Kirjoittanut: Topias Zerni

Farida Khalafin ja Andrea C. Hoffmannin kirjoittama kirja, Olin Isisin vankin, Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet (Minerva 2016), kertoo Faridan, nuoren jesiditytön, voimaannuttavan tarinan.

Farida on nuori jesidityttö pienestä kylästä, Irakin pohjoisosista. Faridan perhe asuu puutarhan ympäröimässä talossa kylän laidalla. Farida on kuullut Irakissa leviävästä Isis-järjestöstä. Isis on valloittanut kyliä, ja vanginnut ja tappanut ihmisiä, jotka eivät käänny Islamin uskoon. Farida ei kuitenkaan huolestu vaarasta, sillä heidän kylänsä on kaukana kaikesta tästä vaarasta. Kylä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kaukana, sillä eräänä aamuna Isis saapuu kaupunkiin vapautta lupaillen, mutta kuitenkin valloittaa kylän. Farida joutuu erilleen perheestään ja pelkää isänsä kuolleen. Farida vietti päiviä vangittuna koulussa tietämättömänä tulevaisuudestaan. Kysymyksiä tuntui olevan enemmän kuin vastauksia. Myöhemmin vangittujen tyttöjen kohtalo selvisi, heidät oli myyty muslimimiehille. Farida tiesi tämän tarkoittavan raiskatuksi joutumista. Esiaviollinen seksi oli jesideilta kielletty, ja Farida pelkäsi joutuvansa häpeämään itseään. Niinpä hän yritti ensin paeta, ja sen epäonnistuessa, hän yritti riistää henkensä. Kirjan edetessä Faridan tunteet tukahtuvat, eikä hän näe itselleen tulevaisuutta. Kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin.

Jesidismiä tutkiessani totesin sen olevan hyvin mielenkiintoinen uskonto. Se on sekoitus montaa eri uskontoa, kuten kristinuskoa, juutalaisuutta ja islamia. Jesidit eivät usko jumalan vaikuttavan enää maailmassa, mutta rukoilevat häntä silti. Jesidien jumala ei ole hyvä eikä paha, jumalabon neutraali olento. Jesidismi on kuitenkin vanhoillinen uskonto, ja ulkopuolisten uskontojen edustajien kanssa seurustelu ja avioliitto ovat kiellettyjä. Perinteisiä jesidiarvoja noudattava Farida ei voinut kuvitella mitään pahempaa kuin seksiorjaksi joutumisen. Esiaviollinen seksi tuottaa häpeää koko synnin tekijän perheelle. Farida pelkäsi tulevansa hylätyksi, ja ajatteli kuoleman olevan parempi. Faridaa raiskanneet muslimi miehet eivät kuitenkaan kokeneet minkäänlaista häpeää toiminnastaan, vaikka esiaviollinen seksi on heiltä yhtälailla kiellettyä. Vanhoillisten uskontojen johtajat ovat yleensä miehiä, ja perheen pää on aina mies. Niinpä naisten säännöt ovat tiukempia, ja miehet selviävät teoistaan helpolla. Miesten asema naisiin verrattuna kirjassa ja oikeassa elämässä on hyvin turhauduttava ja epäoikeudenmukainen. Monesti miesten tekoja katsotaan läpi sormien ja naiset saavat sapiskaa pienimmistäkin rikkeistä, vaikka lait, ohjeet ja uskomukset ovatkin samat. Monesti tällainen toteutuu sellaisissa yhteisöissä, joissa aatteet ovat vanhoilliset ja johtajat ovat miehiä.

Mietin kirjaa lukiessani, mitä jos kirjan roolit olisivat toisinpäin. Miehet olisivat haavoittuvaisia ja alistettuja, naiset julmia ja armottomia. Kuulostaa melko oudolta, eikö kuulostakin? Tuhansien vuosien ajan miehet ovat olleet naisia korkeammassa asemassa. Varmasti jokainen on joskus paneutunut historiaan ja vaikka nykypäivän islamististen valtioiden naisten kohteluun. Naiset ovat vain totelleet miehiä ja pokkuroinnista on saanut rangaistuksen. Nykypäivänäkin tiukat säännöt pätevät esimerkiksi Lähi-Idässä. Naisten asema on heikko, ja naisten tehtävä on huolehtia perheestä. Esimerkiksi huivinkäytön vastustamisesta voi saada vankeutta, ja pahimmassa tapauksessa sinut voidaan tappaa. Kuitenkaan jos mies tappaa sääntöjä vastustaneen naisen, harvoin siitä mies saa rangaistusta. Mielestäni tämän pitäisi pistää saada hälytyskellot soimaan: miksi ihmisen hengenriisto on vähempiarvoinen teko kuin uskonnon sääntöjen vastustaminen?

Nykyään länsimaisissa maissa naisten asema on parantuntu huomattavasti. Väkivalta naisia kohtaan, naisvaltaisten alojen pienet palkat, naisten vähättely ja misogynia ovat kuitenkin ajankohtaisia aiheita. Vaikka naisten asema muuttuu koko ajan paremmaksi, on tehtävää silläkin saralla vielä paljon. Kirjassa ei arkielämässä esiintynyt suuria eroja ollut havaittavissa miesten ja naisten välillä, naisillekin opetettiin perheen suojelemista ja aseiden käyttöä, naiset ajoivat autoa ja kävivät töissä. Mutta kun uskonnollinen konflikti alkoi, erot korostuivat huomattavasti. Vaikka uskonnoissa on monesti hyvääkin, ei niiden avulla johtaminen ole koskaan toiminut. Moni uskonnollinen valtio ja sivilisaatio on kaatunut, ja loppu on ollut usein traaginen. Jotta maailma olisi yhtenäisempi, ja tasa-arvo toteutuisi, olisi tärkeää, että valtion johto toimisi järjellä ja tiedolla eikä satoja vuosia vanhojen kirjojen opeilla.