Rokokoo

Kepeä rokokoo

Rokokoo oli 1700-luvun Euroopassa vallinnut eloisa tyylisuunta. Rokokoossa käytettiin äärimmäisyyteen asti illuusion ja teatraalisuuden periaatteita, joita tuotiin esiin runsaiden ornamenttien, epäsymmetrisyyden, eloisten ääriviivojen ja kaarevien linjojen kautta. Väriasteikossa käytettiin valkoista ja kevyitä pastellivärejä yhdistettynä kultakoristeisiin. Ornamentit ja koristeet hallitsivat arkkitehtuuria.

Rokokoo tyyliRokokoo - Sisustuswiki

Syntyi Pariisin hovissa

Pääasiassa sisustus- ja huonekalutyylinä toiminut rokokoo syntyi Ranskan hovissa 1700-luvun alkupuolella. Tyylille tyypilliset koristeaiheet tunnettiin nimellä rocaille, joka tarkoittaa ranskan kielessä epäsymmetrisiä luonnonaiheisia ornamentteja, jotka on yhdistetty toisiinsa s- ja c-kaarin, sekä koristeissa käytettyjä simpukka- ja koralliaiheita. Tyyli lähti leviämään nopeasti muihin Euroopan osiin, erityisesti Baijerin alueelle, Itävaltaan, Saksaan ja Venäjälle.

Se vaikutti myös muihin taiteisiin, kuten varsinkin maalauksiin, kuvanveistoon, kirjallisuuteen, musiikkiin ja teatteriin. Rokokooajan taiteilijat käyttivät kevyempää, koristeellisempaa ja sirompaa lähestymistapaa taiteen luomiseen. Rokokoon teemat olivat leikkisiä ja kekseliäitä. Rokokooajan huoneiden sisustus suunniteltiin kokonaiseksi taideteokseksi, joka koostui hienostuneista ja koristeellisista huonekaluista, pienistä veistoksista, ornamenteilla varustelluista peileistä sekä seinävaateista. Rokokoo sai vaikutteita myös kiinalaisesta koristelusta.