Aineiden taitekertoimet riippuvat enemmän tai vähemmän aaltoliikkeen aallonpituudesta. Esimerkiksi piilasin taitekerroin punaiselle (760,8 nm) valolle on 1,603 ja siniselle (430,8 nm) valolle 1,635. Tästä seuraa, että eriväriset valot taittuvat hieman eri kulmiin. Ilmiötä kutsutaan dispersioksi. Dispersio voidaan havaita esimerkiksi valkoisen valon kulkiessa prisman läpi. Tässä kolmionmuotoisessa lasipalassa valo taittuu kaksi kertaa peräkkäin, ja eri aallonpituudet erkanevat toisistaan.

---

Sama ilmiö saa aikaan sateenkaaren. Valo taittuu ilmassa olevista vesipisaroista, ja eri aallonpituudet taittuvat hieman eri suuntiin. Toisin sanoen, katsojan silmiin tulevat valon eriväriset aallonpituudet näyttävät saapuvan hieman eri suunnista. Oikealla olevassa kaaviokuvassa havaitsija näkee suurennetusta vesipisarasta tulevan violettia valoa. Jos hieman ylempänäkin on pisaroita, niistä violetti valo kulkee havaitsijan yli. Sen sijaan havaitsija näkee muita värejä siten, että punainen väri on ylimpänä pienimmän taittumiskykynsä vuoksi. 

Kaaviokuvasta voi myös päätellä seuraavaa: mitä korkeammalta, eli jyrkemmässä kulmassa aurinko paistaa, sitä matalammalla sateenkaari näyttää olevan. Kaaviokuvan tilanteessa aurinko paistaa vaakasuoraan, on juuri nousemassa tai laskemassa. Tällöin sateenkaari on korkeimmillaan. Kaaviokuvan mukaisesti sateenkaaren voi nähdä vain auringon paistaessa selän takaa.