Tutkivan oppimisen ideaan perustuva ongelmalähtöinen opiskeluprosessi

1. Virikemateriaalin antaminen (esimerkiksi tapaukset).

2. Käsitteet selviksi. Selvitetään tutkittavassa tapauksessa esiintyvät keskeiset psykologiset käsitteet.

3. Ongelman määrittely. Määritellään, mikä on tapauksessa esiintyvä ongelma.

4. Aivoriihi. Pidetään ryhmässä aivoriihi, jossa pohditaan ongelmaa mahdollisimman monesta näkökulmasta – millaisia ajatuksia se tuo itse kullekin ryhmäläiselle mieleen.

5. Alustava selitysmalli. Laaditaan yhdessä alustava selitysmalli – mikä voisi olla syy tapauksessa esiintyvälle ongelmalle.

6. Oppimistavoitteet. Ryhmä asettaa tavoitteet oppimiselleen kyseistä tehtävää tehtäessä.

7. Itsenäinen opiskelu. Opiskelijat jakavat esimerkiksi oppikirjasta (ja muusta lähdeaineistosta) osa-alueet, jotka he opiskelevat itsenäisesti.

8. Uusi selitysmalli.
Yhdessä luodaan uusi selitysmalli ryhmätyön aiheena olevaan tapaukseen.

9. Arviointikeskustelu.
Opiskelijat kertovat työskentelyprosessistaan ja esittelevät oppimaansa asiat ryhmälleen. Uutta selitysmallia verrataan alustavaan selitysmalliin (kohta 5) ja arvioidaan yhdessä, mitä uutta opittiin. Ennen tehtävän esittelyä muut perehtyvät pienissä ryhmissä kyseisen tehtävän tapaukseen (kohta 1) ja kehittelevät alustavan selitysmallin.

Kaikki vaiheet kannattaa jollakin tasolla kirjata ylös (esimerkiksi koulun käyttämä opiskelualusta), jolloin oppiminen syvenee. Halutessaan jonkin vaiheen voi jättää väliin tai yhdistää joitakin vaiheita (esimerkiksi vaiheet 4 ja 5). Tutkiva oppiminen auttaa opiskelijoita itse tekemään kysymyksiä ja löytämään niihin vastauksia. Samoin se auttaa käsitteellistämään ja muuttamaan asioita tieteen kielelle.