MUINAISUSKOSTA KRISTINUSKOON

Suomessa elettiin esihistoriallista aikaa.

• Kirjoitustaitoa ei tunnettu, lähteet lähinnä arkeologisia.
• Viikinkiajalla 700-1000 -luvulla ei ollut valtakuntia nykyisen Suomen alueella.
• Eniten asutusta Varsinais-Suomen ja Hämeen alueilla, mutta myös Karjalassa.
• Asuttiin vesistöjen äärellä.
• Oma perhe ja kylä tärkeitä; viljeltiin maata, metsästettiin ja kalastettiin
• Karhu ja hirvi tärkeimmät riistaeläimet.
• Peijaiset eli juhla karhun kaatamisen kunniaksi
• Pyyntivälineinä jouset, ansalangat, loukot ja pyyntikuopat
• Pyydettiin oravia, kärppiä, hylkeitä, kettuja ja muita turkiseläimiä varsinkin kevättalvella, kun turkit olivat tuuheita ja liikuttiin hiihtämällä
• vaihtokauppaa; aseet, suola, työkalut

MUINAISUSKONTO

• maalla, metsällä ja vedellä omat jumalansa
• sään ja sadon jumala Ukko, metsänjumala Tapio ja vedenjumala Ahti
• Uskottiin haltijoihin ja tonttuihin; niitä lahjottiin
• lahjoja myös vainajille; hautoihin työkaluja, koruja ja aseita, joita vainaja tarvitsi kuoleman jälkeisessä elämässä

SAAMELAISET

• Asuivat todennäköisesti koko Suomen alueella.
• Olivat liikkuvaa elämää viettäviä metsästäjiä, joilla oma kieli ja uskomukset.
• Kesyttivät tunturipeuran – poronhoitajia

KRISTINUSKO

• Todennäköisesti Suomeen ruotsalaisten kauppiaiden mukana, mutta myös idästä vaikutteita.
• todisteena ristiriipuksia hautalöytöinä

PELTOVILJELY JA KASKENPOLTTO

• Asutus jo viikinkiaikana keskittyi alueille, joilla peltoviljely onnistui parhaiten.
• Keskiajalla peltoviljely yleistyi, seurauksena väkiluvun kasvua.
• Yhä useammat asuivat maatalojen muodostamissa kylissä.
• Tärkeimmät viljelykasvit ohra ja ruis, joista leipää ja puuroa.
• Syrjäseuduilla ihmiset asuivat etäällä toisistaan ja harjoittivat kaskiviljelyä ja metsästystä.
• Asuintaloissa = savupirteissä yleensä yksi huone, jossa suuri uuni.
• Kylässä vähintään navetta ja lato, isoissa kylissä myös talli, lampola, sikala, sepänpaja ja aittoja.
• Rakennusten keskellä aukio, jolla kyläläiset kokoontuivat, tulipalovaaran vuoksi riihin ja sauna kauempana muista rakennuksista.

SARKAVILJELY: pellot oli jaettu kaistaleisiin eli sarkoihin, jotka oli jaettu kylän talojen kesken.

• Rikkailla enemmän sarkoja kuin köyhillä.
• Kyläläiset tekivät yhteistyötä, sillä sarkoihin jaetuilla pelloilla piti viljellä samaa kasvia ja tehdä työvaiheet yhdessä.
• Koska viljelyolot vaikeat; kaskivuoroviljelyä harrastettiin eli peltoa viljeltiin vain joka toinen vuosi, jonka vuoksi pienet sadot ja viljelymaata tarvittiin paljon.

KASKIVILJELY: Ensin kaadettiin metsä ja poltettiin metsä. Tuhkasta ravinteita, sitten kylvettiin ruista, ohraa ja naurista.

• Muutaman vuoden ajan runsas sato. Sitten siirryttiin uudelle alueelle.
• Vaati paljon työtä ja metsää, jonka vuoksi talot sijaitsivat kaukana toisistaa. Sen vuoksi Itä-Suomessa ei ollut tiiviitä kyliä ja ihmisiä asui siellä vähemmän kuin lännessä.

 RUOKA

• Viljeltiin ruista ja ohraa, joista puuroa ja leipää.
• keitot yleisiä ruokia
• Tärkein kotieläin oli lehmä, josta maitoa ja lantaa peltojen lannoitteeksi.
• Ruokaa säilöttiin savustamalla, kuivaamalla ja suolaamalla.
• Talvella nähtiin usein nälkää.
• Keskiajan kristillisen tavan mukaan perjantaisin syötiin kalaa, pääsiäistä edelsi 40 päivän paasto, jolloin ei saanut syödä lihaa. Ennen paastoa juhlittiin paastoon laskeutumista eli laskiaista, jolloin tarjolla oli rasvaista ruokaa.

JUHLAT

• Pyhimysten juhlapäivät, kirkolliset pyhäpäivät ja sadonkorjuujuhlat
• kevät- ja syysmarkkinat

KUOLEMA

• Koko ajan läsnä keskiajan ihmisten elämässä.
• Tartuntatauti tai huono sato saattoi yllättäen päättää kenen tahansa kanssa elämän.
• Taudit uhkasivat erityisesti pieniä lapsia, joilla ei ollut vastustuskykyä.
• Keskimääräinen elinikä alhainen, vanhuksia vähän.
• Elämän arvaamattomuus johti siihen, että elämästä haluttiin nauttia.