Joulukuusi

Joulun aikaan koteja koristellaan monin eri tavoin. On havuköynnöstä, kranssia, kynttilää ja sähköistä valosarjaa. Tunnetuin ja suosituin joulutunnelman luoja suomalaisissa kodeissa on joulukuusi.

Havupuita on muinaisina aikoina pidetty ikuisen elämän vertauskuvina muun muassa Egyptissä ja Kiinassa. Euroopassa pakanoiden keskuudessa puiden palvonta oli yleistä. Se jatkui kristinuskon valloitusten jälkeenkin, ja jouluna puun kunnioittamisen perinne sekoittuu uskonnollisiin perinteisiin.

Jo 1500-luvun Saksassa huoneita koristeltiin joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksista tehtiin yhä suurempia kimppuja, kunnes kimput korvattiin kokonaisilla kuusilla tai kuusenlatvoilla. Kuusi oli usein koristeltu punaisin omenin. Myös kullattuja pähkinöitä ja leivonnaisia saatettiin käyttää. Myöhemmin keksittiin valmistaa erilaisia lasipalloja ja kulta- ja hopealamenauhoja.

Suomalaisiin koteihin joulukuusi saapui 1900-luvun alussa, ensin kaupunkeihin ja sitten maaseudulle. Metsäntuoksuinen kuusi kelpasi aluksi sellaisenaan, mutta vähän kerrassaan sitä alettiin koristella. Sata vuotta sitten kuusenkoristeina käytettiin omenia, leivonnaisia, konvehteja ja muita pikku herkkuja. Latvatähtikin oli. Myöhemmin koristeiksi tehtiin paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Lippunauhat olivat suosittuja varsinkin suomen kielen aseman voimistuessa ja tietenkin Suomen itsenäistymisen aikaan. Perinteiset olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alussa. Olkea oli helposti saatavilla, ja sen käsittely oli tuttua. 1920- ja 1930-luvuilla varakkaimmissa perheissä oli jo ulkomailta tuotuja lasisia palloja koristeina. Sotavuosina koristeita, kuten paperipalloja ja karkkeja, tehtiin saatavilla olleista aineista. 1950-luvulla tulivat sähkökynttilät.

Kynttilät

Joulun suosituin valonlähde on kynttilä. Kynttilöitä käyttivät juhlavalaistuksena jo antiikin roomalaiset. Heidän käyttämänsä kynttilät oli valmistettu mehiläisvahasta. Melkein tuhat vuotta (1100-luvulta asti) käytössä olivat kastetut talikynttilät, joiden sydämenä oli pellavaa tai puuvillaa. Vasta 1870-luvulla tulivat steariini- ja parafiinikynttilät helposti valuvien talikynttilöiden tilalle. Kastamisen lisäksi kynttilöitä valmistettiin valamalla. Talonpoikaistaloissa kynttilä kuului vielä pari vuosisataa sitten ehdottomasti vain juhlaan, tavallisimmin jouluun, ja arkena valaistiin päreen avulla.

Lahjat

Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan, mutta nykyaikainen lahjatapa saavutti Skandinavian melko myöhään, vasta 1700-luvulla. Perhepiirissä lahjoja alettiin ensin antaa kartanoissa ja pappiloissa, ja niistä tapa levisi talonpoikaiskulttuuriin. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta 1900-luvun alussa lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Oppilaat keskustelevat lahjojen antamisesta. Ryhmässä pohditaan, mikä on tarpeeksi ja voiko lahjoja mahdollisesti saada liikaa. Lahjatoiveistakin voi puhua. Opettaja kertoo erilaisista lahjaperinteistä.

Joulupukki ja tontut

Nykyinen joulupukki on yhdistelmä monesta satuolennosta. Kristillisessä perinteessä pukin esikuvana oli Pyhä Nikolaus, merimiesten ja lasten suojelija. Saksan joulupukki on Weihnachtsmann ja Englannin Father Christmas. Myös amerikkalaisen valkopartaisen ja punalakkisen joulupukin Santa Clausin esikuvana oli Pyhä Nikolaus. Monissa maissa pukit tulevat taloihin yöllä savupiipun kautta ja jättävät lahjat takan reunalla roikkuviin sukkiin. 

Joulutonttujen alkuperästä on monta erilaista tarinaa. Yhdessä selityksessä joulumuori panee muutaman kävyn rautapataan ja lausuu taikasanat. Seuraavana päivänä padasta hyppää lauma tonttuja. Joulutontut voivat myös tulla vuoren uumenista tai syntyä lumihiutaleista tai revontulten ja pohjoistuulen kohtaamisesta tunturin kupeessa. Yksi selitys on se, että joulutontut ovatkin haltijatonttujen jälkeläisiä.

Keskutellaan joulupukista: onko hän oikeasti olemassa ja asuuko hän Korvatunturilla? Ovatko tontut Joulupukin lapsia vai apureita?

Jouluruoat

Jouluna syötiin jo 1800-luvulla paremmin ja runsaammin kuin arkena. Vanhan perinteen mukaan jouluna pitää mässäillä mielin määrin, jotta seuraavan vuoden sadosta tulisi runsas.

Joulupäivän ruokia oli monenlaisia, mutta yleistä koko maassa oli lihan tarjoilu kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana on ollut joko nautaa, lammasta tai sikaa.

Jouluateriaan kuuluu suomalaisissa kodeissa useimmiten joulukinkku. Kalkkuna on tullut suomalaiseen joulupöytään Yhdysvalloista.

Rosollin valmistuksessa käytetään punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.

Viime vuosisadan alkupuolella maito oli talvella erityisherkku. Yksipuolisella ruokinnalla pidetyt lehmät eivät lypsäneet talvella. Siksi olut oli joulujuomana yleisin. Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne.

Hapattamista käytettiin kalan säilömisessä apuna. Nykyinen graavi lohi (gravad lax) - nimitys on muistona haudatusta hapanlohesta.

Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana. Maksalaatikko on yksi Suomen vanhimmista ruoista.

Vaikka mässäily on perinteisesti jouluna ollut miltei velvollisuus, makeat jälkiruoat ovat tulleet tavallisen kansan pöytään melko myöhään.

Maitoon keitetty valkoinen riisipuuro oli ennen vanhaan todella suuri herkku. Nykyisin riisipuuroon piilotetaan manteli. Mantelin löytäjä saavuttaa onnea ja menestystä seuraavana vuonna.

Mietitään yhdessä, mitä kaikkea kodeissa joulun aikaan syödään. Ideat kootaan ja luodaan katsaus perinteeseen. Onko joillakin kotona ihan omia jouluherkkuja, sellaisia, joita ei yleisesti jouluna syödä?

Joululaulut

Onko oppilailla omia suosikkijoululauluja?

Uusi vuosi

Vuoden vaihtumisen juhla on ollut kaikkien kansojen keskuudessa uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Myös hyville ystäville on ollut tapana antaa vuoden vaihtumisen aikaan lahjoja. Näin tekivät myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa, he vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Tapa on siirtynyt sellaisenaan jouluun. 

Tekstit:https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotini