Lainsäädäntö määrittää vähimmäissuojan

Suomen työlainsäädäntö perustuu pakottavan oikeuden käsitteeseen. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että lakeja on ensisijaisesti noudatettava ja että lait määrittävät niin sanotun vähimmäissuojan. Lait sisältävät määräyksensä siitä, mistä asioista työnantaja ja työntekijä voivat sopia toisin tai mistä asioista voidaan sopia toisin työehtosopimuksella tai paikallisella sopimuksella. Työlainsäädäntöön kuuluu useita eri lakeja, asetuksia ja valtioneuvoston päätöksiä.

Yrityksissä on käytössä omia ohjeita, pelisääntöjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka kaikki vaikauttavat siihen, miten yksittäistä työntekijää on työsuhteessa kohdeltava.

Lisäksi työehtosopimukset ja työsopimukset määräävät keskeisistä ehdoista kuten palkasta, työtehtävistä ja työajoista.

(Huhta H-R, 2017)