Vastoinkäymiset vahvistavat
Kirjoittanut: APKN
”Jalompaa onko vaiti ottaa vastaan pahansuovan onnen turmannuolet vai aseella selvän tehdä murheistaan, lopettaa ne kerta kaikkiaan?” kysyy William Shakespearen Hamlet kuuluisassa monologissaan jo noin vuonna 1600. Niin, olisiko helpointa vain päästää itsensä päiviltä asioiden mennessä päin sitä kuuluisaa tummaa suomalaista mäntyä? Onko Hamlet oikeassa? Ehkä, mutta onko kuolema kuitenkaan vain levollista unta? Voihan se olla myös ikuista tuskaa, pimeyttä ja kaikkien läheisten ja ystävien kaipuuta. Sitä ei tiedä Hamlet emmekä me.
Kun sattuu, sattuu niin paljon, että ei vain jaksa. Ei jaksa nousta sängystä, ei jaksa siivota huonetta, ei jaksa lähteä kouluun, ei vain jaksa, ei sitten millään. Äiti tulee huoneeseen raivoissaan: ”Kello on jo tasan, nouse ylös tai myöhästyt taas! Etkö ole vieläkään siivonnut?” Riittämättömyyden tunne lävistää kehon. ”Enkö riitä, enkö edes omalle äidilleni?” mietin itku kurkussa Shakespearen sanoja: ”Kuolla, nukkua, vain nukkua ja kenties nähdä unta?”
Monilla meistä nuorista on vaikeaa elämässämme monista eri syistä. Usein tarvitsisimme ymmärtäväisyyttä tai edes jotakin muuta kuin sanat: ”Tee noin!”, ”Olet laiska!” tai ”Mene töihin!”. Usein tekemättä jättäminen tai vastaavat asiat johtuvat siitä, että kaikki ei ole hyvin. Tässä esimerkki siitä, miten asian voisi ilmaista hieman rakentavammin: ”Hei Eemil. Onko sulla kaikki hyvin, ku sulla on vähä meinannu kodin askareet jäädä hoitamatta?” Tällaisessa tilanteessa olisi helppo kertoa, että kaikki ei välttämättä ole hyvin tai saisi ainakin semmoisen olon, että tunteillani on väliä, ei vain kotitöillä.
Vaikeista ajoista pääsee yli. Kaikilla meillä on elämässämme vaikeita asioita ja aikoja, mutta meillä on myös työkalut päästä niistä yli. Yleensä aika ja ystävät vievät pahan mielen pois hetkessä, mutta toisinaan kuukaudet ja jopa vuodet vierivät pahan olon sisällämme myllertäessä. Tällöin kannattaa yleensä kääntyä ammattilaisten apuun ystävien sijasta. Ystävät ovat usein tukena ja kuuntelemassa, mutta heidän tehtävänänsä ei kuitenkaan ole muiden ongelmien selvittäminen tai terapeuttina oleminen. Se voi olla todella kuormittavaa ystävälle ja huonoksi ystävyydelle. Oikeaan aikaan annettu hali tai tsemppaava taputus olalle ystävältä tuo lämpimän olon. Minusta välitetään.
Positiivisella asenteella pääsee pitkälle. 1830-vuonna ilmestyneessä J. L. Runebergin runossa Saarijärven Paavo (Bonden Paavo) ahkera mies kylvää maata luottaen sadon Herralle. ”Herra koettaa vaan, ei hylkää meitä”, sanoo hän luottavaisesti. Onko tämä asenne, jolla pärjäisimme nykyaikana? Yhä harvempi on optimistinen tulevaisuuteen, sillä stressaamme liikaa. Stressaamme ilmastonmuutosta, kouluarvosanoja, kaverisuhteita, työasioita ja lähes kaikenlaisia asioita. Me emme luota tulevaisuuteemme tarpeeksi. Maailmassa ja etenkin Suomessa asiat ovat pääasiassa todella hyvin. Aina on negatiivisia asioita, mutta niihin ei tulisi kiinnittää liikaa huomiota, jos emme niihin pysty vaikuttamaan.
Äidin tiuskiminen aamulla voi tuntua huonona päivänä maailmanlopulta, mutta parempana päivänä sitä ei edes ajattele. On ajan jaksoja, milloin asiat loksahtelevat kohdalleen. Saat ehkä muutaman uuden ystävän, saat palkankorotuksen, koulussa menee hyvin, mutta mikään ei ole ikuista. Palkkapäivän jälkeen kotiin saapuessa kuulet, että pikkusisko on pissannut kengillesi. Saat tietää tyttöystäväsi pettäneen sinua, ja huoneesi ovessa on lappu, jossa lukee: ”Siivoa!” Ajatukset tulevasta palkasta ovat unohtuneet todella nopeasti. Kohta kuitenkin tapahtuu taas jotakin positiivista, sillä elämä on yksi todella iso vuoristorata täynnä ylä- ja alamäkiä.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin