].- Magneettivuo on magneettivuon tiheyden [[$B$]] ja sille kohtisuoran poikkipinta-alan tulo: [[$ \Phi =BA $]].
- Johtimeen syntyvän sähkövirran suunta kuvaillaan Lenzin lailla. Induktiolaissa miinusmerkki ilmaisee induktion suuntaa: indusoitunut sähkövirta luo magneettikentän, joka pyrkii pienentämään magneettikentän muutosta.
- Magneettivuon hetkellinen muutosnopeus [[$ \dfrac {\Delta \Phi}{\Delta t} $]] lasketaan magneettivuon derivaattana ajan suhteen.