Etelä-Saksasta, Ranskan ja Sveitsin rajan läheisestä Spaichingenin kaupungista kotoisin oleva Mathilde tuli kouluumme neljäs syyskuuta 2023 ja vietti täällä myös kevätlukukauden 2024.

Miksi Suomeen?

“Halusin mennä vaihtoon Pohjois-Eurooppaan. Halusin ensiksi Ruotsiin, mutta päädyin sitten Suomeen.”

Suomesta tuli Mathildelle mieleen ensimmäisenä kaksi asiaa: koulu ja kylmyys. Tämän lisäksi mieleen tuli pohjoismaiden jatkuva taistelu maailman onnellisin maa -nimikkeestä. 

Suurta pettymystä Suomi ei ole kuitenkaan tuottanut. Itse asiassa Mathildella ei ollut odotuksia ollenkaan.

“En odottanut oikein mitään – tein sen tarkoituksella. Siltä varalta jos asiat ovat erilaisia kuin odotin, en joudu pettymään.”


Mathilde kertoo kuitenkin olevansa tyytyväinen reissuunsa. Hänen vaihtariperheensä on ollut hyvin avulias ja ystävällinen. Koulu ja ihmiset ovat mukavia, eikä sääkään ole haitannut.

“Viime talvena meillä oli -16 astetta, ja satoi koko ajan.”

Ei siis kovin erilaista kuin täällä Suomessa.

Yksi suuri ero Suomen ja Saksan välillä on koulujärjestelmä. Saksassa “peruskoulu” kestää neljä vuotta, minkä jälkeen siirrytään ammattikouluun tai lukioon. Siellä ollaan viidennestä luokasta kahdennelletoista. Kursseja aletaan puolestaan valita vasta kymmenennellä luokalla.

Saksalaisissa kouluissa käytetään edelleen yksinomaan paperikirjoja. Kaikki aineet, esseet ja kirjoitelmat tehdään käsin. Lisäksi tunneilla viitataan paljon, paljon enemmän.

“Joskus viittaaminen on 30 tai 40 %, joskus jopa 50 % koko arvosanasta”, kertoo Mathilde. Hänen kokemuksensa mukaan tunneilla ei ole koskaan hiljaista, sillä saksalaiset puhuvat luokassa paljon suomalaisia enemmän.

“Saksassa luokissa kysytään jatkuvasti kysymyksiä. Täällä sitä näkee tunneilla harvoin.”

Hiljaisuudestaan huolimatta Mathilde sanoo suomalaisten olevan “todella ystävällisiä”. Kai suomalaiseen hiljaisuuden kulttuuriin kuuluu myös se, että pidetään mölyt mahassa.

Suomessa haasteellisinta on ollut kieli ja sää. Syksyn ja talven kylmyys ja pimeä ovat painaneet niskassa, niin kuin meillä kaikilla. 

Suomen kieli taas on, ei ketään yllättäen, todella vaikeaa. Kieli ei onneksi vaikeuta kokeiden tekemistä, sillä Mathilde – ja kaikki muut vaihtarit – saavat tehdä kokeet englanniksi.

Mathilden lause keskeytyy perjantaimusiikin kajahtaessa tyhjässä luokkahuoneessa. Hänen ilmeestään päätellen tällainen ei ole perinteistä saksalaisissa kouluissa.

Lopussa kysyin puolivitsillä, onko Mathilde katunut vaihtariutta. Vastaus oli nopea: “Ei” 

“Vaikka täällä on pimeä ja kylmää, Suomi on niin erilainen paikka. Tosi siistiä että tällainen on mahdollista.”