Erityisen tuen päätös *
Erityisen tuen päätöksen teko
Erityisen tuen antamiseksi esiopetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös[1]. Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava lasta ja huoltajaa[2]. Päätös tehdään hallintolain mukaisesti[3]. Erityisen tuen päätöksessä tulee päättää lapsen pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut tarvittavat palvelut sekä tarvittaessa lapsen esiopetuksen poikkeava järjestäminen[4]. Päätökseen on liitettävä valitusosoitus, koska huoltajat voivat hakea siihen muutosta valittamalla[5]. Päätös on aina perusteltava[6]. Päätöksen perustelut sisältyvät yleensä pedagogiseen selvitykseen ja mahdollisiin lausuntoihin.
[1] Perusopetuslaki 17 § 2 mom. (642 /2010)
[2] Perusopetuslaki 17 § 3 mom (642/2010)
[3] Hallintolaki (434/2003)
[4] Perusopetuslaki 17 § 2 mom. (642/2010)
[5] Perusopetuslaki 42 § 2 mom. (642/2010)
[6] Hallintolaki 45§ 1mom. (434/2003)
Päätös ilman tehostettua tukea
Erityisen tuen päätös voidaan tehdä ennen esi- tai perusopetuksen alkamista tai esi- tai perusopetuksen aikana ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja oppimisen tehostetun tuen antamista, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että lapsen opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten[1]. Yleensä erityisen tuen päätös tehdään aikaisintaan esiopetuksen alkaessa. Ainoastaan pidennettyä oppivelvollisuutta tarvitsevalle lapselle se tulee tehdä viisivuotiaana. Jos erityisen tuen päätös tehdään esiopetuksen aikana ilman tehostetun tuen antamista, tulee sen perustua lapsen tilanteen uudelleen arviointiin esimerkiksi onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena.
[1] Perusopetuslaki 17 § 4 mom. (642/2010)