Kaksi kivaa käyntiä on nyt takana ja alkuun pääsimme seiskojen ja kuutosten kanssa. Molemmilla kerroilla harjoittelimme tunne- ja vuorovaikutustaitoja draamaa työkaluna käyttäen. Draamatuntien rakenne noudattaa tiettyä kaavaa, jonka oppilaatkin samalla oppivat. Ensimmäisellä kerralla tehdään aluksi draamasopimus eli säännöt toiminnalle:
1) Kaikki leikkivät kaikkien kanssa
2) En loukkaa toista, jokaisen pitää saada tulla tänne juuri sellaisena kuin on
3) Annan työskentelyrauhan

Selitän aina kunkin kohdan, mitä se käytännössä tarkottaa ja annan "draamallisia esimerkkejä". Sitten yleensä esittäydytään ja katsellaan peukulla kuulumisia, jonka jälkeen leikitään joku lämmittelyleikki. Lämmittelyleikitkin tähtäävät kaikkien kanssa yhteiseen tekemiseen. Varsinaisia leikkejä ja harjoituksia ehtii yhdessä oppitunnissa 2-3 ja kaksoistunnissa sitten tietysti tuplasti enemmän riippuen ryhmän koosta ja aktiivisuudesta. Kuitenkin aina tärkeintä on keskustella leikin jälkeen ryhmän kanssa, että mitä tässä opetellaan ja miksi, jotta oppilaatkin oppivat ymmärtämään leikin tavoitteet ja merkityksen. Puhun isommillekin oppilaille ihan suoraan leikkimisestä, vaikka se heistä lapselliselle saattaa tuntuakin. Leikin ja draaman voima piilee ylipäätään siinä, että saa itse kokeilemalla ja tekemällä opetella uusia asioita, joskus jopa roolissa, jolloin aiheen voi etäännyttää itsestään. Tunnin lopuksi vielä on aina yhteinen lopetus, jossa joko katsellaan fiilikset peukulla tai jutellaan vielä mikä oli kivaa ja mitä opittiin. Viimeiseksi kiitetään. Tapanani on antaa aplodit aina onnistuneen leikin jälkeen :). Seiskat ja kuutoset lähtivät ihan mahtavasti toimintaan mukaan! Tässäpä vielä muistutukseksi, mitä harjoituksia näillä kahdella kerralla tehtiin:
- vieruskaverin esittely (nimi + mistä tykkää)
- 1-2-3
- sanaketju
- jono
- tunnustuksia (musa + pysähtyessä kysymykset)
- tunneseinä 
- pupu, porkkana, pyssy
- ruletti
- pantomiimi & valehtelija. 

Tavoitteena toiminnassa on se, että opettaja oppii draamasta samalla kun osallistuu ja/tai seuraa mukana, ja tällöin työtavat saataisiin siirrettyä hankekoululle. Pielaveden koululla opettajat ovatkin kivasti olleet mukana tunneilla joko tarkkkailemassa omaa ryhmää tai osallistumalla itsekin leikkiin: tekemällä oppii! Jotta hankkeesta olisi pitempiaikainen hyöty, on tavoitteena saada vuorovaikutustaitojen opettelu osaksi koulun arkea pysyvästi. Tänä keväänä rupeamme seuraavaksi miettimään tätä, miten hanke parhaiten auttaa ja palvelee heitä. Korona-virus vaan meinaa nyt sotkea suunnitelmat, mutta varmasti jotain keksitään etäyhteyksien avulla ainakin :). Toivottavasti pääsemme sitten ensi syksynä palaamaan vielä henkilökunnan koulutuksen ja muutaman lisätunnin merkeissä.

Ajatuksiaan kirjoitti 3.4.2020 draamakasvattaja Johanna Hopia