Unnutus saattaa rauhoittaa lasta, mutta hämmentää aikuista
Unnutus on lapsen tapa tutkia itseään, rauhoittua ja tuottaa mielihyvää itselle. Lapsi tutustuu itseensä oman kehonsa kautta. Hän oppii ymmärtämään kuka ja millainen on, ja miltä mikäkin oman kehon kohta ja paikka tuntuu, kertoo psykologi Suvi Laru Väestöliitosta.
Unnutus voi olla merkki yksinäisyydestä tai tylsistymisestä, tai se voi auttaa lasta keskittymään.
Unnutus on hyvin yleistä 3–5-vuotiaille lapsille Unnutus voi olla merkki yksinäisyydestä tai tylsistymisestä, tai se voi auttaa lasta keskittymään. Silloin se toimii itsesäätelyn tukena kuten heijaus tai tuttikin, eikä liity mitenkään seksuaaliseen mielihyvään.
- Jo pieni vauva saattaa unnuttaa itseään, Laru kertoo. - Vaippaa vaihdettaessa vauva löytää ensin omat silmänsä ja sormensa ja sitten jo pippelin. Vanhemman on oleellista antaa lapselle ymmärrys, että itsensä koskettelu on hyväksyttävää. Lapsi saa ja hänen täytyykin tutustua omaan kehoonsa. Se on terve kasvamisen edellytys.
Vanhemman hämmennys – miten suhtaudun?
Kun Tiina (nimi muutettu) huomasi lapsensa nytkyttävän itseään olohuoneen sohvalla, hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Ensimmäistä kertaa hän oli vanhempana todella hämillään ja hieman häpeissäänkin. Miten asiaan tulisi suhtautua? Pitääkö lasta kieltää tai onko unnutus vaarallista?
- Aikuisen tulee suhtautua unnutukseen niin kuin mihin tahansa muuhunkin normaaliin ja tavalliseen asiaan, Suvi Laru painottaa. - Tärkeää on hellästi ja rauhallisesti painottaa lapselle missä ja kenen seurassa unnutusta on sopivaa tehdä.
Vanhemman reaktiot, äänenpaino ja hiljainen hyväksyminen ovat erittäin tärkeitä.
Vanhemman reaktiot, äänenpaino ja hiljainen hyväksyminen ovat erittäin tärkeitä. Lapset ovat erittäin hyviä lukemaan vanhempiensa ruumiinkieltä.
- Tätä asiaa voi myös rehellisesti sanottaa lapselle, Laru neuvoo. - Vanhempi voi sanoa vaikka että on hienoa, että tutustut omaan itseen ja kehoosi. Sinulla on korvat, nenä, silmät, pimppi/pippeli ja pylly. Omaan itseen pitääkin tutustua, mutta se tehdään omassa rauhassa; hyvä aika on vaikka iltaisin omassa huoneessa. Omia intiimejä paikkoja ei tutkita julkisesti, samalla tavalla kun nenää ei ole tapana kaivaa julkisesti tai piereskellä muiden läsnä ollessa. Itseä ei tutkita myöskään silloin kun leikitään kavereitten kanssa, eikä kauppareissulla tai päiväkodissa.
Unnutus on turvallista, mutta ei saa hallita lapsen arkea.
Tiina sai esikoulusta pyynnön tulla keskustelemaan lapsestaan hoitajan kanssa. Esikoulun opettaja kertoi, että Tiinan lapsi koskettelee itseään myös päivähoidon lepohetkellä. Hoitotäti ehdotti, että lapselle keksittäisiin jokin sijaistoiminto. Lapsi sai luvan ottaa mukaansa lepohetkeen stressilelun.
Korvaava toiminto on erittäin hyvä keino ja stressilelu on hyvä idea.
- Korvaava toiminto on erittäin hyvä keino ja stressilelu on hyvä idea. Jos lapsi siitä joskus lipsuu, se ei ole vaarallista, Suvi Laru painottaa.
Turhautuminen ja huoli on vanhemmille tavallista. Jos unnutusta on kestänyt jo pidemmän aikaa, vanhemmat saattavat miettiä, että vieläkö tähän pitäisi puuttua. Nämä ovat normaaleja vanhemman tunteita, ja tärkeintä on pysyä rauhallisena.
- On hienoa, jos hoitotäti tai koulun opettaja tuo asian esille. Silloin kodin ja koulun tai hoitopaikan välinen vuorovaikutus todella toimii. Suuttuminen tai syyttely ei auta ketään, eikä auta lasta kasvamaan sinuiksi seksuaalisuutensa kanssa, Laru muistuttaa.
Laru kertoo, että vanhemman ei tarvitse olla unnutuksesta huolissaan, mutta siitä ei saisi tulla lapselle myöskään pakonomainen tapa. Pakonomaisuudella tarkoitetaan sitä, että unnutus hallitsee lapsen päivärytmiä. Jatkuva hinkkaaminen saattaa esimerkiksi aiheuttaa sukupuolielimiin hiertymiä, mikä ei tietenkään ole hyväksi.
Lapsen ahdistus on merkki siitä, että lapsi unnuttaa muusta syystä kuin mielihyvää hakeakseen.
- Jos lapsi unnuttaa pakonomaisesti, asiasta on hyvä keskustella neuvolassa tai lääkärissä sekä kaikkien lasta hoitavien aikuisten kesken. Lapsen ahdistus on merkki siitä, että lapsi unnuttaa muusta syystä kuin mielihyvää hakeakseen. On tärkeää kartoittaa, mikä stressinaihe lapsella on. Erityisesti tulee varmistaa, ettei hän ole joutunut kokemaan seksuaalista kaltoinkohtelua, vaikka oire voi johtua hyvin monesta muustakin ahdistavasta asiasta.
Yleensä unnutus on lapsen leikkiä ja iloa omasta kehostaan, ja täysin normaali ilmiö. Aikuisten kannattaa opetella suhtautumaan siihen hötkyilemättä ja samalla tavalla kuin muuhunkin tapakasvatukseen - joitaikin asioita on sopivaa tehdä julkisesti ja toisia vain omassa rauhassa.