1)
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/fl_keep_iptc,f_auto,fl_progressive/q_80/w_600,c_fill/v1501788627/39-408075593e62e68f86a.jpg
Näkötiedon käsittelyyn osallistuu aivoissa useita alueita, joista osa on esitetty alla olevassa kuvassa värillisenä. Valitse kuvassa esitetyistä alueista yksi, nimeä se, kuvaa sen keskeiset näkemiseen liittyvät toiminnot sekä pohdi, minkälaisia kognitiivisia vaikeuksia sen vaurioista voi seurata.
2) Etsi netistä Abitreeneista kevät 2020 tehtävä 1 (kokeile linkki)
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/11/2020-kevat-psykologia
Tässä oikeat vastaukset. Kokeile ensin tarkista sitten
Muistijärjestelmät (20 p.)
Mitä ominaisuuksia seuraavilla muistijärjestelmillä on? Monivalintatehtävässä pitää valita, mitkä muistin ominaisuudet liittyvät mihinkin muistijärjestelmään. Valitse kussakin kohdassa 1.1.–1.10. parhaiten soveltuva vaihtoehto. Oikea vastaus 2 p., väärä vastaus −1 p., ei vastausta 0 p. Tehtävä ei ole pakollinen, ja siihen voi jättää vastaamatta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”.
HVP:
Oikeat vastaukset: 2 p. Väärät vastaukset: –1 p. Ei vastausta: 0 p.
1.1. Semanttinen eli tietomuisti
1.2. Proseduraalinen eli taitomuisti
1.3. Episodinen eli elämäkertamuisti
1.4. Proseduraalinen eli taitomuisti
1.5. Työmuisti
1.6. Episodinen eli elämäkertamuisti
1.7. Työmuisti
1.8. Episodinen eli elämäkertamuisti
1.9. Semanttinen eli tietomuisti
1.10. Työmuisti
3) Psyykkisten toimintojen ja aivojen suhde (20 p.)
Anna kaksi esimerkkiä siitä, miten psyykkisten toimintojen ja aivojen suhteesta voidaan saada tietoa. Vastauksen enimmäispituus on 2 000 merkkiä.
Tässä hyvän vastauksen piirteet:
Psyykkisten toimintojen ja aivojen suhde (20 p.)
Anna kaksi esimerkkiä siitä, miten psyykkisten toimintojen ja aivojen suhteesta voidaan saada tietoa. Vastauksen enimmäispituus on 2 000 merkkiä.
HVP:
Psyykkisten toimintojen ja aivojen suhteesta saadaan tietoa etenkin toiminnallisten, mutta myös rakenteellisten aivotutkimusmenetelmien avulla sekä tutkimalla aivovauriopotilaita. Toiminnallisilla aivokuvantamismenetelmillä voidaan esimerkiksi tutkia, mitkä aivoalueet ovat aktiivisimpia, kun henkilö suorittaa jotain tehtävää. Toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI), yksifotoniemissiotomografia (SPECT), positroniemissiotomografia (PET) ja optinen kuvantaminen (NIRS) mittaavat muutoksia aivojen verenkierrossa. Elektroenkefalografia (EEG) mittaa aivojen sähköistä ja magnetoenkefalografia (MEG) niiden magneettista toimintaa. Rakenteellisilla aivokuvantamismenetelmillä voidaan puolestaan esimerkiksi tutkia aivojen rakenteita ja niiden poikkeavuuksia suhteessa siihen, miten henkilö suoriutuu tehtävistä. Näihin lukeutuvat tietokonetomografia (CT/CAT) ja magneettikuvaus (MRI). Kuvantamismenetelmien ohella aivojen toimintaan voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan: transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) mahdollistaa aivojen sähköisen toiminnan paikallisen häiritsemisen samaan aikaan, kun tutkittava suorittaa tehtävää. Ennen nykyisten aivokuvantamismenetelmien aikaa aivojen toiminnoista saatiin tietoa aivovauriopotilaiden avulla esimerkiksi niin, että tutkittiin aivovaurion paikan ja laadun sekä tehtävästä suoriutumisen välisiä yhteyksiä. On kuitenkin muistettava, että vain osa psyykkisistä toiminnoista liittyy selvärajaisen aivoalueen toimintaan ja monet psyykkiset toiminnot syntyvät useiden aivoalueiden laajasta yhteistyöstä.
9−11 p. Vastauksessa kuvataan kaksi esimerkkiä siitä, miten psyykkisten toimintojen ja aivojen suhteesta voidaan saada tietoa. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, mutta osa tekstistä jää irralliseksi.
15−17 p. Vastauksessa kuvataan kattavasti kahden esimerkin kautta, miten psyykkisten toimintojen ja aivojen suhteesta saadaan tietoa. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on kiitettävää. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.
Jos merkkejä on 50 % yli sallitun määrän, vähennetään 2 pistettä, 100 % ylityksestä vähennetään 4 pistettä.
Tehtävä todettiin selkeäksi, mutta myös erottelevaksi: tietojen täsmällinen esittäminen tehtävänannon mukaan ei ole helppoa. Vastaus tulee rajata psyykkisiin toimintoihin - emootioihin, kognitioihin, motivaatioon ja rakentaa siten, että selviää, miten saadaan selville tietoa nimenomaan aivorakenteiden ja niiden toimintojen yhteydestä psyykkisiin prosesseihin.
Kokelas saattaa mieltää kahdeksi esimerkiksi hyvin monia erilaisia asioita. Neuropsykologisissa tutkimuksissa voidaan joko vaikuttaa jonkin aivoalueen toimintaan aktivoimalla tai lamauttamalla sen toimintaa (esim. leesiot, TMS), jolloin voidaan paremmin ymmärtää jonkin alueen merkitys tietylle psyykkiselle toiminnalle. Toisaalta tutkittava voidaan ohjata tutkittava suorittamaan jotain psyykkistä toimintoa tai herättää hänessä tunne ja tarkkailla samaan aikaan aivokuvantamisen avulla, missä aivojen osissa aktivaatiota syntyy. Kolmas mahdollinen tapa hahmottaa kaksi esimerkkiä ovat kliinisen neuropsykologian tapauskertomukset yhtenä ja aivokuvantamisella saatu tieto toisena. Osa kokelaista voi ajatella kahdeksi esimerkiksi kahden eri aivotutkimusmenetelmän tuoman tiedon. On myös mahdollista, että esimerkkinä kerrotaan eläinkoe, jossa on konkreettisesti tutkittu jotakin psyykkistä toimintoa ja tietyn aivoalueen toiminnan muuttumista sen aikana ja verrattu sitä ihmisen aivojen toimintaan.
Tähän alle on koottu eri oppimateriaaleista ja tiedonlähteistä esimerkkejä, jotta valmistavan arvostelun tekijä voi tunnistaa monet mahdollisuudet löytää kaksi erilaista.
Varsinkin ennen modernien aivotutkimusmenetelmien kehittymistä psyykkisten prosessien yhteyttä aivojen rakenteeseen ja toimintaan pyrittiin ymmärtämään aivovauriotapausten kautta, esimerkiksi:
Paul Brocan patologisessa tutkimuksessa havaitsema löydös: otsalohkon sivuosan alueen puutos johti afasiaan ja puheen tuottaminen vaikeutui.
Robert Sperryn tutkimukset Split brain -eli aivohalkiopotilailla auttoi ymmärtämään oikean ja vasemman aivopuoliskon erilaisia tehtäviä psyykkisissä toiminnoissa.
Phineas Gagen tapaus otsalohkon merkityksestä toiminnanohjauksessa.
Antonio Damasion Eliot otsalohkovauriopotilas oli huono tunnistamaan tunteita ja tästä johtuen päätöksenteko vaikeutui vaikka muissa kognitiivisissa toiminnoissa ei tapahtunut muutoksia muutoksia.
Amygdalan merkitys: esim. koe-eläimellä mantelitumakkeen poisto poisti myös pelkoehdollistumisen.
HVP:ssä on huomioitu tärkeä seikka, jonka esille nostaminen vastauksessa on ansio: “On kuitenkin muistettava, että vain osa psyykkisistä toiminnoista liittyy selvärajaisen aivoalueen toimintaan ja monet psyykkiset toiminnot syntyvät useiden aivoalueiden laajasta yhteistyöstä.“
Aivotutkimusmenetelmät voidaan luokitella rakenteellisiin ja toiminnallisiin.
Rakenteellisilla menetelmillä saadaan paikallistettua anatomisen tarkasti, millaisia rakenteita aivoissa on esim. aivojen myelinisoituneisuuden aste ja jonkin alueen koko. Sen avulla voidaan tutkia, millaisia rakenteellisia muutoksia aivoissa on tapahtunut esim. aivovamman jälkeen tai voivatko esim. mielenterveyden ongelmat voivat heijastua aivojen rakenteisiin.
MRI (MK, magneettiresonanssikuvaus) Perustuu voimakkaiden magneettikenttien käyttöön. Sen avulla saadaan yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuvia aivojen rakenteesta; esim. Lontoon taksikuskien hippokampuksissa tapahtuvia muutoksia mitattiin MRI:llä.
Tietokonekerroskuvaus / viipalekuvaus / tietokonetomografia (lyhenne TT, CT tai CAT) Röntgensäteiden avulla saadaan viipalekuvaa aivoista, joista voidaan rakentaa kolmiulotteisia malleja aivoista. Menetelmän avulla voidaan tunnistaa esim. aivoinfarktin sijainti, aivokudoskatoa tai aivoverenkiertohäiriöitä esim. muistisairauksissa. Menetelmä on halpa verrattuna esim. MRI-laitteen käyttöön.
Toiminnallisten menetelmien avulla saadaan selville, mille alueelle johonkin psyykkisiin prosesseihin liittyvä toiminto paikallistuu, kun voidaan havaita, millä alueella aktivaatio tapahtuu. Toiset menetelmät pystyvät paikantamaan millimetrien tarkkuudella missä aktivaatiota on. Toisten menetelmien avulla pystytään selvittämään millisekuntien tarkkuudella, miten psyykkisiin prosesseihin liittyvä aktivaatio etenee reaaliaikaisesti eri aivoalueilla. Voidaan esimerkiksi tunnistaa alueita tai prosesseja, joissa hermoimpulssit viriävät, kun ihminen lukee tekstiä tai miten tunteet viriävät kun hän katsoo elokuvaa tai voidaan tunnistaa erilaisiin psyykkisiin prosesseihin liittyvien välittäjäaineiden pitoisuuksia.
EEG mittaa kallon päältä elektrodien avulla, muutoksia aivosähkökäyrässä. Tietty ärsyke aiheuttaa hermoverkoissa sähköisiä reaktioita, näistä herätevasteissa ilmenevistä muutoksista voidaan tehdä päätelmiä yksilön psyykkisestä toiminnasta. Koska monet psyykkiset prosessit kuten sanan merkityksen ymmärtäminen tai tunteisiin liittyvien kasvonilmeiden erottaminen tapahtuu millisekunneissa, on EEG sopiva menetelmä, koska se havaitsee aivosähkökäyrissä tapahtuvia muutoksia sekunin murto-osien tarkkuudella. Sen avulla voidaan tutkia havaitsemiseen liittyviä psyykkisiä ilmiöitä esim. milloin vauva erottaa muutoksen kuulemissaan äänteissä tai milloin näköärsyke vaihtuu tai kuinka näköhavaintoon liittyvät prosessit etenevät eri aivoalueilla. Sen avulla on tutkittu mm. lukivaikeutta ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Sen avulla voidaan tutkia tajunnantasoa, unen vaiheiden vaihtumista ja arvioida koomapotilaiden heräämisennustetta. EEG:n avulla tunnistetaan esim. migreenisairauksia ja epilepsiaa.
fMRI, funktionaalinen eli toiminnallinen magneettikuvaus. Kun hermosolut aktivoituvat, niiden energiankulutus ja siten hapen kulutus nousee. Hapen kuljettamiseen tarvitaan verenkierron aktivoitumista. fMRI tunnistaa erityyppisten happimolekyylien liikkumista ja näin toistuvien leikekuvien pohjalta voidaan nähdä muutoksia eri aivoalueiden aktivoitumista. FMRI:llä ei kyetä kovin hyvin havaitsemaan nopeita muutoksia aivoissa, mutta se on paikallisesti tarkka tunnistamaan, millä alueella psyykkiseen prosessiin liittyvää aktiivisuus ilmenee.
PET (positroniemissiotomografia) Voidaan mitata aivojen aineenvaihdunnan muutoksia esim. välittäjäainepitoisuuksia tai glukoosin kulutusta. Sen avulla voidaan tutkia esim. missä tilanteessa dopamiinia erittyy. Tietyt välittäjäaineet tunnetaan parhaiten esiintymisestään tietyissä hermoverkoissa kuten kuten dopamiini mielihyvän kokemukseen, motivaatioon ja vaikkapa riippuvuuksien syntyyn, asetyylikoliinin merkitys on yhdistetty muistin toimintaan, serotoniini mielialaan jne. PET-tutkimuksella aivojen toimintaa pystytään paikantamaan n. 0,5 cm tarkkuudella mutta aivojen alle millisekunneissa tapahtuvien muutoksien havaitsemiseen se ei sovellu.
MEG (magnetoenkefalografia) mittaa hermosolujen sähköisen toiminnan tuottamia magneettikenttiä muutaman millisekunnin tarkkuudella. MEGin avulla voidaan tutkia millä aivojen alueilla hermosolut aktivoituvat, kun tutkittava suorittaa jotain psyykkistä tai motorista tehtävää kuten lukee tekstiä tai liikuttaa jotain kehon osaa. MEGin avulla voidaan selvittää esim. millaisen magneettisen toiminnan muutoksen tai vasteen tietyn sanan kuuleminen synnyttää aivoilla.
TMS (transkraniaalinen magneettistimulaatio) Aivoja aktivoidaan tai lamautetaan pään ulkopuolelta magneettipulssin avulla. Näin voidaan esim. tutkia miten puheen tuottaminen vaikeutuu, kun tiettyä aivojen aluetta stimuloidaan. Menetelmää on käytetty mm. masennuksen hoidossa. Sarjoittaisten käsittelyjen jälkeen mielihyvää käsittelevissä aivojen alueissa on tapahtunut muutoksia.
Kehon fysiologiset mittaukset esim. EMG, EDA, EKG, saattavat olla mielekkäitä esimerkkejä, jos tuodaan taitavasti esille, että kehon muutokset ovat myös aivojen toiminnan seurausta ja että näitä menetelmiä voidaan hyödyntää esimerkiksi tunnereaktioiden tutkimuksessa.
Kokelas voi valita kaksi esimerkkiä tuntemistaan tutkimusesimerkeistä.
9−11 p.
Kuten HVP
15−17 p.
Kuten HVP
