Yhtenä pääpolkuna tässä hankkeessa on ns. draamaMoMo eli vuorovaikutuksen ja ryhmäprosessien kehittäminen draamaa työkaluna käyttäen. Tavoitteena on toteuttaa tätä kolmessa tasossa: vanhempien kanssa vanhempainillan muodossa, henkilökunnan koulutuksen muodossa ja oppilastyöskentelyn muodossa. Tähän mennessä olemme ehtineet seuraavaa:

Syksyllä 17.9. aloitimme vanhempainillan merkeissä. Minulla on illasta tunnin osuus, jona aikana en juurikaan teoriaa puhunut, vaan pistin vanhemmat leikkimään :D. Paikalla oli mahtavan paljon huoltajia ja ruokalan tila meinasikin loppua kesken. Teimme yhdessä harjoitukset sanaketju, peukkuväittämät ja jono. Lisäksi muutaman rohkean huoltajan voimin demosimme tunneseinä -harjoituksen. Toki kerroin myös hankkeesta, sen tavoitteista ja käytännön toteutuksesta. Vanhempainillan kaava noudatteli aika pitkälti tavallisen draamatunnin kaavaa; harjoitellaan ja sitten keskustellaan siitä mitä opitaan ja miksi.

8.1. ja 25.2. oli sitten oppilaille ja henkilökunnalle suunnatut draama-päivät. Molemmilla kerroilla ensin työskentelin seiskaluokkalaisten kanssa ja sitten iltapäivällä koulun aikuisten kanssa. Draamatuntien rakenne noudattaa tiettyä kaavaa, jonka oppilaatkin samalla oppivat. Ensimmäisellä kerralla tehdään aluksi draamasopimus eli säännöt toiminnalle:
1) Kaikki leikkivät/työskentelevät kaikkien kanssa
2) En loukkaa toista, jokaisen pitää saada tulla tänne juuri sellaisena kuin on
3) Annan työskentelyrauhan
Selitän aina kunkin kohdan, mitä se käytännössä tarkottaa ja annan "draamallisia esimerkkejä". Sitten yleensä esittäydytään ja katsellaan peukulla kuulumisia, jonka jälkeen leikitään joku lämmittelyleikki. Lämmittelyleikitkin tähtäävät kaikkien kanssa yhteiseen tekemiseen. Varsinaisia leikkejä ja harjoituksia ehtii yhdessä oppitunnissa 2-3 ja kaksoistunnissa sitten tietysti tuplasti enemmän riippuen ryhmän koosta ja aktiivisuudesta. Kuitenkin aina tärkeintä on keskustella leikin jälkeen ryhmän kanssa, että mitä tässä opetellaan ja miksi, jotta oppilaatkin ymmärtävät leikin tai harjoituksen tavoitteet ja merkityksen. Tunnin lopuksi vielä on aina yhteinen lopetus, jossa joko katsellaan fiilikset peukulla tai jutellaan vielä mikä oli kivaa ja mitä opittiin. Viimeiseksi kiitetään. Tapanani on antaa aplodit aina onnistuneen leikin jälkeen :). Puhun myös yläkouluikäisille tarkoituksella leikistä, ja sen merkityksestä. Draamassahan harjoitellaan ja opetellaan asioista itse kokeilemalla ja tekemällä. Seiskojen kanssa kahdella kerralla ehdittiin aika paljon, ja tässä muistutukseksi vielä kaikki harjoitukset:
- peukkuväittämät
- vieruskaverin esittely (nimi ja mistä tykkää)
- sanaketju
- jono
- tunnustuksia (eli musa ja sen loppuessa haastattelukysymys)
- ritaritaistelu
- ruletti (kysymykset ja 1-2-3)
- kosketa sitä, joka...
- tilannevalokuvat reploilla
- omat kortit eli valittiin kuvakortti, jonka avulla kerrottiin tarina itsestä parille ja pari kertoi sen sitten koko ryhmälle

Henkilökunnan koulutuksissa pääpaino on vuorovaikutuksen tutkimisessa, sen eri osa-alueiden kehittämisessä sekä ylipäätään toisen kohtaamisessa. Valitsen koulutuksen harjoitukset kuitenkin niin, että suurin osa niistä on suoraan luokkaan vietävissä. Rautavaaralla on mukava ja hyvän yhteishengen omaava porukka, joka todella hienosti lähti draaman maailmaan mukaan. Kahdella koulutuskerralla ehdimme seuraavat harjoitukset:
- parikeskustelu (mitä hyvää, mihin muutos)
- positiivisten tunteiden lista
- asentodemo tuoleilla
- katseet kiertää
- lumipallosota
- näennäinen kuunteleminen
- kosketa sitä, joka...
- roolinelikenttä 
- Boal-kättely (aina toinen käsi kiinni toisessa ihmisessä)
- ruletti (haastattelukysymykset + 1-2-3)
- oma kortti ja tarina
- tyrmäys ja hyväksyntä
- patsaat ja valokuvat
- minä muistan

Keväälle oli sovittuja käyntejä vielä kolme, mutta tänä poikkeustila ja korona vähän sotki kuvioita... Hankkeessa tavoitteena on luoda jokaiselle hankekoululle oma pysyvä malli vuorovaikutustaitojen opettamiseen, ja tätä lähdemme myös Rautavaaran koulun kohdalla seuraavaksi pohtimaan; vaikka etänä ;)... Katsotaan, miten työ saadaan syksyllä jatkumaan!

Ajatuksiaan kirjasi 2.4.2020 draamakasvattaja Johanna Hopia