Lohjan Yhteislyseon lukiossa on ollut lukuvuosina 2023-2024 neljä vaihto-opiskelijaa. Kreivikunnan uutiset haastatteli heitä jokaista yksitellen. Tavoitteemme oli päästä vaihtarin ajatusmaailmaan: miksi juuri Suomeen? Ensimmäinen tässä neljän oppilaan sarjassa on Caroline, Pohjois-Saksan Lüneburgista.

Caroline tuli Suomeen 18. elokuuta, vähän koulujen alkamisen jälkeen. Hän vietti koulussamme syyslukukauden, ja hänen vaihtonsa loppui jouluun. Heti ensimmäisenä kysyin kysymyksen, joka ainakin itseäni mietitytti eniten.

Miksi päädyit juuri Suomeen? 

Caroline halusi tehdä vaihtovuoden, koska ajatteli, että normaali kouluvuosi olisi liian tylsä. Miettiessään maita hän tajusi, ettei halunnut Englantiin mutta halusi maahan, jossa osataan englantia. Hänen mielestään Suomi on aliarvostettu vaihtokohteena. 

“Monet kavereistani ovat, tai ovat olleet, Ruotsissa. Kaikkialla kuulee vain ‘Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi’. Suomi ei ole niin suosittu vaihtoehto.”

“Valitsin Suomen siksi, että luonto kuulosti hyvältä, ja koulujärjestelmä on kuulemma tosi hyvä. Olen kiinnostunut opettajan urasta, ja halusin siksi nähdä eri maiden koulujärjestelmiä."

Mitä odotit Suomelta?

“Odotin luonnolta paljon, kun olin siitä kuullutkin. Suomihan on tuhannen meren maa?"
“Järven”
“Joo, järven.”

“Suomalaiset on kuulemma introverttejä, mutta kaikki tapaamani suomalaiset ovat tosi kivoja! Pidän siitä.”

“Kuulin että Suomi on kallis, mutta inflaation takia erot eivät ole niin suuria nykyään.” Pohdimme sitten yhdessä, onko tämä huono vai hyvä asia. 

Caroline kertoi toivovansa, että hän näkee Suomessa lunta. Kysyin, onko heillä päin paljon lunta talvisin.

“Ei paljon. Viime maaliskuussa oli noin 10 sentin verran... Jouluna on lähinnä sateista.”

Mitä tykkäät Suomesta?

“On kivaa. Oli aluksi vaikea tutustua ihmisiin, mutta kaikki oli tosi kivoja. Joka päivä tapahtuu jotain uutta.”

“Oli vaikea ensin sopeutua Suomeen, mutta isäntäperhe on todella kiva. He ottivat kaiken tosissaan ja ovat tosi mukavia. Monet kaverini ulkomailla ovat myös vaihdossa, mutta heillä on huonot isäntäperheet. Olen kiitollinen, että minun perheeni on hyvä.” 

Seuraavaksi aloimme keskustelemaan koulusta. Millaista on saksalaisen lukiolaisen elämä?

Koulua on kaksi eri koulutasoa, ja kokonaisuudessaan koulu kestää 13 vuotta. Viimeiset 3 vuotta muistuttavat hieman Suomen lukiosysteemiä. Kouluissa käytetään sisälläkin kenkiä, eikä takkinaulakoita ole. Vaatteet täytyy siis kantaa luokasta luokkaan. Caroline kertoi olleensa positiivisesti yllättynyt siitä, että LYLLissä kurssien alussa jaetaan ilmaisia vihkoja ja kyniä. Tällaista ilmaisten koulutarvikkeiden käytäntöä ei ole hänen maassaan. Saksassa täytyy myös maksaa kouluruoasta, kirjoista ja muista tarvikkeista.

Suhde opettajien ja oppilaiden välillä on paljon rennompi Suomessa. Vaikka Saksassa opettajien ja oppilaiden suhde rentoutuu vanhemmilla luokilla, suomalaisten oppilas-opettajasuhde on aivan eri luokkaa.

Koulussa oli enemmän esitelmiä. Arvosanasta vain 30 % määräytyy kokeesta – loppu riippuu muunlaisesta työskentelystä. Suullista suoritusta painotetaan Saksassa enemmän – tähän sisältyy viittaaminen ja useat luokan edessä esitettävät esitelmät.

Mitä pidät tästä koulusta?

“En voi oikein verrata muihin suomalaisiin kouluihin. Oma kouluni Saksassa toimii vanhassa, 1800-luvun rakennuksessa.”

Komea, Gymnasium Wilhelm-Raabe-Schulen jopa linnamainen rakennus saa meidän kuutiomaiseen, kahdesta käytävästä koostuvan parakkirakennuksemme kalpenemaan. Rakennusten ulkonäöstä riippumatta luokissakin on erilaista. (Ks. kuva, Heiko S)

Luokat on isompia Saksassa, ja yleensä ihmiset istuvat pulpettipareissa. Myös tunneilla on ilmeisesti rennompaa – ainakin sosiaalisesti.

“Outoa oli se, että kukaan ei puhunut luokassa – ei keskenään eikä viittaamalla. Outoa, että oppilaat ovat niin rauhallisia. Minun luokkani oli tosi eloisa, kun opettaja oli poissa.”

“Saksassa ryhmä pysyy lähinnä samassa kasassa, toisin kuin Suomessa, kun ryhmät vaihtuvat. Koko luokkaryhmäni on vähän kuin iso perhe, jopa lukiossa.” 

Seuraavaksi kyselin Carolinen omista kiinnostuksenkohteista – siitä, mitä hän tekee vapaa-ajallaan.

“Olen soittanut selloa – jo 5 tai 6 vuotta. Sen lisäksi harrastan karatea, aloitin n. kaksi vuotta sitten. Tykkään myös leipoa ja kokata, ja hengata kavereiden kanssa, totta kai. Tykkään myös valokuvata.”

Mitä tykkäät kuvata?

“Aika lailla kaikkea. Otan paljon kuvia muun muassa sukujuhlissa.”

Millaista musiikkia kuuntelet?

“Poppia, trendikästä musiikkia. Tykkään esimerkiksi Eminemistä ja saksalaisesta indiestä. Välillä kuuntelen myös klassista musiikkia.”

Pyysin häntä suosittelemaan yhtä kappaletta LYLLin opiskelijoille. Hetken mietinnän ja Spotifyn läpikampauksen jälkeen Caroline päätyi suosittelemaan Udo Lindbergin Komet-kappaletta. Hyväksi artistiksi hän listasi myös Apache 207 -nimisen räppärin.

Lopuksi Caroline toivotti kaikille LYLLiläisille hyvää ja lumista joulua - ja toivotin sitä samaa sinnekin.