1. 1) Opiskelija joutuu usein oppitunnilla samanaikaisesti kuuntelemaan opettajaa, tekemään muistiinpanoja, lukemaan opettajan kalvoja ja ajattelemaan. Erittele tarkkaavaisuuden toimintaa tällaisessa opiskelutilanteessa ja arvioi, miten opiskelutilanne vaikuttaa oppimistuloksiin

   2) Arvioi psykologisen tiedon varassa väitettä ”seura tekee kaltaisekseen”

   3) Mitkä tekijät vaikuttavat psykoottisten häiriöiden syntyyn ja miten näitä häiriöitä hoidetaan?

   4) Arvioi tekstissä (aineisto 4.A) kuvatun Maija-nimisen lapsen käyttäytymistä kiintymyssuhdeteorian valossa. Minkälainen kiintymyssuhde Maijalla todennäköisesti on, ja miten se voi vaikuttaa hänen kehitykseensä?

   Maija on 1 vuotta ja 5 kuukautta vanha ja on aloittanut päivähoidon kaksi viikkoa sitten. Maija on hoidossa 4 tuntia päivässä. Äiti vie yleensä Maijan päivähoitoon, ja isä hakee hänet hoidosta. Vanhemmat ovat huolissaan, koska Maija itkee, kun hänet jätetään päivä­hoitoon. Päiväkodin työntekijät kertovat, että äidin lähdettyä Maija lopettaa nopeasti itkun oma­hoitajan sylissä. Jos Maijalle tulee päivän aikana paha mieli, omahoitajan syli lohduttaa. Hoitopäivän aikana Maija hääräilee ja leikkii tyytyväisenä itsekseen tai muiden lasten rinnalla. Päivähoidosta haettaessa Maija haluaa kiivetä heti isän syliin halaamaan. Usein Maija lähtee kuitenkin vieressä olevalle hiekka­laatikolle leikkimään jo sinä aikana, kun isä vaihtaa päivän kuulumisia hoitajien kanssa. Iltaisin Maija on tavallista väsyneempi ja saattaa suuttua vanhemmille pienistäkin asioista. Joskus suuttumiset johtavat raivo­kohtauksiin, joiden aikana Maija itkee ja huutaa. Loppujen lopuksi Maija kuitenkin rauhoittuu äidin tai isän sylissä.

   Lähde: YTL.

   5) Millä tavoin psykologista tietoa voidaan hyödyntää urheiluvalmennuksessa?
   
   
   
   Vastausohjeet:
   

   1) Opiskelija joutuu usein oppitunnilla samanaikaisesti kuuntelemaan opettajaa, tekemään muistiinpanoja, lukemaan opettajan kalvoja ja ajattelemaan. Erittele tarkkaavaisuuden toimintaa tällaisessa opiskelutilanteessa ja arvioi, miten opiskelutilanne vaikuttaa oppimistuloksiin.

Tehtävä liittyy kognitiiviseen ja oppimisen psykologiaan. Peruslähtökohtana on, että vastaaja ymmärtää kyseessä olevan jaetun tarkkaavaisuuden tilanteen ja pohtii kysymystä sen kautta. Tarkkaavaisuuden jakamisesta on paljon sekä tutkimus- että teoriatietoa lukion kirjoissa, joten vastaukseen on helppo löytää materiaalia. Muistin, erityisesti työmuistin, toimintaa on myös mahdollista käsitellä vastuksessa, mutta kysymys edellyttää vastauksen painottumista tarkkaavaisuuden erittelyyn.
Määritelmänsä mukaisesti tarkkaavaisuuden jakaminen tarkoittaa kahden tai useamman tehtävän samanaikaista tekemistä. Tehtävät voivat olla monenlaisia, kuten havaintoprosesseja, ajattelua tai motorisia tehtäviä. Tarkkaavaisuuden jakamiseen vaikuttaa tutkimusten mukaan pääasiassa kolme tekijää: tehtävien samankaltaisuus ja tehtävien vaikeus vaikeuttavat tarkkaavaisuuden jakamista mutta harjaantuneisuus parantaa sitä. Teoreettisesti tehtävien samankaltaisuuden vaikutusta voidaan pohtia suhteessa kognitiivisiin moduuleihin eli toiminnallisiin yksiköihin. Monet kognitiiviset toiminnot ovat jossain määrin itsenäisiä, ja osittain jopa aivotasolla niistä vastaavat eri aivojen osat, mistä johtuen samankaltaiset tehtävät kuormittavat samaa toiminnallista yksikköä ja haittaavat siten toisiaan enemmän kuin erilaiset tehtävät. Tässä yhteydessä on myös mahdollista käsitellä työmuistia, koska se on läheisessä yhteydessä tarkkaavaisuuteen. Moduuli-ajattelu näkyy selvästi työmuistissa, jossa näön- ja kuulonvaraista tietoa käsitellään eri yksiköissä (visuospatiaalinen lehtiö – fonologinen silmukka). Tehtävän vaikeuden vaikutusta tarkkaavaisuuden jakamiseen voi lähestyä kapasiteettinäkökulmasta käsin. Ihmisellä on käytettävissään tietty määrä tarkkaavaisuuden kapasiteettia, ja vaikea tehtävä vaatii siitä suuremman osan kuin helppo tehtävä, mistä johtuen vaikeat tehtävät heikentävät toisten samanaikaisten tehtävien suorittamista enemmän kuin helpot tehtävät. Harjaantuneisuus on luontevaa liittää automatisoitumiseen. Kun jotain toimintoa on toistettu lukuisia kertoja, se voi automatisoitua, jolloin se ei enää varaa tarkkaavaisuuden kapasiteettia yhtä paljon kuin ei-automaattiset toiminnot. Siten tarkkaavaisuuden jakaminen onnistuu yleensä hyvin, jos osa yhtaikaa suoritettavista tehtävistä on automatisoitunut. On myös teorioita, kuten pullonkaulateoria, joiden mukaan ihminen ei kykene todella tekemään kahta asiaa täysin yhtaikaa vaan toiminnot tehdään nopeasti peräjälkeen. Tällöin kyse ei olisikaan todella tarkkaavaisuuden jakamisesta yhtaikaa kahden toiminnon välille vaan siitä, että esim. harjoittelun tuloksena ihminen oppii uusia strategioita, esim. juuri em. nopean vuorottelun tehtävien välillä. Kaikkea tätä tietoa ei tietenkään tarvitse olla loistavassakaan vastauksessa.
Kysymyksessä edellytetään tarkkaavaisuuden jakamisen pohtimista oppimisen kannalta. Kognitiivisen psykologian tutkimustulokset viittaavat siihen, että tarkkaavaisuuden jakaminen on selvästi kognitiivisesti kuormittavampaa kuin valikoiva tarkkaavaisuus, eli keskittyminen yhteen tehtävään kerralla. Siten ei ole juurikaan perusteita väittää, että tarkkaavaisuuden jakaminen monen tehtävän välille edesauttaisi oppimista ja parantaisi oppimistuloksia. Kysymyksessä esitetyt toiminnot ovat kuitenkin keskenään melko erilaisia, mikä vähentää niiden haitallista vaikutusta toisiinsa. Ajattelua lukuun ottamatta toiminnot ovat myös normaaliopiskelijalla pitkälle automatisoituneita, mikä myös vähentää tilanteen kuormittavuutta. Vaikka tarkkaavaisuuden jakaminen onkin kuormittavampaa kuin valikoiva tarkkaavaisuus, on kysymyksessä kuvatussa tilanteessa opiskelun kannalta myös etuja. Esimerkiksi asioiden esittäminen sekä kalvolla että puhuen tekee opetuksesta moniaistisempaa ja – puolisempaa, mikä todennäköisesti edistää opeteltavien asioiden mieleenpainamista ja ymmärtämistä. Kovin yksipuolinen opetus olisi myös tylsempää, ja valikoivan tarkkaavaisuuden pitkäaikainen suuntaaminen yhteen ainoaan kohteeseen eli vigilanssi on myös kognitiivisesti kuormittavaa jatkuessaan pitkään.

5-10 p.
Opiskelija ymmärtää tarkkaavaisuuden jakamisen perusteet ja pohtii asiaa pintapuolisesti oppimisen ja oppimistulosten kannalta

Opiskelija käsittelee vastauksessaan joitakin seuraavista: valikoiva / jaettu tarkkaavaisuus, työmuistin merkitys, automaattinen / kontrolloitu prosessointi, resurssiteoriat, vigilanssi, vireystila

11-18 p.
Opiskelija käsittelee monipuolisesti edellä mainittuja teemoja.

Vastaus on sidottu hyvin teoria- ja/tai tutkimustietoon, jota on käytetty ansiokkaasti hyväksi sen pohdinnassa, miten tarkkaavaisuuden jakaminen vaikuttaa oppimistuloksiin.

Opiskelija sekä erittelee että arvioi.

Erityisansiona tarkkaavaisuushäiriöiden maininta ja niiden merkityksen pohdinta.

2. Arvioi psykologisen tiedon varassa väitettä ”seura tekee kaltaisekseen”.

Tehtävä kuuluu sosiaalipsykologian ja kehityspsykologian alueelle. Ryhmän vaikutusta yksilöön on käsitelty erityisesti 1. kurssilla, mutta myös 2. kurssin sisältöjä voi hyödyntää tehtävään vastatessa (esimerkiksi identiteetin ja itsenäisyyden kehittymisen ja nuoruusiän näkökulmasta). Tehtävänantona on arvioida annettua väitettä, jolloin vastauksesta tulisi löytyä argumentteja väitteen puolesta. Näitä löytyy oppikirjoista runsaasti. Vasta-argumenttien löytäminen on vaikeampaa, ja niitä löytynee vain kiitettävistä vastauksista. Käsite ”seura” voidaan tulkita ryhmäksi, sillä joukolla ei ole vastaavaa vaikutusta yksilöön.

Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tehtävänannossa pyydetään nimenomaan arviointia. Kuvaileva ote ei siten oikeuta korkeisiin pisteisiin.

Esimerkkejä mahdollisista argumenteista väitteen puolesta:
-ihminen on sosiaalinen olento
-ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa
-koheesio: Mitä kiinteämpi ryhmä on ja mitä voimakkaammin yksilö kokee kuuluvansa ryhmään, sitä suurempi vaikutus ryhmällä on yksilöön
-ryhmän (seuran) koko vaikuttaa
-ryhmässä (seurassa) vallitsevat normit: Ryhmän normit vaikuttavat siihen, miten ryhmä vaikuttaa yksilöön.
-lähi- ja etäympäristön erot
-kulttuurin vaikutus yksilöön erityisesti kollektivistissa kulttuureissa
-sosiaalistumisen prosessi
-samastuminen
-vertaissuhteiden merkitys
-sopeutuminen ympäristöön (adaptaatio)
-sosiaalinen identiteetti
- konformistisuus
- joukkoharha

Esimerkkejä mahdollisista argumenteista väitettä vastaan:
-individualistisissa kulttuureissa korostetaan yksilöiden itsenäisyyttä
-identiteetti (henkilökohtainen identiteetti), yksilön ainutlaatuisuus
-tarve ylläpitää eheää ja pysyvää minäkuvaa
-persoonallisuuspiirteiden pysyvyys
-temperamentti

Mahdollisia taustateorioita: Asch, Bandura, Zimbardo,…

5-10 pistettä
Kokelas arvioi väitettä ja esittää muutamia väitettä puoltavia tai vastustavia argumentteja.

11-18 pistettä
Väitettä on käsitelty monipuolisesti ja syvällisesti. Hyvissä vastauksissa on myös analysoitu tarkemmin, minkälainen seura tekee kaltaisekseen. Lisäksi on tukeuduttu mahdollisiin taustateorioihin.

3. Mitkä tekijät vaikuttavat psykoottisten häiriöiden syntyyn ja miten näitä häiriöitä hoidetaan? 20p

Tehtävä edellyttää psykoottisten häiriöiden määrittelyn. Psykoottisen häiriön voi kuvata psykiatrisesta näkökulmasta käyttäen tiettyjä diagnoosikriteereitä (realiteettitestauksen pettäminen, harhaluulot, aistiharhat) tai psykodynaamisesta näkökulmasta, jossa henkilön käyttämät defenssit ovat keskeisiä. Psykoottinen häiriö voi olla tilapäinen, mutta skitsofrenia, joka on yleisin psykoottinen häiriö ja yleensä puhkeaa nuoruusiässä, on aivosairaus, joka ei korjaannu. Oireita toki voidaan hoitaa. Skitsofreniaan liittyy aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Nykytietämyksen valossa psykoottisten häiriöiden taustalla on sekä perinnöllisiä tekijöitä että ympäristötekijöitä. Psykoottisia häiriöitä hoidetaan yleensä sekä psykofarmakologisesti että erilaisin psykoterapeuttisin keinoin.

1-10 pistettä

Psykoottiset häiriöt on määritelty oikein ja vastauksessa on huomioitu sekä geneettisten/ biologisten että ympäristötekijöiden vaikutus. Sekä lääkehoito että psykoterapia mainitaan hoitomuotoina.

12-15 pistettä

Vastaus on syvällinen ja monipuolinen. Hyvä vastaaja voi esim. oivaltaa, ettei perinnöllisten ja ympäristötekijöiden vaikutusta ole aina helppo erottaa, koska vanhempien geneettinen alttius psykoottiselle häiriölle voi vaikuttaa myös heidän tapaansa kasvattaa ja muodostaa kiintymyssuhteita lapsiinsa. Psykoottisten häiriöiden hoito esitetään syvällisesti ja analyyttisesti. Psykoterapian pohdinnassa voi esim. huomioida, että keskusteluterapia saattaa olla erittäin hankalaa ilman lääkitystä, jos potilaalla on paljon harhoja ja ajatushäiriöitä.

Erityisansiona voidaan pitää sitä, että vastaaja kyseenalaistaa luokituksen

18-20

Vastaus on oivaltava ja selkeä. Oppilas on käsitellyt perusteellisesti mielen terveyden häiriön syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

 

Lapsen kiintymyssuhteen arvioiminen (20 p.)

 

Arvioi tekstissä (aineisto 4.A) kuvatun Maija-nimisen lapsen käyttäytymistä kiintymyssuhdeteorian valossa. Minkälainen kiintymyssuhde Maijalla todennäköisesti on, ja miten se voi vaikuttaa hänen kehitykseensä?

 

 

HVP: Hyvässä vastauksessa kiintymyssuhde tunnistetaan turvalliseksi kiintymykseksi isään, äitiin ja myös päiväkodin omahoitajaan. Aineistoon ei sisälly mitään merkkejä turvattomasta kiintymyssuhteesta. Kokelas osaa reflektoida lapsen käytöstä kiintymyssuhdeteorian ja kiintymyssuhdekäyttäytymisen näkökulmasta. Hänen käsitteellinen tai teoreettinen tietämyksensä aiheesta tulee selkeästi esiin esimerkiksi Bowlbyn ja Ainsworthin teorioiden avaamisen kautta. Aamuiseen eroon äidistä liittyy ikävää ja ahdistusta, jotka Maija selvästi näyttää tai ilmaisee. Maija toipuu siitä nopeasti omahoitajan sylissä. Päivän aikana Maija leikkii ikätyypillisesti itsekseen tai rinnakkaisleikkiä. Hädän hetkellä Maija hakee lohtua omahoitajalta. Isän tullessa hakemaan Maija on hyväntuulinen ja osoittaa läheisyyttä, mutta ei tarraudu isään, vaan tuntee olonsa turvalliseksi. Illalla kiukkuja ja väsymystä on enemmän kuin kotipäivänä; päivä on ollut Maijalle selvästi myös pitkä. Kiukkukohtaukset kuuluvat kuitenkin myös tähän ikään ja laukeavat helposti väsymystilanteissa. Koti voi olla myös vielä turvallisempi paikka osoittaa kiukkua kuin päiväkoti. Vastauksessa osataan kertoa mihin asioihin turvallinen kiintymyssuhde voi vaikuttaa. Samalla on olennaista myös harjoittaa kriittisyyttä, sillä kiintymyssuhteet voivat muuttua elämän aikana, ja kehitykseen vaikuttavat monet muutkin asiat.

 

9–11 p. Vastauksessa osataan kertoa, että kyseessä on todennäköisesti turvallinen kiintymyssuhde. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä kiintymyssuhteisiin liittyvää psykologista tietoa ja käsitteistöä, joiden varassa osataan kertoa, mitä kiintymyssuhde tarkoittaa ja miten se näyttäytyy päivän eri vaiheissa. Turvallisen kiintymyssuhteen merkitystä myöhemmälle kehitykselle kuvataan jonkin verran. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Aineistoa on hyödynnetty melko hyvin. Vastaus on jäsentynyt, vaikka osa tekstistä jäisi hiukan irralliseksi. Psykologisen tiedon soveltaminen ja arviointi on hyvätasoista. Perusteluja on useissa kohdissa, ja ne ovat paikkansa pitäviä. 

15–17 p. Vastauksessa käytetään kiintymyssuhdeteorioiden ja -tutkimusten käsitteistöä kiitettävästi selitettäessä Maijan käyttäytymistä päivän aikana. Vastauksessa huomioidaan myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen riippumatta kiintymyssuhteen laadusta (iän mukaiset leikkitaidot ja kiukkukohtaukset). Turvallisen kiintymyssuhteen merkitystä myöhemmälle kehitykselle kuvataan oivaltavasti ja myös kriittisesti ottaen huomioon kehitykseen vaikuttavat muut tekijät ja kiintymysten muovautuminen kehityksen aikana. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Aineistoa on hyödynnetty hyvin. Vastaus muodostaa kiitettävästi jäsentyneen kokonaisuuden. Psykologista tietoa sovelletaan ja arvioidaan kiitettävästi. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia. 

 

Vastauksessa tulee käsitellä tehtävän kaikkia osia: 

• arvioi tekstissä (aineisto 4.A) kuvatun Maija-nimisen lapsen käyttäytymistä kiintymyssuhdeteorian valossa
• minkälainen kiintymyssuhde Maijalla todennäköisesti on, ja
• miten se voi vaikuttaa hänen kehitykseensä? 

 

Näkökulmia, joita vastauksessa voi esitellä:

• kiintymyssuhdeteoria on psykoanalyytikko John Bowlbyn kehittämä äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta tarkasteleva teoria. Myöhemmin teoriaa on laajennettu koskemaan myös muita läheisiä hoivaajia.
• kokelas voi esitellä kiintymyssuhdeteorian eri kiintymyssuhdemallit
  • turvallinen
  • välttelevä
  • ristiriitainen
  • kokelas voi myös huomioida, että teoriaan on lisätty myöhemmin myös jäsentymätön kiintymyssuhde
• Mary Ainsworth ja vierastilannemenetelmä; Bowlbyn esittelemän kiintymyssuhdeteorian testaamista ja tarkentamista tutkimusten avulla
  • Maija on taaperoikäinen; Ainsworthin vierastilannemenetelmä on tarkoitettu 12-20 kk ikäisten lasten kiintymyssuhteen kokeelliseen tutkimiseen
  • vierastilannemenetelmällä voidaan havainnoida vauvan ja äidin kiintymyssuhdetta 
• Maijan käyttäytymistä arvioitaessa kiinnostuksen kohteena on kiintymyskäyttäytyminen (Maija itkee äidin poistuessa, mutta pystyy luottamaan omahoitajaansa ja kokea olonsa turvalliseksi tämän sylissä)
• kiintymyskäyttäyminen = miten lapsi käyttäytyy stressaavassa tilanteessa, jossa hän kokee turvallisuudentunteensa olevan uhattuna, esim. joutuessaan eroon vanhemmastaan 
• temperamentti, temperamentin ja ympäristön yhteensopivuus, temperamenttipiirteet tai -tyylit ja kiintymyssuhteen muodostuminen
• kokelas voi huomioida myös sen, että kuvaus koskee tiettyä rajattua ajanjaksoa ja on täten rajallinen tarkastelunäkökulma Maijan kiintymyssuhteeseen

 

Kiintymyssuhteen mahdolliset vaikutukset myöhempään kehitykseen, muutamia mahdollisia huomioita:

• turvallinen kiintymyssuhde luo lapselle hyvän pohjan terveen minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymiselle
• turvallisella kiintymyssuhteella on myönteisiä vaikutuksia kognitiiviseen kehitykseen. Turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa virikkeellisen ja kognitiivisesti stimuloivan turvallisen kehitysympäristön.
• turvallisen kiintymyssuhteen omaavilla pojilla havaittu vähemmän aggressiivisuutta
• perusluottamuksen kehittyminen ja sen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin
• voi myös huomioida, että kiintymyssuhteet voivat muuttua kehityksen aikana monta kertaa ja heijastavat sitä vuorovaikutusympäristöä, jossa ihminen elää
• turvallisella kiintymyssuhteella myönteinen vaikutus aivojen kehitykseen
• voi olla myös pohdintaa lapsuuden kiintymyssuhteen ja aikuisuuden kiintymystyylin suhteesta; on syytä huomioida, että myöhempien ikävaiheiden kiintymystyylien ennakointi tai ennustaminen suoraan lapsuuden kiintymyssuhteen perusteella ei ole yksiselitteistä; kiintymyssuhde on dynaaminen kokonaisuus, joka muovautuu ja muokkautuu yksilön kehityksen aikana
• vauvaiässä (1 v.) mitattu kiintymyssuhdeturvallisuus ennustaa melko epävarmasti kehitystä, kun taas on tutkimusnäyttöä siitä, että vanhempien sensitiivisyys lapsen tarpeita kohtaan ensimmäisten vuosien aikana ennustaa paremmin myöhempää kehitystä
• kiintymyssuhteilla voi olla myös ylisukupolvista jatkuvuutta (Fonagyn ym. havainnot)
• kiintymyssuhteen pohjalta tehtävä liian pitkälle menevä spekulaatio voi olla myös vastauksen heikkous; yksilölliseen kehitykseen vaikuttaa laajasti etä - ja lähiympäristö, esimerkiksi kaverit, perhe, ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri
• kehitys ja kiintymyssuhteet ovat dynaamisia

 

 

Millä tavoin psykologista tietoa voidaan hyödyntää urheiluvalmennuksessa?

 

HVP: Hyvässä vastauksessa sovelletaan luontevasti psykologista tietoa urheiluvalmennukseen liittyviin ilmiöihin. Vaikka oppikirjoissa ei varsinaisesti käsitellä urheilupsykologiaa, aihepiiri on lähellä liikuntaan ja urheiluharrastuksiin osallistuvien nuorten maailmaa. Aiheen käsittelyyn voidaan soveltaa psykologista tietoa psykologian eri alueilta: a) kehityspsykologia: urheiluvalmennuksen suhteuttaminen psyykkiseen ja fyysiseen kypsymiseen ja kehitykseen, lähikehityksen vyöhykkeen tuki, b) kognitiivinen psykologia: kontrolloidut ja automaattiset prosessit, taitojen oppiminen, muistijärjestelmän toiminta ja sen rajoitukset, tiedon prosessoinnin syvyys, sisäiset mallit, mentaaliharjoittelu ja asiantuntijuuden kehitys, unen ja levon merkitys, c) motivaatio ja persoonallisuus: sisäinen ja ulkoinen motivaatio, suoritusmotivaatio, palautteen merkitys, stressinhallintakeinot, virtauskokemukset, persoonallisuuden ja temperamentin huomioiminen valmennuksessa ja d) sosiokulttuurinen psykologia: sosiaalinen oppiminen, ryhmädynamiikka, sosiaaliset verkostot. Ansiokkaaseen vastaukseen on mahdollista päästä ankkuroimalla urheiluvalmennuksen käsittely johonkin valittuun kontekstiin (esimerkiksi yksilö- tai joukkueurheilu) ja käsittelemällä erilaisella taitotasolla olevien valmennettavien ohjausta. Kehittely- ja soveltamistaitoa osoittaa hyvin valittujen esimerkkien ja kokemusten luonteva kytkeminen aiheeseen liittyvään psykologiseen tietoon. 

 

9−11 p. Tämän kategorian vahvempiin vastauksiin sisältyy muutamia osuvia esimerkkejä psykologisen tiedon käytöstä urheiluvalmennuksessa, vaikka niiden käsittely jäisi jossakin suhteessa niukaksi ja puutteelliseksi. Kokelas osaa auttavasti soveltaa psykologista tietoa urheiluvalmennukseen liittyvien ilmiöiden erittelyyn. 

 

15−17 p. Vastauksessa esitetään useita hyvin valittuja esimerkkejä psykologisen tiedon käytöstä urheiluvalmennuksessa ja perustellaan vastausta monipuolisella ja verrattain syvällisellä psykologisella tiedolla. Vaikka konkreettiset sisällöt vaihtelisivat, vastaus osoittaa kokelaan osaavan kehittelevästi soveltaa vastaukseen urheiluvalmennuksen kannalta olennaista psykologista tietoa. Korkeimpiin pisteisiin päästäkseen opiskelijan tulee kytkeä esittämänsä esimerkit psykologisiin tutkimuksiin ja teorioihin ja arvioida käsittelemäänsä tietoa.

 

Kyseessä on kakkososan soveltava tehtävä eikä siis kehittelevä tehtävä, vaikka parhaimmissa pisteissä opiskelijan pitää “kehittelevästi soveltaa” valitsemiaan tietoja urheiluvalmennukseen, kuten YTL on todennut HVP:ssä. 

 

Vastaamisessa on haastavaa, kuinka mielekkäästi psykologian tietoja saa sidottua valmennukseen. Yksi vastauksen jäsentämisen lähtökohta on lähteä psykologian osa-alueista, joita urheiluvalmennuksessa voidaan hyödyntää. Toisaalta psyykkisen valmennuksen menettelytapoja ja tavoitteita tunteva vastaaja voi rakentaa vastauksensa sen tiedon pohjalle. Urheiluvalmennuksessa on valmentaja ja valmennettavia, joiden näkökulmia voidaan vastauksessa eritellä tai olla erittelemättä. Sosiaalinen vuorovaikutus on valmennussuhteen tärkeä osa. 

 

Vastauksessa voi osoittaa mm. seuraavia valmentajan ja/tai valmennettavan hyödyntämiä tietoja psykologian eri osa-alueilta:

 

Valmentajan näkökulmasta:

 

Kehityspsykologia

• tieto eri-ikäisten kehitysvaiheista suhteutetaan valmennuksen tavoitteisiin (esim. motoriset herkkyyskaudet)
• lähikehityksen vyöhykkeen huomioiminen ja laajentaminen
• vastuu valmennettavan kehonkuvan ja identiteetin rakentelun kannalta
• sukupuolitietoisuus on tärkeä valmentajan suhtautumisessa omaan valmennettavaansa ja hänen kehitysvaiheensa

 

Sosiaalipsykologia

• oman merkityksensä ymmärtäminen auktoriteettina, mallioppiminen
• joukkuelajeissa ryhmän koheesion edistäminen ja ryhmädynamiikka
• erilaisuuden hyväksyminen (temperamentit), joukkuelajeissa roolien muodossa
• valmentaja on johtaja ja hyvä johtaja on oikeudenmukainen, ei suosikkeja
• sosiaaliset verkostot

 

Tunteiden ja motivaation psykologia

• sisäisen motivaation sytyttäminen, flow
• myönteisen, kannustavan ilmapiirin luomisen taidot
• urheilijoiden attribuutiotyylien tunnistaminen ja kehittäminen
• stressin tunnistamisen taidot (esim. yliharjoittelun vaarat)

 

Persoonallisuuspsykologia ja mielenterveys 

• valmentajan pitäisi osata suhtautua temperamentiltaan erilaisiin urheilijoihin
• urheilijan psyykkisen itsesäätelyn keinojen arvioiminen ja kehittäminen
• valmentajan omien itsesäätelykeinojen tunnistaminen ja kehittäminen
• psykologian eri ihmiskuvat tuottavat erilaisia käytäntöjä valmennukseen, esim. palkinnot ja rangaistukset vs. itsensä toteuttaminen 

 

Kognitiivinen psykologia

• valmentajan oman asiantuntijuuden kehittäminen koulutuksella
• urheilijan eksperttiyden kehittäminen ja metakognitiivisten taitojen kehittäminen 
• skeemat ja skriptit
• unen ja levon merkitys oppimiselle ja tarkkaavaisuudelle
• mentaaliharjoittelu

 

Valmennettava voi hyödyntää useiden psykologian osa-alueiden tietoja, kuten: 

 

Kehityspsykologia

• tunnistaa oma ikänsä ja oma yksilöllinen psykofyysinen kehitysvaiheensa
• tunnistaa motoristen taitojen kehitysvaiheen
• ymmärtää omaan ikäänsä liittyviä mielialamuutoksia ja reaktiotaipumuksia
• urheilijan identiteetti

 

Sosiaalipsykologia

• oman roolinsa ymmärtäminen joukkueen jäsenenä
• normien toimintaa jäsentävä merkitys
• tietoinen jäljittely, sen arvioiminen, keistä ottaa mallia
• erilaisuuden hyväksyminen

 

Tunteiden ja motivaation psykologia :

• sisäinen motivaatio, flow
• välitavoitteet ja pitkän aikavälin tavoitteet 
• itseohjautuvuusteoria: autonomia (ei esim. riippuvainen tietystä valmentajasta), kyvykkyys, yhteisöllisyys
• motiiviristiriidat ja niiden tunnistaminen, lyhyen ja pitkän aikavälin motiivit
• positiivinen ajattelu
• omien attribuutiotyylien tunnistaminen ja kehittäminen
• minäpystyvyysuskomusten ja selviytymisodotusten merkitys
• stressin tunnistamisen taidot (esim. yliharjoittelun vaarat) ja hallintakeinojen opettelu

 

Persoonallisuuspsykologia ja mielenterveys

• oman temperamentin ja reagointitapojen tunnistaminen
• omien itsesäätelykeinojen tunnistaminen ja kehittäminen esim. tilanteessa, jossa epäonnistuu
• psykologisen avun ja tuen hakeminen tarvittaessa
• esim. syömisen kontrolloinnin riskien ymmärtäminen: hypotalamuksen toiminnan tunteminen (hypotalamus ei osaa viestittää oikein ravinnon tarpeesta tai kylläisyydestä, jos pitää koko ajan nälässä itsensä)

 

Kognitiivinen psykologia

• skeemat ja skriptit, esim. kilpailurutiinit ja valmistautuminen
• mentaaliharjoittelu, mielikuvaharjoittelu
• unen ja levon merkitys oppimiselle ja tarkkaavaisuudelle
• harjoittelun merkitys neuroverkkojen toiminnan tehostumiselle
• oppimisstrategiat ja metakognitiiviset taidot
• tieto esim. dopingin ja haitallisten aineiden riskeistä

 

9-11 p. Urheiluvalmennuksen analysointi ankkuroituu väljästi psykologian tietoihin. Vastaus voi rakentua useampien esimerkkien varaan tai parin perinpohjaisesti psykologian tiedoilla perustellun esimerkin varaan. 

 

15-17 p. Monipuolinen vastaus muodostaa jäsentyneen ja eheän kokonaisuuden, jossa osoitetaan useamman psykologian osa-alueen tietoja tai sovelletaan psykologian teoriota mielekkäällä tavalla. Valmentajan ja valmennettavien näkökulmien erittely voi syventää tarkastelua. Lisäansioita voivat olla esimerkiksi psyykkisen valmennuksen tarkempi erittely, valmentajien koulutuksen kehittämisen näkökulma, lajituntemukseen perustuvat oivaltavat esimerkit sekä mahdollinen tutkimustieto.

 

Tehtävä 7 (max 30 p.)

 

Pohdi seksuaali-identiteetin muodostumista

 

HVP: Hyvässä vastauksessa seksuaali-identiteetti liitetään seksuaalisuuden kehittymiseen ja sitä tarkastellaan seksuaalisen suuntautumisen identiteettinä, johon vaikuttavat psykologiset, kulttuuriset ja biologiset prosessit. Hyvässä vastauksessa seksuaali-identiteetin muodostumisen ajankohta osataan liittää nuoruusvaiheen muihin kehitystapahtumiin. Myös sukupuoli-identiteetin kehittyminen lapsuudessa on pohjana seksuaali-identiteetille. Seksuaali-identiteetin muodostuminen nähdään osana laajempaa nuoruusikään kuuluvaa identiteetin (käsitys omasta itsestä) etsintää ja se ymmärretään vielä kehittyväksi ja myös mahdollisesti pitkään muuttuvaksi. Seksuaali-identiteetin kehitystä voi tarkastella esimerkiksi Marcian teorian kautta. Vastauksessa on mahdollista pohtia myös sitä, mikä merkitys yksilön hyvinvoinnille on sillä, jos yksilö ei koe tulevansa hyväksytyksi. Ansiokkaassa vastauksessa seksuaali-identiteetin kehitystä tarkastellaan monipuolisesti ja syvällisesti psykologisen tiedon varassa ja kehitellään aiheeseen liittyviä näkökulmia kokoavalla tavalla. Vastauksessa käsitellään oivaltavasti seksuaali-identiteetin kehitykseen liittyviä psyykkisiä ja sosiaalisia jännitteitä ja prosesseja.

7−12 p. Vastauksessa seksuaalinen identiteetti on määritelty oikein. Vastauksessa on esitetty joitain näkökulmia, jotka liittyvät seksuaali-identiteetin muodostumiseen nuoruusiässä.

19−24 p. Vastauksessa seksuaali-identiteetin muodostumista nuoruusiässä käsitellään useista näkökulmista. Vastauksessa käytetään suhteellisen laajasti nuoruusikään ja identiteetin kehitykseen liittyviä psykologisia käsitteitä, teorioita tai tutkimuksia. Ansiokkaissa vastauksissa voi olla pohdintaa tekijöistä, jotka saattavat monimutkaistaa seksuaali-identiteetin muodostumista.

 

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa. Seksuaalisuuden yksi osa-alueista on seksuaali-identiteetti. Seksuaalinen identiteetti sisältää sekä käsityksen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta että laajemminkin käsityksen omasta seksuaalisuudestaan. Lapsuudessa muodostunut sukupuoli-identiteetti on pohjana seksuaali-identiteetille, jonka muodostuminen on nuoruusiän ja aikuisuuteen siirtymisen vaiheen keskeinen tehtävä. 

 

Huom! Mielen maailma 2 (2012 ja 2014 painokset) kirjassa seksuaali-identiteetti määritellään “käsitys siitä, kumpaan sukupuoleen tuntee kuuluvansa.” Jos opetuksessa on käytetty kyseistä kirjaa ja opiskelija on määritellyt käsitteen väärin, opettajan kannattaa mainita vastauksen kommenteissa tämä (sensorit eivät näe kouluja eivätkä oppimateriaaleja).

Tehtävä edellyttää pohtivaa ja monipuolista otetta. Kokelas voi käsitellä aihetta esimerkiksi alla olevien näkökulmien pohjalta:

 

Biologinen näkökulma

• sikiöajan vaikutukset:
• kromosomien ohjaama hormonien organisoiva vaikutus 
• raskausajan merkitys
• puberteetti => kehon fyysiset muutokset => kehonkuvan muuttuminen 
• puberteetti => hormonitoiminnan muutokset => sukupuolihormonit vaikuttavat seksuaalisen halun määrään, testosteroni keskeisin miehillä ja naisilla
• mielihyväjärjestelmä; seksuaalinen halu (vert. sairaudet ja lääkkeet voivat vähentää) => jos ei toimi, miten vaikuttaa seksuaali-identiteettiin (esim. aikuisuudessa)

 

Psyykkinen näkökulma

 

Seksuaali-identiteetti osana persoonallisuuden kehitystä (painopiste nuoruudessa)

 

Lapsuus:

• psykoseksuaalinen kehitys
• lapsuudessa kehittyvät sukupuolirooli ja pohja sukupuoli-identiteetille
• Freud: psykoseksuaalisen kehityksen teoria, erityisesti oidipaalivaiheen merkitys

 

Nuoruus:

• Marcia: identiteettiteoria
• Erikson: kehitystehtävät
• Havighurst: kehitystehtävät
• kiintymyssuhdeteoria: esimerkiksi turvaton kiintymyssuhde voi johtaa hallitsemattomaan hyväksynnän hakemiseen, yliseksuaaliseen käyttäytymiseen
• kehonkuva, fyysinen minäkuva: esimerkiksi keho on nuorella usein pidemmällä kuin mieli => voi tulla hämmennys omasta seksuaalisuudesta
• minäkäsitys, itsetunto, itseluottamus taustalla
• seksuaalinen orientaatio, mallit, roolit ja kokeilut
• sukupuolen moninaisuus
• statuksen tavoittelu nuoruudessa, oman seksuaalisuuden esilletuominen tai peittely
• kuvittelee muiden olevan kokeneempia (harha), voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen
• kokemusten myötä oman seksuaali-identiteetin vakiintuminen
• mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmat
• traumakokemukset: esim. seksuaalinen painostaminen, hyväksikäyttö, jätetyksi tuleminen, haukkuminen, (netti)kiusaaminen
• normaalia hitaampi/nopeampi fyysinen kehitys, kehityshäiriöt, fyysiset vammat

 

Aikuisuus ja vanhuus:

• seksuaali-identiteetin muokkautumisen jatkuvuus aikuisuudessa
• raskausaika, ikääntyminen, kehon muutokset
• Levinson: ikäkriisit

 

Sosiokulttuurinen näkökulma

• nykyaika: netti, suorituspaineet, toisaalta avoimuus keskustelulle, pohdinnalle, ”saa olla mitä on”, median, kaupallisuuden antama kuva nuorten seksuaalisuudesta
• kulttuurin ja yhteisön arvot ja normit
• kaveripiiri, vertaisryhmät => yhdenmukaisuuden paine, mutta toisaalta myös toimii vertaistukena (esim. seksuaalivähemmistöt)
• kulttuurisen ideaalin hypoteesi (Simmons ja Blyth): teorian pyrkimys on selittää sitä, miksi tytöt ja pojat reagoivat eri tavoin puberteetin tuomiin kehon muutoksiin 
• kaksinaismoraali, moraalinormien ristiriitaisuus: seksuaalisuutta arvioidaan eri kriteerein => vaikutus yksilön kokemukseen itsestään

 

7-12 p. Vastauksessa seksuaalinen identiteetti on ymmärretty oikein. Vastauksessa seksuaali-identiteetin muodostumista käsitellään joistakin psykologian näkökulmista ja tuodaan esille sen pohjautuminen lapsuuteen. 

 

19-24 p. Vastauksessa seksuaalinen identiteetti on ymmärretty oikein ja seksuaali-identiteetin muodostumista käsitellään useista näkökulmista. Vastauksessa käytetään monipuolisesti ja osuvasti identiteetin kehitykseen liittyviä psykologisia käsitteitä, teorioita tai tutkimuksia. 

 

Ansiokkaassa vastauksessa tuodaan lapsuuden lisäksi esille myös seksuaali-identiteetin kehittymisen jatkuvuus koko elämänkaaren ajan. Lisäksi ansiokkaassa vastauksessa voi olla myös pohdintaa tekijöistä, jotka saattavat monimutkaistaa seksuaali-identiteetin muodostumista esimerkiksi kulttuurin vaikutus, sukupuolen moninaisuus.