PS4
Mallivastaus tehtävään älykkyydestä
Eräässä merkityksessä tekoälynä pidetään tietokoneohjelmaa, joka suorittaa yleisesti ihmismäistä ajattelua (laskennallinen lähestymistapa). Tämän niin kutsutun yleisen tekoälyn kehittämisen ajankohdasta ei voida antaa juurikaan luotettavia ennusteita.
Suppeammassa merkityksessä tekoäly on mikä tahansa johonkin älykkääseen toimintoon kykenevä. Tällaisia tekoälyjä on jo käytössä. Käytössä olevia tekoälyn sovelluksia ovat esimerkiksi luonnollisen kielen tuottamiseen ja tunnistamiseen erikoistuneet järjestelmät, asiantuntijajärjestelmät, robottitekniikka ja viihdesovellukset.
Vaikka äly-termiä käytetään myös yleisesti niin sanotuista tavallisista laitteista kuten älypuhelimista, niitä ei yleensä lasketa mukaan tekoälyn kenttään.
(Wikipedia 19.6.2017)
Pohdi erilaisten älykkyyskäsitysten ja -teorioiden valossa, millaista tietokoneen/tietokoneohjelman älykkyys on. Pohdi myös, voiko tietokone/-ohjelma olla viisas, lahjakas ja/tai luova. Perustele näkemyksesi psykologisilla tiedoillasi.
Älykkyyden määrittely on usein vaikeaa, sillä älykkyyttä on monenlaista. Tietokoneen tai tietokoneohjelman älykkyys on vielä vaikeammin määriteltävissä. Tekoälyä voidaan kuitenkin pohtia erilaisten älykkyyskäsitysten ja -teorioiden pohjalta. Älykkyydellä voi yhtäältään olla yleinen perustaso tai se voidaan jakaa erilaisten teorioiden mukaan. Toisaalta älykkyys liittyy myös kiinteästi lahjakkuuteen ja luovuuteen.
Usein ajatellaan, että kaikilla on tietty älykkyyden perustaso, niin kutsuttu g-tekijä. Joillakin yleisälykkyys on suurempaa kuin toisilla. Nykyajan tehokkaimmaksi kehitetty tekoäly pystyy kuitenkin vain joihinkin älykkäisiin toimintoihin, kuten erilaiseen tunnistamiseen. Jos tekoälyllä on vain tiettyjä älyllisiä toimintoja, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että tietokone on tämän käsityksen mukaan älykäs. Toisaalta älykkäät ihmiset eivät ole välttämättä älykkäitä kaikissa asioissa. On mahdollista, että älykäs henkilö on älykäs esimerkiksi vain matemaattisissa asioissa.
Yleisesti älykkyyden uskotaankin jakautuvan moneen erilaiseen älykkyyteen. Melko yksimielisesti uskotaan olevan ainakin kielellistä älykkyyttä, loogis-matemaattista älykkyyttä sekä visuaalis-avaruudellista älykkyyttä, jotka voivat ilmetä esimerkiksi laajana sanavarastona tai hyvänä päättelykykynä. Monet kehitellyt tekoälyt ovat kehittyneet tällaisiin älykkyyden muotoihin. Kääntäjä-sovellukset kehittyvät aina vain luontevimmiksi ja siivousrobotit osaavat kulkea erilaisissa taloissa.
Tietokoneilta kuitenkin puuttuu jotain olennaista – ne eivät pysty itsenäiseen ajatteluun. Tekoäly ei siis voi kehittyä. Nimenomaan kehittyminen on joidenkin älykkyyskäsitysten keskeinen tekijä. Kiteytynyt älykkyys -termi viittaa juuri omien kokemusten pohjalta muodostettuun älykyyteen. Älykkyys siis ikään kuin kasvaa kokemusten myötä. Tämä havaitaan esimerkiksi iän myötä laajenevasta sanavarastosta. Vielä ei ole kehitetty sellaista tekoälyä, joka pystyisi ajattelemaan ja siten ”omistamaan” kiteytynyttä älykkyyttä. Tietokone ei voi ajatella, muistaa eikä oppia – ainakaan kovin vaativalla tasolla.
Toisaalta puhutaan myös joustavasta älykkyydestä, jota tekoäly voi mahdollisesti edustaa. Joustava älykkyys tarkoittaa nopeaa ja tehokasta tiedonkäsittelyä. Joustava älykkyys kuitenkin saattaa – toisin kuin kiteytynyt älykkyys – heiketä ikääntymisen myötä, kun tiedonkäsittely hidastuu. Tietokoneet pystyvät suorittamaan lukuisia asioita nopeammin ja tehokkaammin kuin ihmiset. Erilaiset hakukoneet esimerkiksi löytävät miljoonia hakutuloksia vain sekunneissa. Onko siis kyse todellisesta tekoälystä? Ehkä tekoäly onkin erittäin tehokasta ja edistynyttä toimintaa.
Älykkyyttä ollaan pyritty mittaaman erilaisten älykkyystestien, kuten WAIS-testin, avulla. Onko tietokoneiden älykkyys mitattavissa? Onko yleisestikään kaikenlainen älykkyys mitattavissa? Vaikuttaa siltä, että erilaisten matemaattisten ja kielellisten älykkyyksien mittaaminen on ainakin joissain määrin mahdollista. Tietokoneen laskentatehokin voidaan laskea. Älykkyystestit eivät kuitenkaan välttämättä kerro kaikkea älykkyydestä.
Älykkyystestien epävarmuuden innoittamana Howard Gardner loi yhdeksänosaisen monien älykkyyksien teoriansa. Teorialla hän pyrki tuomaan esille älykkyyden moninaisuuden kulttuurista riippumatta. Gardnerin teoriaan kuuluvat paitsi kolme klassista älykkyyden lajia, myös esimerkiksi liikunnallinen älykkyys, musikaalinen älykkyys ja sosiaalinen älykkyys. Voiko tekoäly ilmentää jotain näistä? Erilaiset musiikkirobotit ja liikuntarobotit ehkä voivatkin.
Gardnerilla oli kuitenkin erilaisia ehtoja älykkyydelle. Sen on tullut edistää selviytymistä, olla muista älykkyyden lajeista irrallinen ja sisällyttää erityisen älykkäitä poikkeusyksilöitä. Lisäksi Gardner liitti älykkyydet eri aivoalueisiin. Vaikka tekoäly täyttäisikin muuta Gardnerin ehdot, sillä ei ole aivoja, mihin älykkyyden voisi sitoa. Gardnerin mukaan tekoälyn älykkyys ei siis ainakaan voisi vastata ihmisten älykkyyttä.
Toisen merkittävät älykkyysteorian on luonut Robert Sternberg, joka jakoi älykkyyden kolmeen osaan – analyyttiseen älykkyyteen, luovaan älykkyyteen ja käytännölliseen älykkyyteen. Analyyttinen älykkyys sisältää yksilön kognitiiviset prosessi, luova älykkyys uudenlaiset ratkaisukeinot. Käytännöllinen älykkyys toimii vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Sternbergin teorian pohjalta tietokoneen älykkyys ei voisi yltää kovin korkealle. Tietokone kun ei kykene ajatteluun, eikä annettujen ohjeiden rikkomiseen. Toisaalta tekoäly ei myöskään toimi vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa, sillä se ei pysty oppimaan kulttuuristaan eikä toimimaan sen pohjalta.
Älykkyys liittyy läheisesti lahjakkuuteen, mikä käy ilmi esimerkiksi Gardnerin älykkyysteoriasta. Siihen kuuluvat monet alueet, kuten musikaalinen älykkyys liitetään usein enneminkin lahjakkuuteen. Lahjakkuuden voidaan ajatella olevan tietynlaista valmiutta ja kyvykkyyttä osata jotain, kuten piirtämistä. Lahjakkuus voi olla monenlaista, ja se on usein vaikea määritellä tarkasti. Myös luovuus liittyy lahjakkuuteen. Voiko tietokone olla lahjakas tai luova?
Lahjakkuuden ajatellaan usein älykkyyden tapaan pohjautuvan osittain perimään. Tietokone ei ole ihminen eikä sillä siis ole perimää – eikö se siis ole älykäs tai lahjakas? Toisaalta älykkyyden myös uskotaan muodostuvan ympäristön myötä, joten kaikki älykkyys ei vaadi ”hyvää” perimää. Mutta miten tekoäly sitten voisi saada valmiuden kehittyä taitavaksi jossain? Kenties siihen varastoidaan suuri määrä dataa erilaisista asioista, joita se sitten osaa käsitellä. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan niinkään lahjakkuus kuin älykkyys. Kone vain laskee ja pyörittelee asioita tajuamatta siitä itse mitään.
Koska tietokone ei voi irrottautua sille annetuista toimintaohjeista, se ei voi myöskään olla luova. Luovuus on ennen kaikkea kykyä rikkoa valmiita malleja ja ajatella ”laatikon ulkopuolelta”. Tekoäly ei tähän pysty. Toisaalta tekoäly ei myöskään voi olla viisas. Viisaus kun on kokemuksien ja elämän mittaan kertynyttä ymmärrystä. Kiteytynyt älykkyys ja Sternbergin käytännöllinen älykkyys tulevat lähelle viisauden määritelmää. Tietokoneohjelma ei opi kokemuksista eikä pohdi elämäänsä niiden valossa. Tekoäly saattaa voida olla älykäs, mutta ei viisas.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että tekoälyn älykkyys perustuu ennen kaikkea tehokkaaseen ja nopeaan, usein melko virheettömään toimintaan, mutta ei todelliseen älykkyyteen. Niin kauan, kun tekoälyllä ei ole laajoja kognitiivisia toimintoja, kuten ajattelutaitoa ja itsetajuntaa, tekoälyn älykkyys perustuu vain mitattavaan älykkyyteen. Kone ei voi myöskään itsessään olla lahjakas, sillä se on vain tekijänsä tuote vailla ajattelukykyä. Luovuus ja viisaus vaikuttavat olevan tekoälyn ulottumattomissa.
Yo kevät 2018
Vastaus ohje mindfullness
Lue aineisto. Poimi tekstistä mitkä asiat nyky-yhteiskunnassa lisäävät nuorten psyykkistä pahoinvointia?
Stressi
Stressi
Tehtävä 3
Stressin määrittely ja stressiin liittyvien fysiologisten mekanismien selittäminen (20 p.)
Määrittele stressi ja selitä lyhyesti stressiin liittyvät fysiologiset mekanismit. Vastauksen enimmäispituus on 2 000 merkkiä.
HVP: Hyvässä vastauksessa stressi osataan määritellä sekä psyykkisen kokemuksen että fysiologisen virittymisen kautta. Tilanne on stressaava, kun ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Kaikki stressi ei ole haitallista. Keskeistä on, onko stressi akuuttia vai kroonista. Määräaikaista stressiä ihminen kestää paljon paremmin kuin pitkäkestoista. Lyhytaikainen stressi ei yleensä aiheuta ongelmia, vaan voi saada ihmiset tekemään parhaansa. Pitkittynyt tai erityisen voimakas stressi voi olla monin tavoin vaarallista. Pitkittynyt stressi voi johtua esimerkiksi pitkään jatkuneista suorituspaineista, huolista, pettymyksistä tai kuormituksesta. Hypotalamus säätelee sekä stressihormoni kortisolin erittymiseen liittyvää fysiologista ketjua että sympaattisen hermostojärjestelmän aktivoitumista. Vastauksessa kuvataan akuutti fysiologinen stressireaktio sekä se, mitä fysiologisesti tapahtuu, kun stressi jatkuu pitkän ajan. Pitkittynyt stressi voi johtaa uupumukseen, jossa esimerkiksi elimistön puolustusjärjestelmä voi pettää, sairastumisen riski kasvaa sekä hippokampuksen toiminta häiriintyä. Viimeksi mainitusta voi seurata muisti- ja oppimisvaikeuksia.
9–11 p. Vastauksessa määritellään stressi oikein sekä esitetään joitain oikeaan osuvia fysiologisia selityksiä stressin tunteelle. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on jäsentynyt, mutta osa tekstistä jää irralliseksi.
15−17 p. Vastauksessa määritellään stressi sekä psyykkisenä että fysiologisena tilana ja esitetään täsmällisiä fysiologisia selitysmalleja akuutin ja kroonisen stressin osalta. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on kiitettävää. Vastaus muodostaa kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden.
Stressin määrittely: kehon ja mielen reaktio tilanteessa, jossa suorituskykyä pitäisi saada lisää (ei pelkkä arkikielessä viljelty kuormittuneisuuden tunne)
- psyykkisellä tasolla tuntuu kiihtyneisyytenä ja jännittyneisyytenä, pitkittyessään voi muuttua uupumuksen kokemukseksi ja mielialan laskuksi
- fysiologisella tasolla ”taistele tai pakene” -reaktio, jota voi selittää esim. seuraavista näkökulmista:
- sympaattisen järjestelmän aktivoituminen: mantelitumake, hypotalamus ja adrenaliini (jota tulee sekä aivoista että lisämunuaisesta).
- adrenaliinia voidaan nimetä sekä välittäjäaineeksi että hormoniksi
- sympaattista järjestelmää voidaan kutsua myös pelkojärjestelmän aktivoitumiseksi (mantelitumake, hypotalamus)
- HPA- järjestelmä: hypotalamus (CRH), aivolisäke (kortikotropiini eli ACTH), lisämunuaiskuorijärjestelmän tuottama kortisoli; kortisoli ja aivolisäkkeen tuottama ACTH ovat hormoneja
- pitkään jatkunut kortisolihormonin eritys haittaa
- hippokampuksen toimintaa
- uusien hermosolujen tuottaminen vähenee
- hippokampuksen kyky tiedon tallentamiseen vaikeutuu; oppimisen ja muistin toiminnan hankaluudet
- kyky hillitä mantelitumakkeen toimintaa heikentyy; tunnesäätelyn vaikeudet
- immuunijärjestelmän toimintaa, mikä lisää infektioalttiutta
- myös oksitosiinin voi mainita stressin yhteydessä erittyvänä hormonina
- eustressin, distressin tai stressin evolutiivisen kehityksen tarkastelu ovat lisäansioita
9−11 p. Stressi on määritelty psykologian tietojen pohjalta oikein ja vastauksessa on joitakin osuvia huomioita stressin fysiologisista tekijöistä. Muuten kuten HVP.
15−17 p. Stressi on määritelty niin fysiologisena kuin psyykkisenäkin tilana. Fysiologisten stressireaktioiden kuvailu voi tapahtua esimerkiksi sympaattisen hermoston toimintaa korostaen tai osoittamalla tietoa stressireaktioissa aktivoituvista aivoalueista. Vastaus osoittaa tiedon hallintaa ja on jäsennelty kokonaisuus. Yksityiskohtatietoa ei voi edellyttää kaikenkattavasti (merkkimäärärajoitus).
- Mielenterveyshäiriön hoito (30 p.) Metsäterapia
Hyvässä vastauksessa metsäterapian kaltaisella hoidolla nähdään mahdollisuuksia ja rajoit teita. Erilaiset aktiviteetit, joihin sisältyy liikuntaa ja yhdessäoloa, voivat edistää mielenterve yttä. Liikkuminen voi auttaa stressinhallinnassa, ja metsäisen ympäristön tarjoama monipuo linen aistikokemus voi esimerkiksi auttaa yksilöä pääsemään hetkeksi irti murehtimisesta tai negatiivisista ajatuskehistä. Hidas, aisteihin keskittyvä metsäkävely ja yhteen havaintoon
keskittyminen voivat auttaa suuntamaan huomiota pois omista ajatuksista ja huolista. Kui tenkin samat keinot voivat olla riittämättömiä erilaisten mielenterveyshäiriöiden hoidossa.
Tehtävässä tarjotaan mahdollisuutta pohtia kuinka metsäterapia auttaisi yksilöä, joka kärsii ahdistushäiriöstä, mutta hyvän vastauksen saa rakennettua myös esimerkiksi masennuksen hoidosta. Jos kokelas valitsee ahdistushäiriöt, niiden oireita, muotoja ja niihin kohdennettuja hoitomuotoja on hyvä esitellä, jotta metsäterapiaa voi verrata niihin esimerkiksi hoidon kes
ton, sisällön ja tavoitteiden suhteen. Aihe tarjoaa lukuisia kehittelymahdollisuuksia. Met säympäristö voi lievittää ahdistunutta oloa. Jos yksilö kuitenkin kärsii esimerkiksi sosiaalises ta ahdistuksesta tai voimakkaasta fobiasta, voidaan pohtia, tarjoaako metsäympäristö riittä vää tukea pelosta yli pääsemiseksi.
Mielenterveyshäiriöiden hoidossa keskeisiä ovat usein vuorovaikutukselliset hoidot, kuten erilaiset psykoterapiat, joissa yksilön itsetuntemus kasvaa ja terapeutti tukee oireiden hallin nassa. Hyvässä vastauksessa voidaan verrata myös erilaisia psykoterapiamuotoja suhteessa metsäterapiaan. Vastauksessa voidaan kehitellä ajatusta siitä, mikä on psykoterapeuttisen vuorovaikutuksen merkitys yksilön auttamisessa ja voiko metsäinen ympäristö korvata tä män kokonaan. Hyvässä vastauksessa huomioidaan, että kuvauksen mukaan metsäterapialla ei ole minkään mielenterveyshäiriön oirekuvaan tai etiologiaan soveltuvaa sisältöä. Metsäte rapian lyhyt kesto on todennäköisesti myös rajoite.
Vastauksessa huomioidaan metsäterapian kulttuuriset ulottuvuudet. Suurissa kaupungeissa elää miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet metsässä. Metsäkokemuksen merkitys voi olla erilainen kaupunkilaisille kuin ihmisille, joille metsä on luontainen tai arkinen ympä ristö. Jos metsällä olisi aina parantava vaikutus, niin metsässä liikkuvilla ihmisillä pitäisi olla keskimäärin vähemmän mielenterveyshäiriöitä. Hyvässä vastauksessa voidaan pohtia myös erilaisten hoitomuotojen lumevaikutuksia, jotka liittyvät ihmisten odotuksiin esimerkiksi metsäterapian hoitavista vaikutuksista.
13−16 p. Vastauksessa määritellään jokin mielenterveyshäiriö asiaankuuluvasti ja pohditaan metsäterapian mahdollisuuksia ja rajoituksia hyvin. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin jäsentynyt, mutta osa tekstistä jää irralliseksi. Aineistoa on hyödynnetty melko hyvin. Psykologisen tiedon soveltaminen, kehittely ja arviointi on hyvää. Perusteluja on useissa kohdissa, ja ne ovat paikkansa pitäviä.
Psykologian koe 15.3.2019 Hyvän vastauksen piirteitä
22−25 p. Vastaus perustuu erinomaiseen ymmärrykseen jostain mielenterveyshäiriöstä ja metsäterapian mahdollisuuksia, rajoituksia kehitellään oivaltavasti, ja vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsit teistöä. Tiedon hallinta on kiitettävää. Aineistoa on hyödynnetty hyvin. Vastaus muodostaa kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden. Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvi oidaan kiitettävästi. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia.Kursssiin 4 ryhmätöiden palautuskansio
Kooste: aivot ja tunteet (nopea ja hidas rata, hypotalamus, pihtipoimu ja limbinen järjestelmä)
Stressi ja kriisit
Aggression lajit ja selitysmallit
Humanistinen ja Positiivinen psykologia
Ystävyys ja parisuhteen merkitys -> Sternberg,
Psyykkiset itsehallinnankeinot : defenssit ja coping keinot, flow, mindfiuness
Projektiiviset testit (s. 132-134 mutta netistä paremmin)
Unenvaiheet, uniteoriat ja uni ongelmat (voi jakaa ryhmän sisällä)
Hyvinvointiin liittyviä tekijöitä (kooste ei suoraan kirjasta)
Kahoot kirjan termeistä kirjan alkuosa
Kahoot kirjan loppuosa
Tunneteoriat ja perustunteet
Psykoterapia muodot
Ahdistuneisuushäiriöt: Fobiat, paniikkihäiriö, pakko-oireet
Persoonallisuushäiriöt: Narsismi jokin muu persoonallisuus häiriön muoto (riippuvuus) tai yleisesittely
Psykoosi ja skitsofrenia (lisäksi työuupumus)
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Ps4
https://www.youtube.com/watch?v=yiUh_6VgEIw&t=5s (6min)
- Mikä Poutalan viestin ydinajatus oli? Minkälaisia psyykkisen itsesäätelyn keinoja hän käytti kohdatessaan suuren pettymyksen.
- Kerro esimerkkien kautta mitä adaptiivisella ja epäadaptiivisella tunteiden käsittelyllä tarkoitetaan?
- Mitä coping- ja defenssikeinot ovat? Miten ne eroavat toisistaan? Miten coping ja defenssikeinoja on psykologiassa jaoteltu?
- Miten psykologiaa ja erityisesti tunteiden käsittelyä voidaan hyödyntää urheilussa ja urheilupsykologiassa? Pohdi ja anna esimerkkejä.
ps4
Ps4
- Katso video. Selitä psykologiseen tietoon nojaten mitä tilanteessa tapahtuu. Miten eri teoriat selittävät tilannetta?
Kurssiin 4
Ps4 yo kysymysten hyvän vastauksen piirteet
Märehtiminen
- HVP: Kyseessä on soveltava tehtävä, jossa voidaan hyödyntää monipuolisesti psykodynamiikkaan, persoonallisuuteen ja mielenterveyteen liittyvää psykologista tietoa. Vastauksen tulee tehtävänannon mukaisesti keskittyä psykologisten neuvojen antamiseen kuvitteelliselle henkilölle. Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että pakonomaiset ajatukset ovat tilapäisiä ja suhteellisen tavanomaisia psyykkisiä häiriöitä, joilla on usein yhteys psyyken sisäisiin tai sosiaalisiin konflikteihin. Aihetta on mahdollista tarkastella myös kognitiivisten prosessien näkökulmasta (tarkkaavaisuus, sisäiset mallit, emotionaalisesti latautuneet eli kuumat kognitiot, vahvistusilluusio, ajatusten jumiutuminen).
. Neuvojen antamiseksi on olennaista selvittää, kuinka vakavasta ja pitkäkestoisesta häiriöstä yksittäisen ihmisen tapauksessa on kysymys. Hyvässä vastauksessa tilapäiset pakonomaiset kielteiset ajatukset kuvataan suhteellisen lieviksi ja tilapäisiksi psyykkisiksi häiriöiksi, jotka eivät horjuta todellisuudentajua. Pakonomaiset ajatukset voivat syntyä jonkin haastavan tapahtuman tai elämäntilanteen (esimerkiksi riitaantuminen, parisuhteen katkeaminen, yhteisön edessä epäonnistuminen, kohtuuttomat sisäiset tai ulkopuoliset odotukset, arvokonfliktit) vaikutuksesta. Ansiokkaassa vastauksessa kokelas osoittaa kuitenkin ymmärtävänsä, että toistuva joutuminen pakkoajatusten kehään saattaa liittyä johonkin syvempään psyykkiseen häiriöön, kuten ahdistuneisuushäiriöön, pakko-oireiseen häiriöön, paniikkihäiriöön tai persoonallisuushäiriöön. Vastauksessa voidaan pohtia minän puolustusmekanismien (defenssit) ja psyykkisten hallintakeinojen vaikutusta kyseisen häiriön käsittelyyn sekä sen alkuperän ja luonteen tiedostamiseen. Hyvässä vastauksessa neuvot suhteutetaan kyseisen häiriön arvioituun vakavuuteen.- 9−11 p. Vastauksessa esitetään pääosin oikeaan osuvia neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi. Aiheeseen liittyvän psykologisen tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Psykologista tietoa sovelletaan ja arvioidaan hyvin. Kokonaisuudessaan vastaus on jäsentynyt ja perustelut ovat paikkansa pitäviä.
- 15−17 p. Vastauksessa on monipuolista tietoa mielenterveyden ylläpitämisestä. Ohjeet ovat
hyvin valittuja, ja ne perustuvat psykologisen tiedon kiitettävään hallintaan. Psykologisen tiedon soveltaminen ja arvioiminen on kiitettävää. Vastaus muodostaa kiitettävästi jäsentyneen kokonaisuuden, ja perustelut ovat vakuuttavia.
Yleistä:
Märehtiminen eli ruminaatio on yksi keskeinen tekijä elämän stressitekijöiden sekä masennus- ja ahdistuneisuusoireiden välillä. Märehtimisessä kielteisiä ajatuksia tai muistoja märehditään ja se voi johtaa herkästi masennusoireisiin tai ahdistusta tuottaviin tiloihin. Taustalla voivat olla monet elämään liittyvät stressitekijät ja kriisit. Hyvässä vastauksessa märehtimiseen liittyvät ohjeet sekä niiden perustelut tulisikin liittää psyykkiseen hyvinvointiin ja/tai mielenterveyteen. Silloin vastauksessa tulee esiin psykologisen tiedon soveltaminen merkityksellisellä tavalla ja se osoittaa kokonaisvaltaista ymmärrystä.
Märehtiminen ei usein johda aktiiviseen toimintaan, kuten ongelmanratkaisuun, onnistuneeseen tunteiden säätelyyn tai tilannetta helpottaviin selviytymiskeinoihin. Tämä asetelma mahdollistaa vastauksessa nostettujen ohjeiden ja niiden perustelujen rakentamisen näiden teemojen ympärille. Etenkin kognitiivisen psykologian periaatteet sekä tunteisiin ja selviytymiskeinoihin (kuten coping) liittyvä tutkimus luovat vastaukseen keskeisiä psykologisia sisältöjä - kunhan ne jäsentyvät mielekkäällä tavalla osaksi psyykkistä hyvinvointia ja/tai mielenterveyttä. HVP kytkee pakkoajatusten kehän tarkastelun psyykkisiin häiriöihin, mikä ei liene ansiokkaassakaan vastauksessa välttämätöntä. Kielteisiin ajatuksiin jumittuminen voi olla myös tilapäisempää, esim.jännittävissä/stressaavissa tilanteissa.
Arvioinnin haasteena voi olla se, liittyvätkö perustelut märehtimisen taustalla vaikuttaviin syihin vai märehtimisestä johtuviin seurauksiin. On myös mahdollista, että ohjeiden perustelut liittyvät niiden vaikuttavuuden arviointiin.
Mahdollisia lähtökohtia vastausten taustalla:
Syyt - märehtimisen syiden erittelyä esim. seuraavien teemojen kautta:- Kognitiivinen näkökulma: skeemat ja havaintokehä (Piaget ja Neisser), kaksoisprosessointi, attribuointi (Weiner), katastrofointi, koetut sisäiset ja ulkoiset uhat
- Emootiot - tunteiden tunnistaminen ja säätely: emootioiden ja mielialan merkitys, tunneäly, stressi (erit. krooninen ja distressi, mahd. myös esim. traumaattinen)
- Psyykkinen itsesäätely: kriisi, stressi, coping, merkityskeskeiset selviytymiskeinot (Lazarus), defenssit
- Oppiminen: ehdollistuminen (Skinner), mallioppiminen (Bandura), peilisolut, kognitiivinen oppiminen (Neisser), sosialisaation vaikutus
- Persoonallisuuspsykologia: temperamentti (Rothbart), tunnollisuus, neuroottisuus, ydinminän vaikutus (Guidano ja Liotti)
Seuraukset - märehtimisen seurausten erittelyä, esimerkiksi:- Kognitiivinen näkökulma: masennus, ahdistus, tarkkaavaisuuden ylläpito, muistin toiminta, vääristynyt attribuointi, katastrofointi
- Emootiot - tunteiden tunnistaminen ja säätely: liittyvät seuraukset: mielialan lasku, negatiivisten tunteiden korostuminen
- Biologinen näkökulma: seuraukset aivotoimintaan, plastisuus, serotoniini, dopamiini
- Sosiaalinen näkökulma: roolit, mallit, ryhmän toiminta, itseään toteuttava ennuste
Vaikuttavuuden arviointi - Kahden oleellisen ratkaisumahdollisuuden/lähtökohdan löytäminen, soveltaminen esimerkkitilanteeseen/-tilanteisiin ja analysointi. Esimerkiksi:- Kognitiivinen psykologia: merkityskeskeiset selviytymiskeinot (Lazarus), tulkinta- ja toimintatavat, metakognitiivisten taitojen parantaminen, divergentti ajattelu, tarkkaavaisuuden suuntaaminen, tavoitteen ja välitavoitteiden asettaminen, skeemoihin vaikuttaminen erilaisin keinoin (esim. Neisser, Piaget: akkomodaatio, assimilaatio), itsereflektointi
- Emootiot - tunteiden tunnistaminen ja säätely: tunneälyn kehittäminen, mindfulness, vapaan tahdon soveltaminen
- Biologinen näkökulma: rentoutumisharjoitukset, lääkitys (esim. trisykliset masennuslääkkeet, SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet)
Uni
Nimeä univaiheet ja selitä lyhyesti niiden merkitys ihmiselle. Vastauksen suositeltu enimmäispituus on 200 sanaa tai 2 000 merkkiä.
HVP: Kyseessä on neuropsykologian perustehtävä, ja hyviin pisteisiin voi päästä lyhyellä vastauksella kuvailemalla oikein kevyen ja syvän (tai hidasaalto-) unen sekä REM-univaiheen. Koska univaiheita ei voida havaita muuten kuin EEG:n avulla, hyvässä vastauksessa osataan liittää aivosähkökäyrän antama informaatio univaiheiden kuvauksiin. Hyvässä vastauksessa esitellään myös univaiheiden syklisyys ja muutokset yön aikana. Hyvässä vastauksessa voidaan esimerkiksi pohtia hidasaalto- ja REM-unen merkitystä oppimiselle, solujen energiahuollolle ja ihmisen palautumiselle rasituksesta. Vastauksen tulee noudattaa suositeltua pituutta.
9–11 p. Vastauksessa esitetään univaiheet pääpiirteissään oikein ja annetaan esimerkkejä
univaiheiden merkityksestä.
15–17 p. Vastauksessa pureudutaan tarkemmin univaiheiden dynamiikkaan ja merkitykseen.
REM-unen merkityksestä voidaan esittää useita vaihtoehtoisia teorioita.
“Vastauksen suositeltu enimmäispituus” ei ole varsinainen sanamäärärajoitus. Jos kokelas on ylittänyt sanamäärärajoituksen kohtuuttomasti eli esimerkiksi kirjoittanut 400 sanan vastauksen, pisteitä voi hiukan pudottaa.
Tehtävässä on oleellista tunnistaa kolme unen päävaihetta: kevyt uni, syvä uni eli hidasaaltouni ja REM-uni. Pelkkä vaiheiden kuvailu ei riitä, vaan erityisesti syvän unen ja REM-unen merkitystä on käsiteltävä esimerkiksi vireystilaan, terveyteen, kognitiivisiin toimintoihin ja emootioihin.
Mahdollisia sisältöjä:
- nREM-uni: Kevyt uni (vaiheet 1. ja 2.)
- nREM-uni: Syvä uni eli hidasaaltouni (vaiheet 3. ja 4.)
- tärkeä rooli kehon energiavarastojen täydentämisessä, elvyttävä merkitys
- aivot poistavat kertynyttä kuonaa, puhdistava merkitys
- elimistön immuunijärjestelmä toimii tehokkaasti tässä vaiheessa, siksi univajeella on yhteyttä sairauksien puhkeamisalttiuteen
- erityisesti lapsille ja nuorille tärkeä: kasvuhormonia erittyy, auttaa myös korjaamaan kudosvaurioita
- vaikuttaa vireystilaan; onnettomuusriski kasvaa, jos syvää unta vähän
- oppimiselle ja muistille tärkeää, muistijälkien vahvistaminen
- REM-uni
- vauvojen aivojen kehitys, antaa aistiärsykkeitä, joita aivot tarvitsevat kehittyäkseen.
- tutkimustietoja, esim.
- jos REM-uni estetty ärtyisyys on lisääntynyt
- oppiminen ja muisti: rotan aivokuvissa huomattiin REM-unessa tapahtuvan opitun kertaamista (koetilanne labyrintissä liikkumisesta, samat hermosolut aktivoituivat juostessa ja REM-unen aikana)
- mielikuvituksellisemmat unet
- unien näkemisen merkitys, eri teorioita:
- uhkasimulaattoriteoria: unissa harjoitellaan reagoimaan selviytymistä vaativista tilanteissa ja sopeutumista edistävällä tavalla
- unennäön terapeuttinen merkitys
- aktivaatio-synteesi-hypoteesin mukaan unien näkemisellä ei ole erityistä merkitystä
Oppimisen ja muistin roolia käsitellään eri kirjasarjoissa hieman eri tavoin syvän unen ja REM-unen osalta - tästä johtuen kokelas voi kuvata oppimisen ja muistamisen tehostumista joko syvän unen tai REM-unen yhteydessä tai sekä että.
Mahdollisia yleisiä huomioita erittelemättä tiettyyn vaiheeseen:
- masennuksessa: REM-uni alkaa varhaisemmassa vaiheessa ja kestää normaalia pidemmän ajan. Syvän unen vaiheet jäävät vähäiseksi.
- valvottu yö vastaa 1 promillen humalatilaa
- univaje vähentää kylläisyyshormonin eli leptiinin tuotantoa samalla, kun nälästä kertova greliini- hormonin määrä kasvaa ja voi olla yhteydessä diabetesriskiiin ja ylipainoon, sydän- ja verisuonitauteihin
- Evoluutionäkökulma: kun nukkuu, ei kuluta energiaa - jos ei syö tai parittele, niin silloin kannattaa nukkuu että energiaa säästyy
9-11 p.
- mainitaan ainakin kaksi unen keskeistä vaiheista: kevyt uni (1.-2.), hidasaaltouni/syväuni (3.-4), REM-uni ja mahdollisesti jako nREM- ja REM-univaiheisiin
- muutamia esimerkkejä nukkumisen ja/tai unen näkemisen merkityksestä
15-17 p.
- korkeimmissa pisteissä on voitu eritellä unen eri vaiheet tarkemmin: kevyt uni: 1.-2., syvä uni: 3.-4, REM-uni
- ei riitä, että kuvailee unen vaiheet vaan on käsiteltävä myös merkitystä
- ymmärtää unien näkemisen merkityksen ja nukkumisen merkityksen erot ja antaa esimerkkejä kummastakin
- osaa eritellä REM-unen ja syvän unen merkityksiä ihmisen toiminnalle
- tunnistaa psykologian tietojen unen vaiheista pohjautuvan EEG-tutkimuksiin
- jos EEG-käyrien merkitystä unen vaiheiden erottelulle ei kuvata, niin korkeiden pisteiden saaminen edellyttää muuten erinomaista tarkastelua
Kognitiiviset taidot
Tehtävää voi siis lähestyä myös esim. näistä näkökulmista: kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, sosiaalipsykologia, emootio- ja motivaatiopsykologia, biologinen psykologia (plastisiteetti, otsalohkot jne), persoonallisuuspsykologia, kunhan pysytään koko ajan aiheessa.
Vastauksessa tulee määritellä taitavasta ajattelusta valittu käsite (asiantuntijuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko) sekä antaa aikuisuuden määritelmä (noin 22 v.-).
Aikuiselle mahdollista postformaali ajattelu: reflektiivinen ajattelu, kriittinen ajattelu, relativistinen ajattelu, kyky kompromisseihin ja metakognitiiviset taidot.
Kaikkiin korkeamman asteen kognitiivisille toiminnoille keskeisiä perustason kognitiivisia toimintoja ovat havaitseminen, tarkkaavaisuus ja muisti (kaikki muistijärjestelmät, erityisesti työ- ja pitkäkestoinen muisti).
Näitä voi syventää esim.
- valikoivan tarkkaavaisuuden merkitys, resurssiteoriat
- implisiittinen tieto ja muisti tukee päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua
- toiminnanohjaus
- yleisesti: havaintokehä, skeemat tarkentuvat, monipuolistuvat ja kehittyvät jne (esim. automatisoituminen)
- kielen merkitys (muiden) kognitiivisten taitojen kehitykselle
Kognitiivisten taitojen kehitykseen vaikuttavat biologiset, sosiaaliset ja psyykkiset tekijät.
Kaikissa näissä kognitiivisissa toiminnoissa ja niiden kehityksessä tunteet, motivaatio ja tunnesäätely ovat tärkeitä, esim. päätöksentekoon liittyvä ahdistus, epävarmuuden sietäminen, toimivat hallintakeinot (ja defenssit), jotka edesauttavat tai hidastavat kehitystä. Positiiviset tunteet motivoivat.
Asiantuntijuus
- kehittyy nimenomaan oppimisen eli kokemuksen kautta, siksi aikuisilla todennäköisemmin enemmän asiantuntijuutta eri aloilla
- kehittyneet sisäiset mallit kehittyvät yleensä myös kokemuksen kautta
- automatisoidut toiminnot kehittyvät myös kokemuksen kautta
- kiteytynyt älykkyys on tavallisempaa aikuisilla, joilla runsaasti kokemusta
- metakognitiiviset taidot
- lähikehityksen vyöhyke, Vygotski
- hiljainen tieto
- sosiokulttuurinen ja kognitiivinen näkökulma
Ongelmanratkaisu
- ongelmanratkaisulle keskeinen otsalohko kehittynyt valmiiksi varhaisaikuisuudessa
- oppimisen merkitys ja oppimisteoriat (vrt. teoriat eläinten oppimisesta varhaisessa ongelmanratkaisu-tutkimuksessa)
- luova ongelmanratkaisu, konvergentti/divergentti ajattelu
Päätöksenteko
- persoonallisuudella merkitystä: esim. maailmankuva ja itsetunto vaikuttaa päätöksiin - aikuisella “valmis” maailmankuva
- otsalohko ja sen kehittyminen on keskeinen päätöksenteon valmiuksille
- päätöksenteko ryhmässä - alttius konformistiselle ajattelulle pienempi aikuisuudessa?
Kognitiiviset taidot
- sisäiset mallit, skeemat
- joustava/kiteytynyt älykkyys
- nopea/hidas ajattelu
- heuristiikat
9−11 p.
Samoin kuin HVP
15−17 p.
Samoin kuin HVP
Mielenterveyshäiriöt
ehtävä 5 (max 20 p.)
Tekstikatkelmassa (aineisto 5A) kuvataan kolmea mielenterveyden häiriötä ihmisten kokemusten kautta. Valitse kuvauksista kaksi ja selitä molemmista, mistä mielenterveyden häiriöstä on kysymys (2 p. + 2 p.) ja miten kyseistä häiriötä voidaan hoitaa (8 p. + 8 p.).
HVP: Hyvässä vastauksessa valitut kaksi mielenterveyden häiriötä nimetään oikein. Vastauksessa selitetään oikein ja täsmällisesti kyseisten häiriöiden luonne käyttäen sekä annettuja esimerkkejä että psykologista tietoa. Vastaukseen sisältyy selkeä ja konkreettinen kuvaus häiriön hoidosta ja siinä esiintyvistä haasteista. Kuvaus ankkuroituu monipuoliseen psykologiseen tietoon. Hyvässä vastauksessa mielenterveyden hoidon käsittely kytketään monipuoliseen ja syvälliseen psykologiseen tietoon ko. mielenterveyden häiriöistä suhteessa niiden alkuperään, vakavuuteen ja luonteeseen. Ansiokkaassa vastauksessa voidaan käsitellä häiriöiden hoitoon liittyviä haasteita.
5.1. Tekstissä kuvataan masennusta. Masennuksesta kärsivän ihmisen mieliala on yleensä jatkuvasti alakuloinen, ja hänen kykynsä tuntea kiinnostusta tai mielihyvää on kadonnut. Unen saaminen voi olla vaikeaa, tai uni saattaa olla katkonaista ja väsymys päivittäistä. Päätöksenteko ja keskittyminen on usein vaikeaa. Masentuneen ihmisen kuva omasta itsestä on yleensä negatiivinen, ja hänen itsetuntonsa on heikentynyt. Vaikeassa masennuksessa voi esiintyä psykoottisina oireina harhaluuloja tai aistiharhoja. Osalla masennuksesta kärsivistä on itsetuhoisia ajatuksia, ja vaarana on, että ajatukset etenevät teoiksi. Masennuksen akuutissa vaiheessa tehokkaita hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut terapiat. Tehokkainta hoito on silloin, kun näitä käytetään yhtä aikaa. Hoitomuodon valintaan vaikuttavat sekä masennuksen vaikeus että hoidon saatavuus. Oireiden palaamisen vaara on suuri, jos hoito lopetetaan heti oireiden hävittyä.
5.2. Tekstissä kuvataan anoreksiaa. Yleensä syömishäiriöinen ei puhu ongelmastaan itse, vaan pyrkii pikemminkin salaamaan sen. Jos siis herää pienikin epäily asiasta, sitä tulee kysyä suoraan. Tässä sairastuneen lähipiiri – perhe, läheiset, opettajat, urheiluvalmentajat, kouluterveydenhuolto – on avainasemassa. Ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa syömishäiriö huomataan, siihen puututaan ja potilas ohjataan hoitoon. Ensiarvoisen tärkeää on potilaan oma halu parantua ja muuttaa käyttäytymistapojaan. Hoitoon tulee sisältyä tiedollista ohjausta. Perheen ja läheisten mukanaolo hoidossa on tärkeää. Lievät syömiseen liittyvät häiriöt voivat korjaantua jo muutaman neuvonta- ja seurantakäynnin aikana. Käynneillä keskustellaan tilanteesta ja riskeistä sekä ohjataan terveelliseen, monipuoliseen ja säännölliseen syömiseen. Osalle potilaista itsehoito voi olla riittävä hoitomuoto. Laihuushäiriö on usein pitkäaikainen (kestää keskimäärin 6 vuotta) ja kulultaan aaltoileva. 50– 70 prosenttia toipuu täysin, 20–30 prosentilla oireilu jatkuu, ja 10–20 prosentilla sairaus kroonistuu.
5.3. Tekstissä kuvataan pakko-oireita. Pakko-oireiselle häiriölle ("pakkoneuroosi") on ominaista pakkoajatukset tai pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät liity vain liialliseen arkielämän asioista huolehtimiseen. Ihminen voi yrittää hallita ahdistustaan näiden oireiden avulla. Pakkotoiminnot ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkin pelottavan tapahtuman estäminen. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän kannattaa aina kääntyä psykiatrin tai psykologin puoleen, koska oireita voi merkittävästi lievittää erityisesti kognitiivisella psykoterapialla ja käyttäytymisterapialla sekä lääkkeillä. Oireiden hallinnassa hyödynnetään erityisesti käyttäytymisterapeuttisia keinoja katkaista pakkoajatukset ja korvata hankalat pakkotoiminnot rakentavammilla tavoilla. Tilanteen mukaan jotkut pakko-oireista kärsivät saattavat hyötyä myös muista psykoterapioista tai pariterapiasta. Vaikka lääkkeet eivät parannakaan pakko-oireista häiriötä, voivat lääkkeet lievittää hyvinkin merkittävästi häiriön oireita.
Kummankin mielenterveyden häiriön tunnistaminen ja hoidon kuvaaminen arvioidaan erikseen (korkeintaan 10 + 10 p.) seuraavasti:
Häiriö (0-2 p.)
2 p. Mielenterveyden häiriö on tunnistettu ja selitetty oikein.
Hoito (0-8 p.)
3–4 p. Vastauksessa esitetään joitakin oikeansuuntaisia ajatuksia tekstissä kuvatun häiriön hoidosta, mutta kuvaus on ylimalkainen ja epätäsmällinen.
6–7 p. Vastauksessa tarkastellaan tekstissä kuvatun mielenterveyshäiriön hoitoa nojautuen syvälliseen ja monipuoliseen psykologiseen tietoon. Vastauksessa saatetaan myös pohtia haasteita, joita kyseisen häiriön hoitoon liittyy.
Tehtävä houkuttelee vastaamaan:
- tehtävässä on valinnaisuutta
- mielenterveyteen liittyvät kysymykset kiinnostavat opiskelijoita
- tekstikatkelma oli maltillisen mittainen
- teksti kertoi elävän elämän kokemuksista
- helposti tunnistettavat häiriöt
Vastaamisen haasteita:
- häiriö pitää selittää: se pitää osata nimetä ja sitä pitää osata kuvailla. Kuinka laajasti?
- minkälaiset hoitomuodot hyväksytään: tieteellisesti toimiviksi todistetut, oikeansuuntaiset, yksin lääkehoito, plasebon merkitys, vai mitkä?
- psykoterapiaa luultavasti tarjotaan sitä sen enempää erittelemättä
- pisteet jakautuvat epätasaisesti 2 + 8: opiskelijat luultavasti tietävät enemmän kysytyistä häiriöistä kuin niiden hoidosta. Kirjoissa hoidon osuus jää vähemmälle.
Mistä mielenterveyden häiriöstä on kysymys? (2 pistettä maksimi)
Yleisesti: Mielenterveyden häiriö osataan nimetä oikein ja sitä osataan kuvailla/ määritellä muutamalla oikealla oireella tai keskeisellä piirteellä, ominaisuudella. Koska määrittelylle on annettu vain kahden pisteen osuus vastauksessa, niin vastaukseen riittää lyhytkin, keskeisiin ominaisuuksiin liittyvä selitys. Tässä voi antaa mahdollisuutta virhetulkinnalle häiriöstä ja sen hoidosta, jos se on hyvin perusteltu aineiston perusteella, esim. jos on tulkinnut syömishäiriön skitsofreniaksi tai pakko-oireisen häiriön fobiaksi.
5.1. Hyvän vastauksen piirteessä jo hyviä ehdotuksia vastaukseksi. Pelkästä masennukseksi tunnistamisesta yksi piste. Masennus kuuluu mielialahäiriöihin. Häiriön selitykseen muutamia olennaisia kuvauksia. Esimerkiksi:
- vakavaa mielialan laskua, alavireisyyttä, jota ei itse pysty säätelemään
- tyypillisesti vaikeutta kokea mielihyvää
- itsesyytöksiä, toivottomuuden tunnetta, kielteisiä ajatuksia
- eriasteisia: lievästä vakavaan
- fyysisiä oireita: unihäiriöt, syömishäiriöt, väsymys
- tunne-elämän oireet: alakuloisuus, toivottomuus, arvottomuuden tunne
- ajattelun ongelmat: mm. keskittymiskyvyn ongelmat, päättämisvaikeudet, tulevaisuuden mustamaalaaminen, kuolemaan liittyviä ajatuksia, itsensä mitätöimistä
- toimintatason muutokset: mm. vähentynyt aktiivisuus, haasteiden välttäminen, turvautuminen alkoholiin yms.
5.2. Häiriö tunnistetaan syömishäiriöksi, anoreksiaksi. Kummatkin sanat käyvät.Tunnistamisesta yksi piste. Häiriön kuvailussa voidaan tuoda esille mm. seuraavia asioita:
- sairaalloinen huolestuminen oman kehon painosta ja muodosta sekä oman arvon liittämistä näihin tekijöihin (ruumiinkuvan vääristyminen)
- syömishäiriöön liittyy pakonomaista syömisen hallitsemista.
- pakonomaisia rituaaleja, jotka liittyvät syömiseen ja liikkumiseen
- anoreksiaa voi liittää nälkiintyminen, joka aiheutuu syömisen rajoittamisesta
- syömishäiriön määrittely on vaikeaa, koska sen oireet ovat päällekkäisiä muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa. Toki samaa ongelmaa löytyy muistakin esitetyistä häiriöistä.
- eriasteista häiriön vaikeusastetta
5.3. Häiriö tunnistetaan pakko-oireiseksi häiriöksi. Tunnistamisesta yksi piste. Hyvän vastauksen piirteissä löytyy keskeisiä piirteitä häiriölle. Selitykseksi riittää joitakin olennaisia piirteitä. Keskeistä on tuoda esille pakkoajatusten ja -toimintojen toistuvuus, minkä avulla lievitetään ahdistuneisuutta. Kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin.
Miten kyseisiä mielenterveyden häiriöitä voidaan hoitaa? (8 p. maksimi)
Yleisesti:
3-4 p. Alhaisemmissa pisteissä saa näkyä ajatus, että kyseisiä häiriöitä voi hoitaa monella eri tavalla, eikä siis fokusoida hoitomuotoihin, jotka ovat tutkitusti tehokkaimpia. Psykoterapia-käsitettä saatetaan käyttää aika löyhästi, eikä sitä välttämättä yhdistetä juuri hoitoon psykologisin menetelmin.
6-7 p. Vastauksessa on käytetty selkeämmin ja syvällisemmin psykologista tietoa. Vastauksessa osataan esittää tarkempia näkemyksiä sopivista hoitomuodoista ja perustella niiden käyttöä ko. häiriössä. Häiriöiden hoidon esittämisessä huomioidaan joitakin seuraavista asioista: häiriöiden vaikeusaste (erityisesti tämä!), hoidon diagnosointi ja aloittamisajankohta.
Kaikissa häiriöissä sosiaalisella tuella ja ihmissuhteilla on merkitystä. Psykososiaalisten tekijöiden huomioiminen tukee hoitoa ja siksi niihin on hyvä kiinnittää huomiota (vrt Keroputaan malli). Myös työ, harrastukset ja taiteet voivat auttaa psyykkisen tasapainon löytämisessä. Sisäinen eheytyminen edellyttää kuitenkin myös yksilön omaa ponnistelua. Ansiokkaassa vastauksessa voidaan huomioida liikunnan merkitys hyvän mielenterveyden edistämisessä.
Alla eritellään häiriöiden erilaisia hoitomuotoja. Kaikkea niitä ei tarvitse olla edes parhaissa vastauksissa.
5.1.
Masennuksen hoidossa yhdistyy monesti lääkehoito ja terapia. Lievässä masennuksessa ei välttämättä ole lainkaan lääkehoitoa.
- Lääkehoidon merkitystä voi avata kertomalla välittäjäaineiden toiminnan muutoksista masennuksessa esim. serotoniinitason alentumisesta
- Ansiokkaammassa vastauksessa on osattu eritellä, mitkä terapiamuodot sopivat ko. häiriöön erityisesti ja tuodaan perusteluja sille, miksi juuri tietty terapiamuoto sopii tiettyyn häiriöön. Esimerkiksi masennuksessa tuodaan esille kognitiivinen (sopii ajatusvääristymien tarkasteluun) ja/tai psykodynaaminen psykoterapia (sopii esim. menetysten, itsetunnon ongelmien käsittelyyn, oman itseymmärryksen lisäämiseen)
- Masennuksen hoidossa voidaan tuoda esille sähköshokkihoidon tai TMS-menetelmän käyttämistä hoitomuotona.
- Vakavan masennuksen hoitoon voi kuulua sairaalajaksoja, erityisesti jos yksilöllä esiintyy itsetuhoisuutta.
- Ansiokasta on arvioida kriittisesti eri hoitomuotojen tuloksellisuutta.
5.2.
Syömishäiriön hoitoon liittyy moniammatillinen yhteistyö ja useiden hoitomuotojen yhdistely.
- psykoterapia (hoito tähän painottunutta, kognitiivinen terapia mm.), psykoedukatiivinen hoito (tietoa sairaudesta), ravitsemusohjausta, vanhempien tuki, perheterapia
- lääkehoito ei monesti tehoa
- varhainen hoito tärkeää
- vertaistuki merkittävää (vertaisryhmä, ryhmäterapia)
- sairauden vaikeusaste vaikuttaa hoitoon, vakavammissa tapauksissa sairaalahoitoa
- pitkäkestoinen sairaus, hoitokin voi kestää vuosia
- mielenterveyshäiriöiden päällekkäisyyttä (pakko-oireisuutta, ahdistuneisuutta) - terapiassa voidaan käyttää monia terapiamenetelmiä
- sitoutuminen hoitoon merkittävää (halu parantua)
5.3.
Pakko-oireisessa häiriöissä on todettu toimiviksi terapiamuodoiksi kognitiivinen, kognitiivis-behavioraalinen (käyttäytymisterapia) tai behavioraalinen terapia.
- Käyttäytymisterapiassa voidaan käyttää hyväksi altistamista vältettäviin kohteisiin (poisherkistäminen), rentoutumisharjoituksia, visualisointia tai tiedon jakamista sairaudesta.
- Behavioraalisessa terapiassa voidaan hyödyntää ehdollistumiseen liittyviä periaatteita esim. palkitsemista, poisoppimista.
- Kognitiivisessa terapiassa käsitellään yksilön uskomuksia ja pelkoja ja haastetaan niitä.
- Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan menestyksellisesti myös psykodynaamisilla psykoterapioilla.
- Lääkehoitoa käytetään oireiden lieventämiseen, ahdistuneisuuden vähentämiseen. Ei ole välttämätöntä aina.
