Kuusi psykologia väittelee psykologiatieteen suuntausten vahvuuksista ja heikkouksista. Kukin heistä edustaa yhtä psykologian suuntauksista. Tässä on otteita heidän keskustelustaan. Päättele puheenvuorojen perusteella, mitä suuntausta kukin keskustelija edustaa. Kirjoita psykologian suuntaus PERUSMUODOSSAAN PIENELLÄ ALKUKIRJAIMELLA.

a) Helinä edustaa:
b) Ilkka edustaa:
c) Jaana edustaa:
d) Kille edustaa:
e) Laura edustaa:
f) Mikko edustaa:

HELINÄ SANOO ILKALLE: Olette unohtaneet sen, mikä on psykologiassa kaikkein olennaisinta, ihmisen yksilöllisenä, ajattelevana, tuntevana, tahtovana ja valintoja tekevänä oliona. Ihminen ei suinkaan ole ympäristön palkkioiden ja rangaistusten kautta säädeltävissä oleva sätkynukke. Ihminen on vapaa, luova, ainutkertainen. Ihmisen kokemusten sivuuttaminen psykologiassa on mieletöntä, sillä juuri ihmisen kokemukset asioista tekevät hänen toimintansa ymmärrettäväksi.

ILKKA SANOO JAANALLE: Tiedostamattoman mielen olemassaoloa on mahdotonta todistaa. Puheet viettipohjasta ja yliminästä ovat siksi käsittämättömiä. Kuinka voidaan tietää, mitä alitajunnassa on, jos se kerran on tiedostamatonta? Käsityksenne esimerkiksi varhaislapsuuden merkityksestä perustuvat yksittäisten ihmisten takautuviin tarinoihin, joiden todenperäisyydestä ei ole takeita. Lisäksi terapeutin omat mielipiteet vaikuttavat lopputulokseen.

JAANA SANOO KILLELLE: Tunnutte olettavan, että ongelmat ovat ratkaistavissa pelkästään rationaalisen ajattelun avulla. Kuitenkin monenlaiset tietoiset ja tiedostamattomat tunteet ja tarpeet ohjaavat ihmisen toimintaan. Tietoisella ajattelulla ei ole siinä niin ratkaisevaa merkitystä, kuin väitätte.

KILLE SANOO LAURALLE: Vaarana on, että esittämänne selitykset jättävät tärkeitä asioita huomiotta ja johtavat liiallisiin yksinkertaistuksiin. Jos tutkimuksessa saadaankin selville, että jokin luonteenpiirre on vahvasti perinnöllinen, ei tämä tarkoita sitä, ettei omilla valinnoilla tai ympäristötekijöillä ole merkitystä kyseisen piirteen ilmenemisen kannalta. Usein on vaikeaa lopulta tietää, mikä on syy ja mikä seuraus. Jos esimerkiksi todetaan yhteys jonkin välittäjäaineen puutoksen ja jonkin psyykkisen häiriön välillä – kuinka on mahdollista tietää, onko välittäjäaineen puuttuminen häiriön syy vai päinvastoin seurausta häiriöstä?

LAURA SANOO MIKOLLE: Teitä kuunnellessa syntyy helposti mielikuva, että kaikki riippuu kulttuurista ja sosiaalisesta kontekstista. Näin
ei kuitenkaan ole. On olemassa perustavia psyykkisiä prosesseja, jotka tapahtuvat kulttuurista riippumatta. Näitä koskeva tieto on mahdollista perustella tarkasti huolellisten tutkimusten avulla. Kulttuurista ja sosiaalisista tekijöistä saadaan sen sijaan usein vain epämääräistä ja luonnostelevaa tietoa. Sosiaalisen todellisuuden kuvaukset ovat subjektiivisia – riippuvaisia tutkijan ajattelutavoista ja tulkinnoista. Biologisten perusprosessien tutkimisessa sen sijaan voidaan käyttää luonnontieteen menetelmiä, siksi näiltä alueilta saadaan jatkuvasti tuoretta ja luotettavaa tietoa.

MIKKO SANOO HELINÄLLE: Korostatte liikaa ihmisen yksilöllisyyttä. Tosiasiassa ihminen on monin tavoin riippuvainen muista ihmisistä ja siitä kulttuurista, jonka osana hän elää. Myös persoonallisuus syntyy sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena. On virheellistä ajatella, että ihmiseen on kätkettynä jokin ”aito minuus”, jota hän sitten pyrkii omien valintojensa kautta ”toteuttamaan”. Edustamanne käsityksetkin ovat syntyneet osana länsimaista kulttuuria, ja ne heijastavat sen yksilöllisyyttä korostavaa ihmiskäsitystä.