Vaihtokokemukseni oli mielenkiintoinen, hauska ja opettavainen. Sen aikana sai todellakin kokea espanjalaisen kulttuurin ja elämäntyylin. Huomasin tietenkin paljon eroja tottumaani elämään Suomessa!

Ensimmäisenä eroavaisuutena tulee heti mieleen ihmiset ja sosiaalisuus. Ihmiset Espanjassa olivat paljon ulospäinsuuntautuneenpia kuin kotopuolessa. Sain heti kulttuurierosta tuntua, kun isäntäperhe toivotti minut tervetulleeksi espanjalaisille tyypillisillä poskisuudelmilla. Fyysiseen kosketukseen suhtaudutaan Espanjassa tosi eri tavalla: se on paljon normaalimpaa kuin meillä. Espanjalainen saattaa laittaa käden olkapäälle puhuessaan sinulle tai halata hyvästellessään, vaikka näkisitte toisenne uudestaan jo seuraavana päivänä. Suomessa kun kohtaa puolitutun kaupungilla, muuttuvat kengänkärjet yllättävän kiinnostaviksi ja saattaa kävelysuunta hieman muuttua. Castallan kylässä lähes kaikki tunsivat toisensa ja kylillä moikkailtiin kaikkia vastaantulijoita ja saatettiin jutella pitkäänkin, myös tuntemattomien kanssa, mitä pidin hyvinkin outona.

Espanjalaisten arkirytmi erosi valtavasti ja sanoisin että en kolmen viikon vaihdon aikana tottunut siihen täysin. Kouluruoan puutteen takia lounas syötiin koulusta kotiin saavuttua klo 14.00–16.00 välillä, välipala 19.00–20.00 ja illallinen vasta 22.00–00.00! Illallisen ajoitus oli mielestäni hieman järkyttävä varsinkin alkuun, kun itse kotona käyn noihin aikoihin nukkumaan. Unirytmini siis kärsi hieman. Espanjalaisessa kodissa minut yllätti se, että ulkokenkiä pidetään jalassa sisällä.

Vaihtokoulumme IES Enric Valor oli mielenkiintoinen! Koulussa oppilaat olivat iältään 12–18-vuotiaita. Vietin oppitunnit Suomen yhdeksäsluokkalaisia vastaavien oppilaiden kanssa, koska halusin samalle luokalle hostini kanssa. Tietyllä tavalla opiskelu ja meininki tuntuivat paluulta yläasteelle. Joitakin eroja osasin odottaa, esimerkiksi ilmaisen kouluruoan puuttuminen ei tullut yllätyksenä vaan kouluun otettiin omat eväät ja että tunnit kestivät 45 minuuttia. Yllätyksenä tuli, että kuvataiteeseen piti hankkia itse omat materiaalit, välitunteja ei ollut kuin vain yksi puolituntinen ruokatunti ja muuten vain siirryimme tunnilta suoraan toiselle. Oppilaat pitivät tunneilla paikoittain aika kovaakin ääntä. Kun opettaja kysyi jotain, saattoi viittaamatta tulla useita vastauksia, sillä kaikki puhuivat toistensa päälle. Vastaanotto koulussa oli lämmin erityisesti oppilailta. He kyselivät paljon Suomesta ja siitä, viihdymmekö Castallassa.

Minulle, tulevalle evankelisluterilaisen uskonnon kirjoittajalle ja muutenkin uskonnoista kiinnostuneelle, reissuun lisäsi mielenkiintoa se, että ajankohta osui juuri pääsiäisen kohdalle! Espanja, katolisena maana, juhlii pääsiäistä hyvin eri tavalla kuin mihin meillä on totuttu. Pitkänä perjantaina sekä pääsiäissunnuntaina pidettiin kulkueet, joissa kuljetettiin mukana useita suuria patsaita. Kulkueet patsaineen olivat todella näyttäviä. Myöskään mämmiä ei pääsiäispöydästä löytynyt vaan espanjalainen pääsiäisherkku oli kakku nimeltä Mona, joka ei itselleni oikein maistunut. Katolinen pääsiäinen oli mielestäni todella kiva kokemus!

Kaikista kulttuurieroista ja pienistä shokeista huolimatta tunsin oloni hyvin kotoisaksi. Erityiset kehut saavat ihana isäntäperhe ja vaihtopari, jotka ottivat minut lämpimästi vastaan, näyttivät espanjalaista vieraanvaraisuutta ja mahdollistivat mahtavan vaihtokokemuksen.