Vko 40

Sunnuntai-iltana teimme tuttavuutta majoittajaperheeseen yhteisen illallisen merkeissä. Maanantai oli sunnuntain tavoin uuden ja jännittävän kokemisen päivä, kun koulu alkoi. Ensimmäinen koulupäivä olikin todella hämmentävä. Koulu oli valtava ja sokkeloinen, ja lukuisista portaikoista ja ovista päädyimme aina vain uuteen identtiseen käytävään. Näimme myös näytelmän holokaustista selviytyneestä juutalaisesta. Loppupäivästä meidät heitettiinkin esittelyiden ja muiden jälkeen mukaan oppitunneille. En tiennyt mitään koulun käytäntöjä, joten olin aika hukassa. Lisäksi opettajat puhuivat niin nopeasti, etten ymmärtänyt juuri mitään. Koulun jälkeen olin aivan tolkuttoman väsynyt.  

Koulu on lähtenyt sujumaan Ruotsissa. Olen edelleen suurimman osan ajasta pihalla kaikesta kielen ja muun suhteen, sillä kieli ei ole samanlaista kuin suomenruotsi. Päivät ovat olleet aika samanlaisia, tavallisia arkipäiviä, mutta niihin on mahtunut paljon hämmennystä. Joudun pyytämään ihmisiä usein toistamaan asiansa ja se turhauttaa, mutta ehkä tämä tästä. Monet opettajat ovat kuitenkin hyvin ymmärtäväisiä ja heille riittää, että teen parhaani ja yritän selvitä koulutehtävistä. Olen oppinut paljon uutta sanastoa oppitunneilla. Usein kun en ymmärrä, luokkalaiset tai opettajat selittävät sanat helpompia termejä käyttäen. Lisäksi olen leikkinyt paljon perheen lasten kanssa, ja leikkien kautta opin heiltä myös paljon uusia sanoja. Usein pitää kuitenkin arvailla, mitä he tarkoittavat ja käyttää kiertoilmaisuja, koska lapset puhuvat vain ruotsia. Toisaalta se on hyvä, niin ei voi aina turvautua englantiin, vaan joutuu oikeasti pysymään ruotsinkielisissä sanoissa. Ensimmäinen kouluviikko on kuitenkin ollut hyvin hämmentävä ja lähinnä totuttelemista uuteen.

Viikonloppu oli loistava! Kävimme majoittajaperheen kanssa Norrbottenin rykmentissä katsomassa armeijan avoimien ovien päivän tapahtumia ja näimme hienon esityksen. Lisäksi täällä näkyi upeita revontulia, näin niitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Menimme yöllä Mariellen ja Leon kanssa katsomaan ja kuvaamaan revontulia, ja näimme tähdenlennonkin. Lisäksi olen todella paljon leikkinyt 5-vuotiaan Glimin kanssa, joka tulee nykyisin hakemaan minut huoneestani leikkimään kanssaan. Myös pieni Vanessa alkaa vihdoin luopua ujostuksestaan ja on tullut mukaan leikkiin. 

Vko 41 

Olen huomannut, että koulussa tehdään paljon ryhmätöitä, oikeastaan lähes joka kurssilla. Loppujen lopuksi opettajat luennoivat todella vähän juuri mistään aiheesta, vaan antavat ohjeet ryhmätöihin, joita tehdään lähes joka tunnilla varta vasten tehdyissä opiskelijaryhmissä. Tämä on minulle ollut hieman hankalaa, sillä en ymmärrä välttämättä juuri mitään tehtävissä käytettävästä sanastosta. Toisaalta muut opiskelijat pystyvät auttamaan selittämällä sanoja. Lisäksi välitunnit ovat todella pitkiä, ja tunnit keskenään eri pituisia. Näin ollen koulupäivät 16.35 asti eivät ole epätavallisia. 

Loppuviikko menikin kotona sairastaessa. Sunnuntaina mentiin kirkkokonserttiin Överluleå kyrkaan. Se oli hieno ja kuultiin kuorolaulua myös latinaksi. Samalla oli kiva päästä ihmisten ilmoille ensimmäistä kertaa sitten tiistain. Jos jotain tästäkin opittiin, niin se, ettei sairastaminen ole kivaa ulkomailla. Harmitti, kun joutui jättämään koulua välistä sen takia. Viikonloppuna näkyi myös upeat revontulet koko taivaalla.  

Vko 42

Kolmas viikko lähti käyntiin vähän edellistä paremmin. Flunssa alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ja olen päässyt palaamaan kouluun. Maanantai oli todella mielenkiintoinen päivä koulussa, sillä pääsin osallistumaan paikalliselle saksan tunnille. Oli hauskaa päästä palauttamaan mieleen saksan kielen juttuja useamman vuoden tauon jälkeen, minkä lisäksi saksan ryhmä oli tosi mukava. Illalla leikittiin taas perheen lasten Glimin ja Vanessan kanssa. Arki on suurimmilta osin lähtenyt luistamaan vähän paremmin alkuhämmennyksen jälkeen, eikä ruotsin kielen käyttämisessäkään ole enää sen suurempia haasteita. Kynnys sen puhumiseen on alentunut huomattavasti. 

Koulussa menee hyvin. Joka päivä oppii jotain uutta ja pääsee paremmin mukaan koulunkäyntiin. Pitkät koulupäivät ovat kyllä melko raskaita, mutta niistäkin selvitään. Lisäksi perheessä menee todella hyvin, ja rutiinit alkavat olla kunnolla selvillä. 

Viikonloppuna vietettiin Elinan kanssa päivä Luulajassa kierrellen. Oli kiva päästä näkemään vähän isompaakin kaupunkia kuin Boden ja saada pientä viikonlopputekemistä. 

Vko 43 

Nyt on viimeinen kouluviikko ennen syyslomaa. Keskiviikkona koulussa oli normaalista poikkeava päivä, kun tavallisen lukujärjestyksen sijasta edettiin erillisen aikataulun mukaan. Aiheena oli maanpuolustus ja kriisitilanteisiin varautuminen, joista tehtiin ryhmätöitä ja kuultiin Ruotsin Puolustusvoimien luentoa. Perjantaina sen sijaan oli Halloween-päivä, ja katsottiin Ekonomiprogrammetin luokkien kanssa Halloween elokuvaa päivän ensimmäisten tuntien sijasta. Viimeiset tunnit vietettiin opiskellen Halloween-teemalla. Perjantaina myös päästiin tutustumaan host-perheen toiseen poikaan Petteriin, joka tuli Tukholmasta Bodeniin. Lauantaina lähdettiinkin koko perheen voimin Ruotsin Lappiin syyslomareissuun. 

Vko 44 

Tämä viikko oli syyslomaviikko, hyvin tapahtumarikas sellainen. Tiistaina tultiin mökiltä Arjeplogista ja keskiviikkona vietettiin päivä kotona. Arjeplogissa mökillä vietettiin majoittajaperheen kanssa aikaa yhdessä, katsottiin elokuvia, laitettiin Elinan kanssa suomalaista ruokaa ja ulkoiltiin. Käytiin yhdessä museossa, kahvilla ja ostoksilla.  

Torstaina lähdettiin majoittajaperheen kanssa Luulajaan ostosreissulle, perjantaina puolestaan Haaparantaan ja Tornioon. Käytiin yhdessä syömässä ja kierrettiin kaupunkeja. Viikonloppu vietettiin kotona rentoutuen vielä ennen uutta kouluviikkoa. 

Vko 45

On vaikeaa uskoa, että tämä on toisiksi viimeinen kouluviikko täällä ja jo ensi viikolla suunnataan kohti Suomea. Aika on mennyt todella nopeasti. Alkuviikko meni normaalisti koulussa, keskiviikkona saatiin Elinan kanssa mahdollisuus lähteä tutustumisreissulle Uumajan yliopistoon ja tartuttiin tilaisuuteen. Uumajassa päästiin tutustumaan erilaisiin meitä kiinnostaviin aloihin ja juttelemaan paikallisten yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Lisäksi käytiin kuuntelemassa luentoa yliopisto-opinnoista ulkomailla, mikä olikin hyvin mielenkiintoista. 

Toisiksi viimeinen viikko on hurahtanut nopeasti. Toisaalta harmittaa lähteä pian kotiin, kun täällä on mennyt niin hyvin ja olen viihtynyt loistavasti. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen taas kotiin näkemään omaa perhettä ja kavereita. Olisin aiemman vaihtokokemuksen perusteella ajatellut, että koti-ikävä olisi iskenyt täällä heti alkuun, mutta sitä vaihetta ei oikein koskaan tullut. Tuntuu, että pieni koti-ikävä on alkanut tulemaan vasta nyt, kun kotiinlähtö lähestyy. Kuitenkin hirvittää ajatus siitä, että pitää sanoa heipat majoittajaperheelle ja muille ihmisille täällä. 

Vko 46 

Viimeinen viikko Ruotsissa on lähtenyt käyntiin. Koulussa tuntuu vähän hassulta, kun aloitetaan uusia projekteja ja puhutaan ensi viikosta, mutta samalla tietää, ettei olekaan ensi viikolla täällä, vaan Suomessa. Toisaalta Suomeen lähteminen hirvittää, toisaalta sitä ei malta odottaa. Nyt ei auta kuin nauttia viimeisistä Ruotsi-päivistä. 

Maanantaina päästiin koulussa väittelemään englannin ja yhteiskuntaopin kurssien yhteisprojektina. Onneksi väittely oli englanniksi, niin pysyin siitä paremmin perillä kuin olisin pysynyt, jos se olisi ollut ruotsiksi. Tiistaina sen sijaan lähdettiin luokan kanssa käymään Luulajassa käräjäoikeudenkäynnissä osana juridiikan kurssin ohjelmaa. Reissu oli tosi mielenkiintoinen ja olisi ollut kiva kuulla tapauksesta lisää, mutta tiukan aikataulun vuoksi ei ehditty kuulla oikeudenkäynnistä kuin alku. Torstaina sen sijaan päästiin Elinan kanssa vierailulle Luulajan yliopistoon, jossa päästiin kuulemaan paljon mielenkiintoisista aloista ja luennoista.  

Loppuviikosta alkoikin viimeisten pyykkien pesu ja stressaava pakkaaminen. Jollain pyhällä hengellä laukut saatiin kuitenkin lopulta pakattua. Oli haikeaa jättää hyvästit majoittajaperheelle, etenkin lapsille Glimille ja Vanessalle, jotka sanoivat jäävänsä kaipaamaan meidän yhteisiä leikkejä. Viimeiset päivät piti muistaa nauttia ihan joka sekunnista perheen kanssa vielä kun voi. Kotiin tuleminen tuntui kummalliselta, mutta samalla ihan kiva tulla taas kotiin. Olipa hieno reissu!