Tämän tiedoston tekstivastine: Arvoisa Liperin koulun väki, opettajat, henkilökunta ja oppilaat! Mitä itsenäisyys merkitsee meille ja millaisia asioita se tuo mieleen. Tarkastelen asiaa liperiläisittäin. Mitä erilaisia asioita itsenäisyys on meille täällä leipäpitäjässä asuville ja mitä se on ollut edellisten sukupolvien elämässä sekä mikä on saattanut johtaa nykyiseen olotilaamme. Historiamme => Ruptuurisodan aikainen kivi Nykyisin Liperinä tunnettu alue oli vuosisatoja Ruotsin ja Venäjän välistä erämaa-aluetta. Jopa ei kenekään maata. Alueella asui harvakseltaan suomalaisia ja lappalaisia koittaen selviytyä erämaan karuissa olosuhteissa. Suomalaiset olivat olleet oma porukkansa jo vuosituhansien ajan ja heille oli kehittynyt oma kieli, mutta heillä ei ollut omaa valtiota. Kuntamme länsilaidalta on löydettävissä vielä Täyssinän rauhan rajakivet yli 400 vuoden takaa. Rajamerkit kertovat tuon ajan Ruotsin ja Venäjän rauhattomasta raja-alueesta. Novgorod ja sittemmin Venäjä ulotti verotuksensa ja ortodoksisen uskonnon tänne idästä. Lännestä Ruotsi taas asutti Savoa ja kannusti asukkaitaan siirtymään uusille viljelymaille tänne idemmäksi. Ruotsalaisten mukana tuli luterilainen uskonto. Elämme täällä näiden kahden silloisen valtion törmäyspaikassa, joka joutui monesti kokemaan sodan ja nälänhädän kirot. Vähitellen haluttiin kuitenkin parempaa vaihtoehtoa ja niinpä täällä ajan oloon on opittu elämään hyvässä yhteisymmärryksessä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Tahto puolustaa arvojamme =sankarihaudoilla Kahden maan välissä omaa kieltä suomea puhuneet ihmiset eivät kokeneet olevansa ruotsalaisia, mutta venäläisiksikään he eivät halunneet tulla. Siten hyvinvoinnin lisääntyessä alkoi elää ajatus omasta valtiosta ja mahdollisuudesta päättää omista asioista. Ensimmäinen maailmansota tarjosikin Suomalaisille tilaisuuden itsenäistyä ja iso-vanhempamme vanhemmat käyttivät avautuneen mahdollisuuden hyväkseen. Pienen reilun kolmen miljoonan asukkaan maan ei ollut helppo toimia suurten maiden välissä ja 80 vuotta sitten isovanhempamme joutuivat turvaamaan aseilla itsenäisyyden. Yksimielisesti he osoittivat täällä asuvan jääräpäisen kansan, joka tarvittaessa pitää huolen itsestään. Se kannatti vaikka hinta oli kova. Konkreettisimmin hinta näkyy sankarihaudoilla niin Liperissä kuin Viinijärvellä. Maatamme ei kuitenkaan miehitetty ja demokratiamme säilyi. Sivistys vanha kunnantalo ja kirjasto taustalla Liperiläiset oppivat jo varhain arvostamaan lukemista. Lukutaidon opetus kuului pitkään kirkkojen vastuulle. Liki 150 vuotta sitten alettiin perustaa kouluja ja liperiläiset olivat tässä ensimmäisten joukossa koko itäisessä Suomessa. Koulujen syntyessä paikkakunnan sivistynyt väki halusi perustaa lainakirjaston, josta jokainen voisi päästä edullisesti uuden tiedon ääreen. Niinpä liperiläiset perustivat ensimmäisen kaupunkien ulkopuolisen kirjaston ja kirjastoseura keräsi varoja, kirjoja ja rakensi tämän takana näkyvän talon ensimmäisen osan kirjastoksi. He kutsuivat rakennusta lukutuvaksi. Nyt meillä on upeat kirjastot kolmessa kunnan taajamassa. Suuret katovuodet kohtasivat esivanhempiamme reilu 150 vuotta sitten. Kahtena peräkkäisenä säiltään erittäin huonona kesänä menetettiin käytännössä koko viljasato ja niiden talvien aikana joka kolmas liperiläinen kuoli nälkään. Nälkävuodet olivat niin kova opetus, että esivanhempamme alkoivat pohtia miten tulevaisuudessa voitaisiin oppia viljelemään maata niin, että vastaavaa ei tarvittaisi enää kokea. Tästä pohdinnasta seurasi maatalousoppilaitoksen synty ja oman meijerin perustaminen. Kumpikin laitos on jo poistunut täältä ja liittynyt isompiin kokonaisuuksiin. Ne kuitenkin hoisivat yli vuosisadan tärkeää tehtävää alueemme hyvinvoinnin eteen. Hyvinvointi =terveyskeskus taustalla Sivistyksen yksi tärkeimpiä mittareita on kuinka pidämme huolta heikoimmista. Kuinka hoidamme sairaita, vanhuksia ja muita joille omista asioista huolehtiminen ei onnistu. Tätä kutsumme sosiaali- ja terveydenhuolloksi ja sitä olemme rakentaneet koko ajan parhaan kykymme mukaan. Jokainen meistä on jossakin vaiheessa saanut hyötyä näistä palveluista ja varmasti jatkossakin tulemme niitä käyttämään. Suomen itsenäistyessä kulkeminen oli hyvin vaivalloista. Nuoren kansakunnan ensimmäisiä isoja tehtäviä oli rakentaa teitä, joita pitkin päästiin liikkumaan sujuvasti. Sinulle hyvä kuulijani liikkuminen on helppoa. Pääset aamulla nopeasti kouluun tai lomareissulla voit muutamassa tunnissa voit suorittaa matkan joka vuosisata sitten saattoi viedä useita päiviä. Arvoisa kuulijani. Olen aika varma, että jokaisella teistä on käytössä puhelin jolla voi olla yhteydessä kavereihin ja kuulla heidän kuulumiset välittömästi milloin ja missä vain. Laitteella voit etsiä muutamassa sekunnissa tietoa mistä tahansa sinua kiinnostavasta asiasta ja pitkästyessäsi laitat laitteeseesi pyörimän kiinnostavan elokuvan. Puhelimella on helppoa nauhoittaa vaikkapa tällainen puhe. Ollessani ikäisenne viisi vuosikymmentä sitten, vähänkin kauempana asuvien ystävien kanssa viestittiin kirjoittamalla kirje tai kortti, joka parhaassa tapauksessa oli perillä seuraavana päivänä ja vastauksen sait kenties viikon päästä. Puhelin oli kotona arvopaikalla ja langalla seinässä kiinni. Soittaminen saattoi olla hyvinkin rajoitettua puhelun kalliista hinnasta riippuen. Tietoa haettiin tietosanakirjoista ja ne löytyivät parhaiten kirjastosta. Elokuviin mentiin elokuvateatteriin jotka sijaitsivat yleensä lähimmässä kaupungissa. Tietoliikenteen kehitys tietoverkoissa on ollut käsittämättömän nopeaa ja on oletettavasti vain nopeutumassa. Sinun saattaa olla hyvin vaikea uskoa, että maailmassa kuitenkin hyvin isolla osalla ikätovereistasi viestintätilanne muistuttaa kuvaamaani omaa nuoruusaikaani. Tulevaisuus => koulun pihalla Aikaisemmat sukupolvet ovat rakentaneet Suomesta maan jota voidaan monilla perusteilla sanoa maailman onnellisimmaksi. Tähän on ylletty uutteralla työnteolla, säästäväisyydellä sekä toimimalla yhdessä ja pitämällä huolta heikoista ja vähäosaisista. Nykyisin suomalaiset voivat myös auttaa maailmalla heitä, joilla lähtökohdat ovat huonossa jamassa. Lukutaito, sairaanhoito, jokapäiväinen ruoka, jopa puhdas vesi ei ole likikään kaikille mahdollista arjessa. Te arvoisat nuoret, saatte käydä maailman parasta peruskoulua parhaiden opettajien ohjauksessa. Ja mikä parasta, tästä ei vanhempanne tarvitse maksaa mitään, sillä tarvittavat rahat kerätään yhteisesti veroina. Hyvin monessa maassa koulunkäynti perustuu vanhempien varallisuuteen ja ne lapset joilla ei ole maksukykyisiä vanhempia eivät pääse opiskelemaan. Näin oli meilläkin vuosisata sitten mutta vanhempamme halusivat asian muuttuvan nykyisen kaltaiseksi. Tästä kaikesta on syytä olla ylpeitä ja jokaisen tehdä arkinen koulutyö parhaalla mahdollisella tavalla. Toivotan kaikille Liperin koulussa hyvää maailman hienoimman maan, Suomen 103. itsenäisyyspäivää. Vietetään itsenäisyyspäivä arvostaen perinteitämme, muistaen hyvinvointimme rakentajia ja iloitaan yhteisistä saavutuksista. Nostetaan sunnuntaina sinivalkoinen lippu salkoon juhlistamaan arvokasta juhlaamme.